Piirtämisen juhlaa Ahjossa

Arja Valkonen-Goldblatt
Matkakertomuksia
Juho Hellsten, Mikko Martikainen ja Simo Siitonen
Lupus ab origine
Anssi Mikael Okkonen
Taiteilijakuvia
Outi Piiroinen
Äitiyden koekappale
Taidekeskus Ahjo 16. joulukuuta saakka.

Taidekeskus Ahjossa on esillä neljä erillistä näyttelyä. Pääsalissa on Arja Valkonen-Goldblattin maalauksia otsikolla Matkakertomuksia. Valkonen-Goldblatt maalaa maisemia, joissa maisema jää pelkäksi lähtökohdaksi ja teosten varsinainen sisältö onkin värien hehkussa ja maiseman ja ihmismielen välisessä kanssakäymisessä.
Ja kyllä Valkonen-Goldblattin värit hehkuvat komeasti. Syynä tähän lienee mehiläisvahan käyttö, joka luo teoksiin syvyyttä ja hyvällä tavalla etäännyttävää sameutta. Tietyllä tapaa Valkonen-Goldblattin teokset ovat abstrakteja väri- ja muototutkielmia, vaikkakin niiden aiheena on maisema.
Tasaisesta joukosta esiin nousee teos, jossa Valkonen-Goldblatt käyttää kultaa; värien syvä hehku yhdistettynä kullan kovaan mutta lämpimään kimallukseen on hieno yksityiskohta. Sen sijaan Lähtöselvitys-niminen esinekooste ei toimi lainkaan. Sattumanvaraisen oloisia esineitä roikkumassa katosta rautalangalla.

Anssi Mikael Okkonen esiintyy jo toisen kerran syksyn aikana Joensuussa. Ahjossa häneltä on esillä neljä suurikokoista lyijykynäpiirosta otsikolla Taiteilijakuvia. Okkosen kohdalla olen käyttänyt jo kaikkia mahdollisia ylisanoja aiemmissa kritiikeissä, eikä nytkään tarvitse tehdä poikkeusta.
Varsinkin humoristinen omakuva sekä Tapani Tavin muotokuva ovat huikaisevia taidonnäytteitä. Tavin muotokuvassa Okkonen myös ylittää hänen teoksilleen tyypillisen staattisen vaikutelman, joka syntyy fotorealististen yksityiskohtien huikeasta määrästä. Teoksessa on liikettä ja paloa.

Myös Outi Piiroinen on taitava piirtäjä. Piiroinen tutkii piiroksissaan ja akryylimaalauksissaan ensiodottajan tuntemuksia raskauden edetessä.
Näin lapsettomana miehenä teoksiin on hieman vaikeata samaistua, mutta ne tarjoavat mielenkiintoisen ja antoisan kurkistuksen raskausajan tunnelmiin. Piiroisen työt ovat myös teknisesti korkeatasoisia ja valitut näkökulmat ja sommitelmat omaperäisiä.

Ahjon neljäs näyttely Lupus ab origine on kolmen taiteilijan värikäs ja monisäikeinen yhteisponnistus. Varsinkin Juho Hellstenin värikkäät eläinmuotokuvat ovat huikeita. Hellsten maalaa isolla kädellä ja ekspressiivisesti, mutta samaan aikaan tarkasti ja ilmeikkäästi. Jälki on viimeisteltyä mutta lennokasta. Hellstenin ihmismäiset apinahahmot ovat hyytäviä, mutta kauniita. Apinoiden tuijotus jää tuntumaan kallonpohjaan pitkäksi aikaa näyttelyn jälkeen ja mieleen palautuvat vuosia aiemmin eläintarhassa nähdyt, todella surullisen oloiset gorillat. Vaikuttavaa, mutta ei millään tavalla osoittelevaa.
Mikko Martikainen puolestaan kuvaa ihmiskasvoja. Parhaiten näistä kasvokavalkadeista toimivat isokokoiset teokset sarjassa Miespääosa 1-8. Martikainen etsii piirtämällä ihmistä. Löytyykö ihminen vai ei, jäänee jokaisen näyttelyvieraan itsensä ratkaistavaksi.
Näyttelyn kolmas, Simo Siitonen, maalaa violetinsävyisiä luontokuvia. Pääosassa ovat jäätiköt. Maalausten värimaailmassa on jotain aavemaista ja pahaenteistä. Parhaiten Siitoselta toimii kuitenkin teos, jonka keskiössä on ihminen. The Devil Made Me Do It on synkän ironinen huomio monien meidän asenteestamme esimerkiksi ilmaston lämpenemistä kohtaan. Tässä teoksessa Siitosen paletti ja myös sivellin on tarkemmassa iskussa kuin näyttelyn muissa teoksissa.
Olli Sorjonen