Torstai, 16.7.2020 
Reino
Maakunta

Kätketyt kivipaadet - Pohjois-Karjalan teiden varsilla on mielenkiintoisia muistomerkkejä, mutta viitat eivät niihin opasta

  • Matti Siippainen
  • Matti Siippainen
Kiteen asemalla matkustaja näkee suurten puiden ympäröimän kukkulan päällä ison kaivinkoneen. Kiteen asemalla matkustaja näkee suurten puiden ympäröimän kukkulan päällä ison kaivinkoneen.

Erilaisia muistomerkkejä on joka kunnassa kymmenittäin, mutta suurin osa niistä liittyy sotahistoriaan ja merkkihenkilöihin. Tällä kierroksella kiinnostivat ne muut muistomerkit, joita tienvarret ja puistikot kätkevät.

Jykeviä kivipaaseja. Ruostuneita koneita, joiden jalustaan on pultattu historiasta kertova metallilaatta. Yksi lystikkään näköinen koira. Tällaisia nähtävyyksiä tuli vastaan, kun Karjalainen teki kierroksen maakunnan etelä- ja itäosissa katsastamassa muistomerkkejä.

Erilaisia muistomerkkejä on joka kunnassa kymmenittäin, mutta suurin osa niistä liittyy sotahistoriaan ja merkkihenkilöihin. Tällä kierroksella kiinnostivat ne muut muistomerkit, joita tienvarret ja puistikot kätkevät. Nimenomaan kätkevät, sillä opasviittoja ei tällä aukeamalla kuvatuille kohteille näkynyt.

Tutustu Pohjois-Karjalan muistomerkkeihin alla. Juttu jatkuu kartan alapuolella.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mitään turistipyydyksiä muistomerkit eivät ole. Kierros tehtiin parhaana loma-aikana viime viikolla, mutta vain Kiteen Puhoksessa olevan höyrykoneen äärellä näkyi liikettä, kun espoolainen Anni Lintumäki ja 2-vuotias Helmi kiertelivät teosta.

Kivisalmen sillan kupeessa Rääkkylässä on kolmen muistomerkin puisto. Liperin ja Rääkkylän välisen tien avaralla levähdyspaikalla on kivipaadet Outokummun kaivoksen perustamiseen johtavalle lohkarelöydölle (1908), Kivisalmen kanavan rakentamiselle (1980–1983) ja maantietä puuhanneelle rehtori K.A. Wegeliukselle (1864–1939).

Levähdysalue kauniilla paikalla rannassa on siisti ja sen nurmikot on leikattu. Isossa yhteisessä infotaulussa on paljon historiatietoa. Sen sijaan ainakin kuparikiisun lohkareen muistomerkkiin kiinnitetyn metallilaatan tekstiä on vaikea lukea.

Patsaspuisto näkyy hyvin maantielle, kun ajaa Liperin suunnasta. Opaskyltti tosin kertoo vain, että kyse on levähdyspaikasta.

Vanha Puhos on historiallinen puu-, metalli- ja laivateollisuusmiljöö, jossa kannattaa käydä muulloinkin kuin ensi viikonlopun perinnepäivillä. Perimmäisessä kulmauksessa on muistomerkki, jonka kunta pystytti vuonna 1983, kun Suomen ensimmäisen höyrylaivan Ilmarisen valmistumisesta oli kulunut 150 vuotta.

Valaistun katoksen alle sijoitetun vanhan koneen osan kyljessä  lukee ”Puhos Konepaja 1890”.  Sitä ei kerrota, mikä kone on kyseessä. Infotaulussa on paljon tietoa mutta ei muistomerkistä.

Kiteen asemalla matkustaja näkee suurten puiden ympäröimän kukkulan päällä ison kaivinkoneen.

Vuosikymmeniä vanha Hullu-Jussi on itsessään puhutteleva. Sen kyljet ovat kiinnostaneet selvästi myös spreijaajia. Mutta miksi konevanhus on juuri Tolosenmäessä ja milloin se on täällä palvellut?

Netistä kaivamalla löytyy tieto, että höyrykäyttöisen Hullu-Jussin viimeinen työmaa oli Kiteen ja Tikkalan välinen rautatie. Muistomerkiksi se vihittiin kesäkuussa 1967, kun uuden Karjalan radan vihkiäisiä juhlittiin.

Samanlaisia muistomerkkejä Pohjois-Karjalassa ovat myös muun muassa Kontiolahden Jakokosken museokanavan proomut ja hinaajat, veturi Joensuun asemalla ja kaivinkone Outokummun Vanhan kaivoksen edustalla.

Hammaslahden Nivankosken tuntumassa toimi mylly ja maakunnan ensimmäinen hienoteräinen saha jo 1700-luvulla. Mylly jaksoi jauhoi vuoteen 1929. Siksi Nivantien varressa, koulun kohdalla näkyy yksi terä ja myllynkivi.

Ohikulkija tuskin monumenttia huomaa, kun näin keskikesällä kukkulaa valtaavat korkeat heinät. Metallilaatta kertoo, että muistomerkin pystytti kylätoimikunta vuonna 2003.

Onnettomuuksia eikä niiden uhreja haluta unohtaa. Maakunnan tunnetuin onnettomuuden muistomerkki on vuonna 1984 pystytetty Surukivi, jolla muistetaan vuonna 1959 tapahtunutta  Juuan Paalasmaan veneturmaa.

Lieksan asemalla on sen sijaan heikosti tunnettu muistomerkki. Tammikuussa 1966 kuorma-auto ja tavarajuna törmäsivät Mähkön tasoristeyksessä. Vain autonkuljettaja loukkaantui, mutta höyryveturi ja neljä vaunua kaatuivat molemmin puolin radansivuun ja romuttuivat.

Veturin piippu on monumentiksi vaatimaton, ja se on kovin ahtaassa paikassa, kun viereen on pystytetty valopylväs asemankelloineen ja pari muutakin tolppaa. Metallilaatan teksti on vaikeasti luettava.

Lieksan pääkadulla kulkija ei voi olla huomaamatta kahta koboltinsinistä kaarta. Arkkitehti Pauli Nuutisen suunnittelema Meridiaani-teos sai paikkansa vuonna 1997. Lieksan keskusta sattuu sijaitsemaan juuri 30. pituuspiirin kohdalla, ja teos myös kertoo, että Lieksassa eletään täsmälleen Suomen virallista aikaa.

Kaaret ovat itä–länsi-suunnassa ja niiden alla pituuspiirin viiva kulkee pohjois–etelä-suunnassa. Kylttiä ei muistomerkin lähellä näy eivätkä monet lieksalaisetkaan tunnu tietävän kaarien merkityksestä.

Lieksan Siltapuistossa oleva Idän ja lännen kulttuuriperintö ja kohtaaminen (Kauko Kortelainen 1999) on muistomerkiksi erikoinen, sillä se ei kerro tietystä tapahtumasta, tehtaasta tai henkilöstä vaan siitä, että Pohjois-Karjalassa eletään idän ja lännen välillä. Alun perin sen haluttiin muistuttavan Lieksan rajoilla käydyistä taisteluista, mutta teoksen teemaa laajennettiin.

Eläinpatsaat ovat aina sympaattisia. Suomen pystykoirajärjestö lahjoitti Ilomantsiin karjalankarhukoiran patsaan vuonna 1996. Kennelliitto ehdotti paikaksi nimenomaan Ilomantsia, sillä seudulla on historiallisesti ollut karjalankarhukoiria tai sitä muistuttavia mustia koiria.

Muualla Suomessa on yhteensä viiden suomalaisen koirarodun patsaat, jotka on veistänyt Pekka Ketonen. Ilomantsin valppaan näköisen koiran paikka on koivujen katveessa kunnantalon edustanpuistossa. Metallilaatan teksti on jo hapettunut vaikeasti luettavaksi.

Liekö mikään muu muistomerkki saa paistatella niin komeassa maisemassa kuin Kalevalan suurlaulajien muistokivi Ilomantsin Parppeinvaaran laella. Se ei juuri hautapaasista eroa, mutta se onkin usein koristettu kukkasin. Kiven entinen paikka oli 2000-luvun alkuun asti sankarihautojen lähellä, jonne Karjalan sivistysseura oli sen pystyttänyt vuonna 1931.

1860-luvun nälkävuosina kuolleet ovat saaneet muistokiviä monen pitäjän hautausmaalle. Yksi niistä on Enon kauniin hautausmaan rinteessä, jonne pitäjäseura pystytti kiven vuonna 1967. Nälkäänkuolleiden muistomerkkejä on myös muun muassa Ilomantsissa, Lieksassa, Liperissä, Juuassa ja Nurmeksessa.

Kirjoitus julkaistiin Karjalaisessa ensimmäisen kerran 1.7.2019.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi