Sunnuntai, 25.10.2020 
Sointu
Maakunta

Kolumni: Saako toisen tontille tehdä perunakellarin?

  • Jouko Kempas

Tässä pitäisi olla valokuva, ehdottomasti.

Ensimmäiset kuukaudet perunan pienviljelijänä ovat onnistuneesti ohi. Perunannostotalkoot on pidetty ja sadonkorjuujuhlat juhlittu. Vieläkin ohimoita juilii ja pajavasara paukuttaa. Olisi saanut jäädä juomatta se viimeinen moukku perunaviinaa.

Perunasta kun on moneksi, siitä saa sekä syötävää että juotavaa. Perunaviina on vanha perinnejuoma. Siksi sitä pitää tehdä ja maistaa. Perinteet ennen kaikkea.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Perunannostotalkoot sujuivat hyvin, vaikka ei ollut hevosta eikä traktoriakaan. Talkooväkeäkään ei ollut liikaa, riittävästi kuitenkin.

Perunasato oli runsas, jopa yllättävän hyvä. Jälkeenpäin selvisi, että juuri tämä perunalajike on runsasmukulainen. Nykyään kolmelapsista perhettä sanotaan runsasmukulaiseksi, ennen piti olla kymmenkunta.

Sadon runsaus saa hyvälle mielelle. Aikoinaan kokeiltiin vaimon kanssa mustaherukan viljelyä. Aloitettiin varovasti yhdellä pensaalla. Ensimmäinen sato tuli toisena syksynä. Yhteensä kahdeksan marjaa. Hyvin saatiin syödyksi, neljä kummallekin. Ruokahävikkiä ei tullut.

Seuraavana syksynä marjoja oli kahvikupillinen. Pieniä, kurttuisia ja kitkeriä. Talvella pensas kitui ja keväällä kuoli. Ymmärsimme, että tontin maaperä ei taida oikein sopia mustaherukalle. Se siitä sitten.

Perunan kanssa on helpompaa. Sitä voi kasvattaa melkein missä vaan, kunhan muistaa panna tarpeeksi multaa.

Sadon runsauden lisäksi lajikkeen terveellisyys oli toinen tärkeä tekijä valinnalle. Jokainen peruna on terveysruokaa. Violet Queen -peruna on paljon enemmän. Siinä on neljä kertaa enemmän antioksidantteja kuin esimerkiksi ranskanperunassa.

Hän ymmärtää, joka tietää, mitä ovat antioksidantit. Kun syö tarpeeksi perunaa, loppuu tyystin sydän- ja verisuonitautien kehittyminen. Vaikka ihminen ikääntyy, niin aivotoimintaa rappeutuvat häiriöt vähenevät ja silmien terveys pysyy yllä, ellei jopa parane.

Miksi emme uskoisi?

Kolmas syy on perunan väri. Värillä on väliä. Kun auto on sininen ja takki myös, ja syö sinistä perunaa, on elämä reilassa, ei vinksinvonksin.

Valokuva pitäisi olla. Sellainen kuva, että siihen on koottu keoksi koko jumalainen perunasato.

Nimittäin puuhaa riittää jatkossakin. Paras paikka perunoiden säilyttämiseen on perunakellari. Onko kaupunkiasunnoissa maahan kaivettuja perunakellareita? Kerros- ja rivitaloissa etenkään. Pitäisi kyllä olla.

Hyvä luonnonkivistä ladottu maakellari pysyy kesät ja talvet sopivan viileänä ja kosteana, jotta se säilyttää perunat, porkkanat ja lantutkin raikkaina.

Mikä on perunakellaria parempi paikka, kun maailmanloppu tulee? Somaa on silloin siellä napostella hamstrattuja eväitä ja tuumailla niitä näitä.

Pelastus oli perunasadon pienet mukulat. Peukalonpään kokoisia ja vähän suurempiakin. Hyvin mahtuivat pieneen ämpäriin ja kylmäkaappiin.

Ensi kesän viljelysuunnitelmien ajattelu on jo alkanut.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi