Keskiviikko, 30.9.2020 
Siru, Sirja, Sorja
Maakunta

Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin nelihenkinen perhe elää Valtimolla 5 000 eurolla vuodessa – rahalla pääsee joskus ravintolaankin

  • Taru Väänänen
  • Kuvat: Juha Inkinen
Kevään kiireisimmät viikot. Perheelle riittää kaksi pitkää riviä porkkanaa, talkoiden ja omavaraopiston varaksi laitetaan neljä, Maria Dorff suunnittelee. Apuna talon kasvimaalla perheen kuopus Justus, 5. Kevään kiireisimmät viikot. Perheelle riittää kaksi pitkää riviä porkkanaa, talkoiden ja omavaraopiston varaksi laitetaan neljä, Maria Dorff suunnittelee. Apuna talon kasvimaalla perheen kuopus Justus, 5.

1990-luvun alusta lähtien omavaraisesti elänyt Nordlund sekä Dorff haluavat opettaa elämäntapaa muillekin. Valtimon Rasimäkeen rakennetaan parhaillaan omavaraopistoa, jossa ihmiskeho on työnteon ainoa moottori.

Metsäautotietä vastaan astelee mies kottikärryjen kanssa. Lasse Nordlund, 54, pysähtyy ja asettaa kätensä lipaksi auringon eteen. Tulijoille osoitettu hymy ulottuu silmiin asti. Mies ei vaikuta kuormittuneelta, vaikka hänen selkänsä takana oleva työmaa on pahasti keskeneräinen.

Kolmen hehtaarin kokoiselle maapalaselle on rakentumassa Suomen ensimmäinen omavaraopisto. Siellä ihmisiä opetetaan elämään maailmassa, jossa öljyä, kivihiiltä ja muita fossiilisia polttoaineita ei ole. Itsenäisesti omalla työllä, ilman ainoatakaan moottorikäyttöistä konetta.

Valtimon-omavaraiskolutus17Karjalainen20190525 Opiston kasvimaalla kokeillaan lampaanvillaa kasvatusalustana. Sonkajärveltä kotoisin oleva Hanna Oksanen, 32, (vas.) saapui talkoisiin matkailualan sesonkitöistä Rovaniemeltä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

{desktop} {/desktop}
{!desktop} {/desktop}

Pärjääkö nykyihminen niin?

Kylvämällä ja korjaamalla sen, mitä suuhunsa laittaa. Keräämällä sienet ja marjat. Kehräämällä langat, kutomalla kankaat ja ompelemalla vaatteet. Punomalla köydet ja parkitsemalla nahat. Muun muassa näitä asioita opistossa aiotaan opettaa.

Lasse Nordlund on omalla esimerkillään näyttänyt, että pärjää.

Hän on elänyt Valtimolla omavaraistaloudessa vuodesta 1992 lähtien, ensin yksin, sitten perheenä. Yhden hengen taloudessa irtautuminen rahasta onnistui lähes kokonaan. Rahaa kului vuodessa vähimmillään 30–50 euroa.

Se on saavutus ihmiseltä, joka sanoo tulleensa täysin urbaaneista oloista, erottamatta kuusta männystä.

Valtimon-omavaraiskolutus9Karjalainen20190525 Mikäs tässä, ihan lomaahan tämä minulle on, Päivi-Saarai Korhonen kehuu. Hänen ja Hanna Parviaisen alla on asuntoauto ja kalenterissa sopivasti tyhjää.

Miehen elämäntarina on polveileva ja omalaatuinen. Siihen palaamme myöhemmin, sillä näkökentässä on opiston varsinainen primus motor, Nordlundin puoliso Maria Dorff.

Hän vetää kuokan tapaisella vakoja perheen talon kasvimaalla. Maassa on jo syksyllä kylvettyä palsternakkaa, tulossa on vielä ainakin porkkanaa, härkäpapuja ja kurkkua.

Syötävää kasvaa omalle nelihenkiselle perheelle ja opiskelijoille, joista ensimmäisten on määrä saapua Valtimon Rasimäen kylään ensi vuonna.

Dorff pyyhkäisee hionneita hiussuortuvia ohimoltaan ja lupautuu näyttämään, mistä opistossa oikein on kyse.

Palaamme tien toiselle puolelle, kärrypolun alkuun.

Ensimmäisenä vasemmalla on opiston ruoantuotannon keskus, kasvimaa. Sieltä täältä törröttää juuria, itsepintainen tervaskantokin.

Pellolla kasvoi viime vuonna jo perunaa, ja ohessa koeviljellään erilaisia kasveja. Kasvimaan kulmassa sieraimiin käy rouhea lampaan aromi. Turpeen päällä on kerros Nurmeksesta saatuja suomenlampaan villoja. Villat toimivat istutusalustana, lannoitteena ja tulppana rikkaruohojen leviämiselle, Dorff selittää.

Hän kovertaa pehmeän maton sisään kolon. Siinä kasvaa tulevana kesänä mansikantaimi.

Valtimon-omavaraiskolutus12Karjalainen20190525 Työkalut ovat pääasiassa lahjoituksia ja vaihtelevassa kunnossa.

Kasvimaa on talkootyön tulos, kuten koko opistoalue. Ensimmäiset talkoot pidettiin vuosi sitten keväällä, ja niihin on osallistunut kerralla jopa nelisenkymmentä ihmistä eri puolilta maata. Sana on levinnyt sosiaalisen median ja puskaradion kautta.

Rakenteilla olevasta huussista kuuluu tasaista naputusta. Suuren hirsisen kehikon luona on hiljaisempaa. Paltamosta siirretystä talosta on määrä tulla väentupa, opistolaisten kokoontumistila, jossa voi esimerkiksi kutoa kangasta ja ladata puhelinta. Virta tulee aurinkopaneeleista.

Nordlund ja Dorff ajattelivat, että väentupa on pystyssä nopeasti. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, sillä kehikko oli oletettua huonommassa kunnossa. Alimpia hirsiä on pitänyt vaihtaa ja paikata, mikä tekee työstä hidasta.

Valtimon-omavaraiskolutus42Karjalainen20190525 Jokin yhteinen lanka ihmisten välille täällä löytyy, kuvailee yhdessä Päivi-Saarai Korhosen kanssa talkoisiin tullut Hanna Parviainen (takana).

Usein käy niin, yksi ongelma johtaa toiseen.

Väentuvan viivästyminen on laittanut talouden tiukemmalle. Opisto on saanut Vaara-Karjalan Leaderiltä 35 500 eurona hanketuen, ja tälle vuodelle oli tarkoitus hakea uutta rahoitusta entisen jatkoksi. Koska sovittu projekti ei ole valmistunut, entistä rahaa piti venyttää kuluvalle vuodelle.

Tästä syystä opistoalueen työt tehdään pääosin mittavilla talkoilla. Hankerahoilla pystytään maksamaan ruokatarpeet, materiaaleja sekä jonkin verran matkakorvauksia. Työt etenevät kunkin joukon taitojen mukaan.

Tällä kertaa mukana on toistakymmentä talkoolaista.

Väentuvalta noustaan loivaan rinteeseen, jossa ihmisiä alkaa tulla vastaan. Halkokatoksen puupino on hyvällä alulla, ja lisää tuulenkaatoja rahdataan metsästä pätkittäviksi.

Työkalut ovat lahjoitustavaraa ja vaihtelevassa kunnossa, mutta talkoolaisten mukana on tullut hyvin puuhun purevia, uusia sahoja.

Päivi-Saarai Korhonen, 36, ottaa pukin päällä puusta mitan ja tarttuu kaarisahaan. Rautavaaralla asuva Korhonen on tullut talkoilemaan yhdessä ystävänsä Hanna Parviaisen, 40, kanssa aamulla.

Valtimon-omavaraiskolutus28Karjalainen20190525 Perheen esikoinen Aamu, 12, näyttää tien lähteelle. Sieltä kannetaan juomavesi.

Omavarainen ajattelu ei lopulta ole kovin kaukaista historiaa.

Ei ole pitkä aika siitä, kun taloissa oli suuret puutarhat, porkkanaviljelmät ja marjapuskat. Kellareissa perunalaarit ja mehupullot. Osassa on vieläkin.

Korhonen ja Parviainen haluavat hekin tehdä itse, ainakin osan.

– Kokonaan en voisi omavaraiseksi ryhtyä, MS-tauti rajoittaa. Sairaudenkin takia haluaisin pystyä tuottamaan itselleni puhdasta ruokaa, Parviainen pohtii.

Valtimon-omavaraiskolutus21Karjalainen20190525 Talkoolaisten mukana on tullut uusia, hyvin puuhun purevia sahoja.

Puutyömaan vetovastuun ottanut nainen kysäisee, onko kellään puunkaatokokemusta. Kolme puuta kasvaa liian lähellä puuvajaa.

– Onhan noita tullut kaadettua, metsästä paikalle osuva mies ilmoittaa.

Kaadettava koivu on hontelo, ehkä viisimetrinen. Puuhun yritetään alkua tylsällä kirveellä. Ei onnistu. Sahaaminen ei johda mihinkään.

– On tullut kaadettua moottorisahalla, mies puhaltelee.

Avuksi otetaan vanha konsti. Juurineen kaataminen.

Tarvitaan lapiota, ja juuret paljastuvat maasta. Sitten aletaan pilkkoa. Kun puu lopulta narulla vetämällä ja työntämällä kaatuu, sen voima vetää kannon ylös maasta.

  Valtimon-omavaraiskolutus19Karjalainen20190525 Sara, 31, haluaa rakentaa kotinsa pyörien päälle. Valtimolla projektina oli opiston huussi.

Metsätöissä hevonen oli aikoinaan verraton kumppani, konettakin luotettavampi. Omavaraopistossa ei kauramoottoreita kuitenkaan aiota käyttää.

Hevosenkin pitää syödä, ja ruoan hankintaan käytetty aika vetää kokonaistyön tuloksen helposti miinuksen puolelle, perustelee Nordlund. Hevosen pito omavaraistaloudessa on hänen mielestään riskialtista, sillä eläin voi sairastua. Muitakaan eläimiä opiston vastuulle ei ole tarkoitus hankkia.

Lihasvoiman käyttäjien otsilla alkaa hiki helmeillä.

Valtimon-omavaraiskolutus20Karjalainen20190525 Paksummat puunrangat halkaistaan.

Puunkaatovastaava haluaa miettiä seuraavaa siirtoa rauhassa ja komentaa talkoolaiset välipalalle, joka katetaan rakenteilla olevaan käymälään.

Korissa on porkkanoita ja luomuomenoita, kaupasta haettuja. Talkooviikkojen ruokatalous pyörii osto- ja lahjoitustavaralla, sillä isäntäparin sato ei riitä isoihin muonituksiin. Kuten Nordlund nykyisen elämäntilanteen tiivistää: Mitä enemmän omavaraopistoa, sitä vähemmän omavaraisuutta.

Sara, 31, laskee työkalut käsistään ja alkaa kertoa taukotarinaa.

Hän on entinen maatilallinen ja hevosten omistaja. Tila meni myyntiin, samoin yhtä vaille kaikki hevosista. Velkaa jäi reilusti, mutta muutamia viikkoja sitten hän hankki pienen metsäpalstan Etelä-Savosta. Alkuvuoden hän on nukkunut kaverin olohuoneen lattialla. Tavarat – joista suuresta osasta pitäisi luopua – ovat varastoituna mikä minnekin.

2032058 Suurin raivaustyö on tehty, edessä on maanparannus.

Sara kutsuu itseään entiseksi materialistiksi, jonka uusi elämä on alkanut vauhdilla.

Hän osallistui Valtimolla talkoiden alla pidetylle hirrenveiston kurssille. Matka jatkuu Keuruun ekokylään. Vastaavia yhteisöperiaattella toimivia kyliä on Suomessa viitisentoista, lähin Kuopion Riistavedellä.

Kulkurin elämäänsä Sara rahoittaa töillä isossa varastoalan yrityksessä. Suunnitelma on olla puolet vuodesta töissä, toinen puolikas harjoitella uutta elämänmuotoa. Siihen kuuluu omavaraisuuden opettelu. Ostamalleen tilalle hän kaavailee tekevänsä metsäpuutarhan.

Valtimon-omavaraiskolutus31Karjalainen20190525 Talkootöitä on päivässä kuutisen tuntia. Työhön pitää jäädä mielekkyyttä, kuuluu Lasse Nordlundin motto.

Kotinsa Sara haluaa rakentaa pyörien päälle. Yksinkertaisessa mökissä olisi nukkumistila, kompostivessa ja kantovesi.

– Haluan elää synergiassa ympäristön kanssa enkä olla niin kiinni markkinoissa. Antaa tälle luomakunnalle enemmän kuin ottaa, hän perustelee.

Hän myöntää, että tavaroista on vaikea luopua. Se on tutkittu asia. Aivotutkijat ovat todenneet, että luopuminen aiheuttaa ihmisen aivoissa suuremman reaktion kuin jonkin uuden asian saaminen. Ihminen toimii kuin entisaikojen metsästäjä, haalii varastoja.

Korkokenkiä on vähintään viisikymmentä paria, Sara laskee. Pieni takaportti on auki.

– Jos kaksi paria jättäisin. Saattaahan niitä joskus tarvita.

Valtimon-omavaraiskolutus6Karjalainen20190525 Tähän koloon tulee mansikantaimi.

Sekametsäisen rinteen päällä seisoo kelloteltta. Sellaisissa opistolaiset yöpyvät kuuden kuukauden mittaisen lukukauden ajan.

Opiskelu alkaa kasvukauden kynnyksellä toukokuussa, joten kaminalämmitteisessä teltassa kyllä tarkenee. Silti Dorff ja Nordlund haluavat rakennuttaa alueelle pieniä yhden hengen mökkejä asumista ja yöpymistä varten.

Elämä on sosiaalisesti tiivistä, ja jatkuva yhteisasuminen voi olla joillekin jo liikaa, he arvelevat.

Talkoolaiset yöpyvät kuka missäkin, teltassa ja asuntoautossa, osa viiden kilometrin päässä sijaitsevassa Rumolassa, joka on opistoyhdistyksen nimiin hankittu entinen maatila.

Valtimon-omavaraiskolutus11Karjalainen20190525 Kelloteltassa yövytään lavereilla. Myöhemmin on tarkoitus rakentaa majoitusmökkejä, Maria Dorff kertoo.

Nordlundin ja Dorffin koti, vanha hirsitalo opistoalueen naapurissa täyttyy talkoissa siskonpedeistä. Talon pihalla on vellikello, jonka kalahdukset kuuluvat työmaalle asti.

Lounaskeitossa on tuoreita herneitä ja porkkanoita. Härkäpapu-juuresleivän päällä on voita ja kulhossa kananmunia.

– S-market on antanut lahjoituksia. Munia tuli kerralla kolme banaanilaatikollista, kertoo keittiövastaava.

Hän on lähdössä illalla pois, eikä seuraajaksi ole tungosta. Ruoat pitää laittaa puuhellalla, vedet kantaa sisälle.

Talon, kuten koko tulevan opistoalueen juomavesi on peräisin tilan mailla olevasta kahdesta lähteestä. Käyttövedeksi kerätään sadevettä tynnyreihin.

Valtimon-omavaraiskolutus43Karjalainen20190525 Tämän kesän tavoitteena on saada kokoontumistilana toimivan väentuvan runko valmiiksi ovineen ja ikkunoineen, Lasse Nordlund kertoo. Keittokatos ruoan valmistukseen tulee erikseen.

Omavaraisuuden idea on, että ihminen tuottaa vain sen verran kuin omalla työllään kykenee. Kaikki energia on sidottu käsityöhön.

Se on työlästä. Kaiken tekemistä alusta alkaen.

Lasse Nordlundin mielestä se on tulevaisuuden kannalta ainoa ihmistä ja luontoa kunnioittava vaihtoehto. Vielä 1990-luvun alussa hän uskoi, että suunnanmuutos on mahdollinen.

Enää hän ei usko.

– Ihminen on luontonsa vanki. Ei kykene ohjaamaan isoja kokonaisuuksia.

Valtimon-omavaraiskolutus30Karjalainen20190525 Vellikello kutsuu syömään.

Jos kaikki eläisivät kuten suomalaiset, maapalloja tarvittaisiin lähes neljä, laskee WWF. Eniten luonnonvaroja kuluttavat energian- ja ruoantuotanto sekä liikenne.

Globaalisti ylikulutuksesta kärsivät eniten köyhimmät alueet. Metsäalueet pienenevät ja maaperä köyhtyy, mikä johtaa ruoka- ja vesipulaan. Kamppailu elämisen resursseista kiihtyy.

Tässä tullaan Nordlundin ajattelun ytimeen. Kun ihminen tuottaa ruokansa ja muut hyödykkeensä itse, hän ei ole riippuvainen muista. Näin hänellä on vähemmän tarvetta ajautua sotajalalle toisten ihmisten kanssa.

Erakkona eläviä survivalisteja Nordlund ei halua kouluttaa vaan tähdentää, että toiminnalla on vahva sosiaalinen pyrkimys. Ihmiset oppivat suoriutumaan töistään mutta myös olemaan yhdessä. Viihtymään.

– Olihan Titanicinkin kannella orkesteri.

Hän ja Dorff arvelevat, että tuleva opistolainen on isosta kaupungista tuleva 20–40-vuotias, todennäköisesti nainen. Näin on Ruotsin Skattungbyssä, missä toimii lähin vastaava opisto.

Valtimon-omavaraiskolutus14Karjalainen20190525 Perheen talossa on sähköt, mutta tiskit tiskataan keittiön lattialla.

Talkoolaisten mukana tullut Siira-koira ei voi vastustaa lehmänrasvaa. Riekale jauhautuu nopeasti koiran suussa.

– Lähitilalta lähti viimeinen lehmä, ottivat siitä kaiken itselleen. Olisin tehnyt rasvasta saippuaa, mutta ei tässä mitenkään ennätä, Dorff sanoo ja lähtee hakemaan kasvimaalle lisää huussikompostia.

Perheen kuopus Justus, 5, käy kahtena päivänä viikossa hoidossa. Poika sinkoilee energisenä kasvimaalle ja takaisin omille reiteilleen. Hanna Parviainen nauraa äidin ja pojan sananvaihdolle.

– Äitinsä huusi, että tuo perunakuokka. Justus siihen, että ai perunavuoka? Joko on ruoka?

Ekoyhteisöissä elänyt Dorff ajatteli nuorempana, ettei ydinperhe ole hänen juttunsa. Toisin kävi, kun hän päätti tehdä 2000-luvun alkupuolella käsityöopettajan opintoihinsa liittyvän tutkimuksen Valtimolle asettuneesta Nordlundista.

Jyväskylästä kotoisin oleva Dorff oli kuullut miehestä, joka kasvattaa pellavaa ja kehrää vaatteisiinsa käyttämänsä langan itse tehdyllä rukilla.

Valtimon-omavaraiskolutus13Karjalainen20190525 On tehtävä kuin Obelix, suoraan padasta, nauraa Lasse Nordlund lounaan jämille.

Parin esikoinen Aamu syntyi vuonna 2006, Justus kahdeksan vuotta myöhemmin.

Yhteiselämän ensimmäisinä kuukausina Dorff yritti pärjätä samalla kaavalla kuin miehensä. Hän söi lantusta, perunasta, herneistä ja sienistä tehtyä keittoa.

Se oli hyvää, mutta kehon tarvitsemaa rasvaa ei tullut oikein mistään.

– Aloin laihtua ja olo oli tosi ankea koko ajan. Kolmen kuukauden jälkeen tulimme siihen tulokseen, ettei niin voi jatkaa. Ero tulee, hän muistelee.

Kompromissina he sopivat, että Dorff ostaa talouteen itse sen, mitä tarvitsee. Hän alkoi ostaa muun muassa voita.

Nykyään perhe tulee toimeen noin viidellätuhannella eurolla vuodessa. He ostavat osan ruoasta sekä bussilippuja, käyvät kirpputorilla ja ravintolassakin.

Rahan Dorff tekee talvikaudella valmistamalla huopatossuja. Niitä menee hyvin varsinkin Etelä-Suomeen.

Aikaa käsitöille on, sillä perheen elämä on talvisin hyvin erilaista kuin kesällä. Kolmen kilometrin päässä on Kajaanintie, josta kulkee bussi kirkonkylälle. Käynti parin kolmen viikon välein riittää Dorffille hyvin.

– Ei meillä vieraitakaan juuri käy. Laskin, että viime talvena kävi yksi. Yksinolo on varsinkin Lasselle tärkeä asia.

Koulutaksin kotiin tuoma Aamu, 12, pitää talkoista vaikka joutuukin luovuttamaan huoneensa majoitustilaksi. On ihmisiä, jotka iltaisin pelaavat Menolippua, Alfapetiä ja Afrikan tähteä.

Illalliselle kerääntyy toistakymmentä henkeä. Yksi on sitä mieltä, että Nordlundin ja Dorffin edustama elämätyyli on ainoa realistinen vaihtoehto selvitä, toinen on lähtenyt mukaan hetken mielijohteesta. Kolmas on huolissaan hömötiaisten vähenemisestä metsissä.

Illallisen jälkeen on ohjelmaa, kuten aina. Hirsikurssilla oli mukana oikea jazzpianisti, kuului soittaneen kuin Iiro Rantala.

Tällä kertaa oululainen it-alan ammattilainen, punk-yhtyeessä soittava Otso Kassinen, 37, on luvannut soittaa urkuharmonia. Ensimmäiset sävelet kuuluvat yläkertaan, missä Nordlund nojaa seinään teemuki kädessään.

Joskus hän ihmettelee itsekin, miten on nyt tässä.

Kuopuksessaan Justuksessa hän näkee paljon samaa kuin itsessään. Tahtoa, jota vastaan ei pysty toimimaan.

Valtimon-omavaraiskolutus33Karjalainen20190525 Sadevesi menee käyttövedeksi. Keruutynnyrit ovat Terrafamen kaivokselta.

Suomenruotsalaisen isän ja saksalaisen äidin poika tiesi lapsena paljon tietokoneista ja oli lähes pakkomielteisen kiinnostunut fysiikasta ja luonnontieteistä.

Perhe oli muuttanut Suomesta Saksaan vuonna 1972. Lukiolaisena ympärillä oli poliittisesti aktiivinen kaveripiiri, jossa keskusteltiin ja juhlittiin.

Moraaliset pohdinnat ohittivat ajatukset urasta.

Nordlund ei halunnut kestämättömällä tavalla elävän yhteiskunnan osaksi vaan sen ulkopuolelle.

Vuonna 1990 Nordlund lastasi polkupyörän peräkärryn täyteen tavaroita ja polki Saksasta Suomeen.

Hän opetteli suomen kielen uudelleen ja kiersi renkinä maatiloilla. Valtimon Rasimäestä löytyi lopulta vanha maapaikka metsineen, jonka Nordlund osti yhdessä vanhempiensa kanssa.

Vuosibudjetti 30–50 euroa tuli sukulaisilta joulu- ja syntymäpäivälahjoina. Niillä Nordlund osti polkupyörän renkaita ja kävi terveyskeskuksessa, herkutteli joskus letuilla.

  Valtimon-omavaraiskolutus32Karjalainen20190525 Opisto on saanut lahjoituksena pyöriä. Ne on laitettava kuntoon.

Tilaan kuuluvassa talossa asuu nyt koko perhe. Nordlundin äiti on rakennuttanut viereen oman talonsa, jossa viettää lähinnä kesiä.

Matkan varrelle on mahtunut ristiriitoja elämäntapojen välillä. Välit ovat tasoittuneet, mutta Nordlund ja Dorff ovat jo vuosia halunnut asettua lopullisesti omilleen. Opistoalueen viereen valmistuu Nordlundin käsin veistämä pieni hirsitalo. Siihen on tarkoitus päästä muuttamaan vielä tulevana kesänä.

Itä-Suomessa on tilaa kokeiluille ja puheliaat ihmiset, Nordlund ajatteli aikoinaan luottavaisena eikä ollut väärässä. Häntä on kylällä ihmetelty ja pidetty kapinallisena, askeettisena ortodoksimunkkinakin. Osa Rasimäen kyläläisistä halusi lahjoittaa tälle vaatteita, koska piti miestä köyhänä.

Vanhassa evakkokylässä on totuttu ihmisten vaihtumiseen, Nordlund arvelee.

– Minulla on aina ollut tunne, että kuulun tänne.

Vaikka Nordlund ei äänestä vaaleissa eikä käytä älypuhelinta, ei hän opistonkaan vuoksi enää voisi elää yhteiskunnan ulkopuolella. Ei edes halua.

Hän puhuu valinnoistaan avoimesti. Perheen elämäntyyli on ollut esillä viime vuosina niin Helsingin Sanomissa kuin Suomen Kuvalehdessäkin. Jotkut julkisuuteen nousseet asiat tosin huvittavat ja turhauttavatkin.

– Aina vain rahkasammal, ja onko Lassella jo uusi nastahammas. Ja se lanttu... mies pyörittelee päätään.

Valtimon-omavaraiskolutus3Karjalainen20190525 Nuorena Maria Dorff ajatteli, ettei ydinperhe ole häntä varten. Suunnitelmat muuttuivat, kuten ne usein tekevät. Kuvassa Justus, 5 vuotta.

Omavaraisen talouden huussissa takapuoli pyyhitään rahkasammaleeseen. Maatuva tuotos on kasvimaalle laitettavassa kunnossa kahdessa vuodessa.

Nordlundin kulmahammas on katkennut, eikä uutta ole näköpiirissä. Lanttua Nordlundin korjasi omavaraisuuden kiivaimpina vuosina 300 kiloa vuodessa. Lajiketta on ollut jopa siemenvälityksessä Lassen lanttu -nimellä.

Osassa juttujen kommenttiketjuja perheen valintoja on arvosteltu rankasti. Myös opistosta on kuultu kriittisiä ääntenpainoja. Sitä on pidetty todellisuuspakoisena leikkinä ja ihmetelty, miksei opinto-ohjelmaan kuulu riistan metsästys.

– Minusta se ei ole relevantti elannonhankintamuoto. Tästä olen kuullut jopa hyökkääviä puheenvuoroja varsinkin Itä-Suomessa.

Kalastusta opiskelijoiden on tarkoitus opetella.

Valtimon-omavaraiskolutus23Karjalainen20190525 Ainakaan toistaiseksi Aamulla ei ole tarvetta kapinoidan vanhempiensa elämäntapaa vastaan. Hän sanoo haluavansa jäädä tilalle asumaan. Perheystävä, talkoissa poikennut David Mehl on mieluinen vieras.

Omavaraisen elämän raskain työ on lopulta ollut korvien välissä. Kun paine työntekoon ei tule ulkopuolelta, siihen on löydettävä motivaatio sisältä. Kaiken lisäksi Nordlund haluaa pysytellä hyvällä tuulella. Hänellä on siihen hyvät syyt.

– Olen nähnyt, että moni jaksaa elämäntapaa vain joitakin vuosia. Sitten ollaan niin uupuneita, että perheet hajoavat. Tuttavapiirissä on ollut itsemurhiakin.

Ilmastoahdistusta hän kiistää potevansa.

– Olen käynyt ne asiat jo läpi. Olen kuulemma stoalainen luonne. Maailma pelastuu, jos pelastuu.

Alakerrassa Dorff on kumonnut härkäpavut likoamaan kattilaan. Nordlund ottaa Otso Kassiselta soittovuoron. Lapin kesä väreilee nokkahuilulla.

Yksi ringissä istujista haaveilee Santiago de Compostelan reitin kulkemisesta. Konttoritöissä tylsistyvä mies haluaisi suunnan elämälleen.

Tulee puheeksi Nordlundin ainoa lentomatka. Hän lähti parikymppisenä nuorena miehenä töihin Hongkongiin, missä vastaan tuli niin yletöntä rikkautta kuin äärimmäistä köyhyyttäkin. Se oli sysäys kohti valittua elämäntapaa, hän sanoo.

Sen jälkeen ei ole tarvinnut matkustella.

– Lähelläkin niin paljon kaikkea mielenkiintoista.

  Valtimon-omavaraiskolutus37Karjalainen20190525 Lasse Nordlund ei käytä älypuhelinta mutta on yhä kiinnostunut tietokoneista, kuten lapsena. Hänen haaveissaan opiston sisällä olisi pieni metsäyliopisto, jossa tehtäisiin teoreettista tutkimusta.

Aamiaisella on tarjolla perinteistä pannukahvia. Kahvinpapuja ei näillä saloilla tosin viljeltäisi.

Vaihtoehdoksi käy paahdetusta viljasta tehty kahvi, Nordlund suosittelee. Saksassa sitä sanotaan lastenkahviksi.

– Viljaa, voikukanjuuria, lanttua... Se on oikeastaan sama, mitä siihen paahtaa. Lähes kaikki käy.

Aamupuuron jälkeen Nordlund tutkii keittiönpöydän ääressä porkkanansiemeniä. Niitä on muutamissa kermatörpöissä, kaikki eri vuotisia.

– Mitä suurempi geneettinen diversiteetti, sen parempi. Se tuo elinvoimaa, sillä vuodet ovat keskenään erilaisia ja ääri-ilmiöt koettelevat, hän selvittää.

Valtimon-omavaraiskolutus15Karjalainen20190525

Urbaani ummikko aloitti omavaraistaloutensa kokeilemalla. On helppo huomata, että kokeilunhalu on tallella. Peltoon menee kolmen eri vuosikerran siemeniä.

Talossa on myös tietokone. Nordlundin haave on pienimuotoinen metsäyliopisto. Siellä tehtäisiin ruohonjuuritason perustutkimusta. Laskettaisiin esimerkiksi sitä, kuinka paljon jokin rakenne kestää painoa.

– Lasse. Meidän kylvöt kärsivät, jouduttaa Dorff puolisoaan lempeästi.

Ennen hengen ravintoa on hoidettava tarvehierarkian alimmat portaat kuntoon. Saatava syötävää peltoon.

Valtimon-omavaraiskolutus38Karjalainen20190525 Talon kellarissa. Lasse Nordlund on kehittänyt säilöntämenetelmän, jossa marjat säilyvät ilman sokeria. Siinä purkkeja käännellään säännöllisesti, ensin tiheämmin, lopulta satunnaisemmin.

Kirjoitus julkaistiin Karjalaisessa ensimmäisen kerran 24.5.2019.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi