Maanantai, 1.3.2021 
Alpo, Alpi, Alvi
Maakunta

Kolumni: Biisintekijä oli kesälahtelaisille oman kylän väkeä

On perjantai-ilta ja kauppa menee kohta kiinni. Siwan myymälässä on enää myyjä ja minä, mutta viime hetkellä sisään astuu pari epäilyttävää tyyppiä. He eivät ole täkäläisiä, sen tietää pitkistä hiuksista, aurinkolaseista ja oudosta murteesta.

Huomaan pihalla auton, joka tummettuine laseineen muistuttaa Miami Vice -sarjan rosvojen autoa. Oivallan, että tyypit valmistelevat myymälän ryöstöä, ja päätän olla viimeiseen asti myyjän tukena vaaran hetkellä.

Tarkkailen salaa tyyppejä ja tunnistan toisessa tuttuja piirteitä. No sehän on Pave, se Maijasen Pave ja pitkä kaveri hänen seurassaan Hector.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Onneksi en edennyt pidemmälle rosvojen kiinniottosuunnitelmassa.

Tämä vuosikymmenten takainen kohtaaminen tuli mieleen kuunnellessani, kuinka Hector televisiossa muisteli kuollutta ystäväänsä ja yhteisiä kesiä Kesälahdella. Sain kokea monikulttuurisen Paven, koska Pave muuttui maaseudulla siksi, mikä hän oikeasti oli, Hector totesi haastattelussa.

Kesälahtelaisille Maijaset ovat jo pitkään olleet oman kylän väkeä, ystävällisiä ja välittömiä. Kun vietettiin Paven synttäreitä, puolet pitäjäläisistä oli paikalla. Kyläläisten saapuminen viisikymppisille oli kuin vanhasta kotimaisesta elokuvasta: porukkaa tuli pihatien täydeltä lahjaa, puutarhakalustoa, kantaen.

Kesälahtelaiset saivat kuulla suurta mestaria milloin missäkin yhteydessä. Pro Kesälahdelle hän järjesti kaksi tukikonserttia; toisessa täyttyi Pivanka, toisessa kirkko.

Suuresti harmittaa se, että Paven sävellyksiä Unto Kupiaisen runoihin ja esityksiä jousikvartetin kanssa ei koskaan äänitetty. Jospa Vihtori-poika joskus innostuisi asiasta.

Luontoon Pave suhtautui kunnioittavasti ja suojelevasti. Hän kauhistui rounduppeja, piti rantasaunansa ympäristön luonnontilaisena, maalasi kesäkotinsa omatekoisella keittomaalilla eikä tarvinnut juppivenettä, vaan pärjäsi tervatulla puuveneellä.

Paven vakava sairastuminen oli kesälahtelaisten tiedossa liki pari vuotta, eikä kunnioituksen vuoksi tietoa levitelty.

Kun hänet viime kesänä saateltiin pyörätuolissa valokuvanäyttelynsä avajaisiin Sovintolaan, silmäkulmia kuivattiin ahkeraan. Yhdessä pysäyttävistä kuvista on palmun oksan alla kolme tyhjää tuolia ja tyhjä pyörätuoli. Kaikki läsnä olleet tiesivät, että aikaa ei ole paljon.

Paven kohtaloksi koitui pirullinen ALS-sairaus. Sen vääjäämätön eteneminen on ollut tuskallista seurattavaa hänen lapsilleen, lastenlapsilleen ja etenkin häntä hoitaneelle Liisa-vaimolle.

Kun nuori muusikko perheineen oli asettunut entiselle kyläkoululle, naapurin vanha isäntä selitti kylällä, että siellä se biisiä tekköö. Kuulijat ymmärsivät sanan piisiksi ja ihmettelivät, mitä se muusikko on ruvennut muuraamaan.

Biisintekijä on nyt siirtynyt tuonilmaisiin, mutta sitähän sanotaan, että ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan. Odotettavissa on erityisen pitkä muistijälki.

Lue myös: Kesä-kesälahtelainen Pave Maijanen jätti tärkeilemättömyydellään itsestään lämpimät muistot Pohjois-Karjalaan

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi