Tiistai, 25.9.2018 
Kullervo
Maakunta

Rasimäki ja Sivakka elävät uutta, aktiivista kevättä

  • Liisa Yli-Ketola
  • Kimmo Kirves

Karjalan tutkimuslaitos alkoi tutkia Valtimolla sijaitsevia Rasimäen ja Sivakan kyliä 1970-luvun alussa. Heti kun ensimmäiset raportit valmistuivat, kiinnostuivat kylistä myös helsinkiläiset toimittajat. Kylistä tehtiin 1970-luvulla Pientilan emäntien iltamat, jota näytettiin valtakunnan televisiossa.

Rasimäki edustaa siirtolaisten asuttamaa, perinteistä karjatalousvaltaista maaseutua. Sivakka taas on asutettu jo 1700-luvulla, ja siellä tehtiin pitkään pääasiassa metsätyötä.

Kylistä tutkittiin rakennemuutosta, autioitumiskehitystä ja sitä, miten valtion rooli on vuosien mittaan muuttunut. Nyt kylistä on tullut uudella lailla asumisen ja viihtymisen paikkoja.

Metästäjillä ja ulkoilijoilla on entistä isompi merkitys kylien elävyyden kannalta. Siinä missä ennen tulot saatiin omista lehmistä tai lähitienoon metsätöistä, nyt ansiotyössä käydään usein kylien ulkopuolella.

Professori Pertti Rannikko on ollut mukana 1980-luvulta saakka erilaisissa kylätutkimushankkeissa. Hänen on omaa elämää kylätutkimus muutti ratkaisevasti: näkymä Peri-Sivakan laelta, Hannes Häkkisen tilalta, jätti lähtemättömän vaikutuksen tutkijaan, ja jo muutama vuosi myöhemmin hän itsekin asui vaaramaisemassa, tosin Melavaaran laella Kiihtelysvaarassa.

Kyläpari Rasimäki-Sivakka on osoittautunut Rannikon mukaan monin tavoin erinomaiseksi tutkimuskohdevalinnaksi. Valintaperusteina oli aluksi kylien erilaiset historiat sekä elinkeinorakenteet. Sivakka edusti vanhaa asuttua aluetta ja metsätyövaltaista kylää. Rasimäki puolestaan kasvoi kyläksi vasta sodanjälkeen raivattujen asutustilojen myötä.

Joensuulaistutkijat lähestyivät kyliä aluksi hyvin rakennemuutoslähtöisesti.

Perässä ja rinnalla tulivat tiedotusvälineet, jopa niin, että Rannikkoa välillä hämmensi mediakiinnostuksen määrä.

– Enemmänhän siellä on toimittajia rampannut kuin tutkijoita, hän lohkaisee.

Aikoinaan kylille soitettiin raflaavasti jo kuolinkelloja. Kylien elämästä välittyi kuva köyhänä ja takapajuisena.

Nyt on aika tarkastella tutkimusasenteita uusin silmin ja käsittein. Rannikko sanoo, että itsekriittisyys kuuluu yhteiskuntatieteiden olemukseen.

–·Työ- ja tuotantokeskeisestä tulkinnasta on päästy eroon. Esiin ovat nousseet kylän merkitys asuinpaikkana, luonto- ja virkistyskohteena. Kylien olomuoto on muuttunut, ihmiset niissä löytävät uusia tehtäviä, kulkevat toisiaan risteäviä polkuja – ja joskus toki niinkin, etteivät eri porukoiden polut koskaan kohtaa.

Rannikon esimerkkinä on kuopiolainen metsästysseura, joka kokoontuu säännöllisesti Sivakassa Petäjäjärven eräkämpällä. Toisaalta kylissä voidaan nykyisin tehdä etätyötä, perustaa omaleimaisia yrityksiä, downshiftata, viettää vapaa-aikaa ja niin edelleen.

–·Monet maaseudun pistäytyjät ja osa-aika-asukkaat samaistuvat kylään.

Syntyperäisten kyläläisten ja tulokkaiden polut voivat kohdata esimerkiksi luonnon virkistyskäytössä ja suojelussa. Yhtenä rintamana voidaan puolustaa niin metsäpalstoja kuin kalliolohkareita.