Tulosta tämä sivu
Maakunta

Kolumni: Varjelkoon luoja meitä brasilialaisen ylpeyden hengeltä

Amazonia loimottaa liekeissä, eikä vain se. Isoja, siis valtavan isoja maastopaloja on kautta Etelä-Amerikan, Venäjän, Indonesian ja Euroopassakin. Niiden mittasuhteita on mahdoton ymmärtää meidän, jotka kirjoitamme keväisin aarin ruohikkopaloista.

Suomessa metsäpalot ovat olleet pitkään marginaalinen ongelma, ja myrskytuhot ovatkin ohittaneet ne metsänomistajien huolilistalla. Terve metsäpalon pelko on kuitenkin syytä yhä säilyttää.

Kun kuumat ja kuivat jaksot etenevät suomalaisessakin kesässä, jossain vaiheessa saattaa leimahtaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Brasilian sademetsien palaminen on jo sinänsä järkyttävää. Sydänpohjaa korventaa ajatus, miten valtava määrä ilmastonmuutoksen eteen tehtävää työtä palaa siellä hallitsemattomasti hiilenä ilmaan ja samalla eläinlajien suojelemiseksi tehtävältä työltä romahtaa pohja. Myös moni pieni kansa menettää elämäntyönsä ja asuinsijansa.

Suurten metsäpalojen peruskuvioon kuuluu, että liekeistä innostuneet mielipuolet sytyttelevät niitä huvikseen lisää. Niinhän se menee pienemmissäkin asioissa: yksi roska roska-astian vieressä antaa ikään kuin luvan toisen heittämiseen.

Mieletöntä on myös se, että presidentti Jair Bolsanaro on vähintäänkin epäsuorasti yllyttänyt palojen sytyttämiseen innostaessaan viljelyalan laajentamiseen, ilmeisesti keinolla millä tahansa. Palot tuntuvatkin olevan tyypillisesti viljelyalojen liepeillä.

Bolsanaron toiminta on ollut mieletöntä muutenkin. Ensin hän kielsi koko palo-ongelman mutta kansainvälisen painostuksen jälkeen myönsi. Sitten hän kieltäytyi ottamasta vastaan palojen sammuttamiseen kansainvälistä apua, muun muassa G7-mailta.

Itsenäisessä maassa tehdään niin kuin itsenäisessä maassa tehdään. Näin on viime aikoina ymmärretty niin Bolsanaroa kuin Putiniakin. Aivan kuuroja eivät isotkaan johtajat kansainväliselle paineelle kuitenkaan ole, sillä nyt Brasilia sittenkin ottaa apua vastaan.

Brasilialaisesta korruptiosta on sen verran kuulunut, että lisäehto pistää huolestuneeksi: apua otetaan vastaan vain sillä ehdolla, että Brasilia saa itse päättää, kuinka avustusta käytetään.

Kuvio kaikkineen ei tietysti ole uusi, kun kyse on itse- ja omavaltaisista maanpäämiehistä. Bolsanaron ei tarvinnut hakea esimerkkiä naapuria kauempaa.

Venezuelan kansa nääntyy ruuan puutteessa nälkään ja kuolee lääkkeiden puutteessa sairauksiin, mutta ainakin itse presidenttinä itseään pitävä Nicolas Maduro ei ole tahtonut apua. Toivon suomalaisilta valtionpäämiehiltä hamaan iäisyyteen vähemmän kansallisylpeyttä.

Suomessa on viritelty naudanlihantuontikieltoa Brasiliasta. Lämmin tukeni sille.

Tullitilasto (Iltalehti, 24.8.) sai kuitenkin haukkomaan henkeä. Tuontilistan kärjessä on sellu. Kahvia ja appelsiinimehua emme pysty kasvattamaan, kasvattakaamme siis itse puut ja lihat.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi