Keskiviikko, 23.9.2020 
Minja, Miisa, Mielikki
Talous

Fobia avasi ovensa Joensuussa - mikä on yrittäjän pahin pelko? - kuvat

  • Arttu Koistinen
Petri Heikkinen (vas.) ja Rami Saarikorpi ovat juoneet kahvia viime päivinä kuin hullut. Valokuvaaja Saarikorpi opetti citytoimittajaa ottamaan oikein pimeitä kuvia. ”Tämä ravintola on myös piilopaikka”, Saarikorpi maalailee. Heikkinen olisi halunnut silmiensä eteen valokuvaan Alibista tutun mustan palkin. Petri Heikkinen (vas.) ja Rami Saarikorpi ovat juoneet kahvia viime päivinä kuin hullut. Valokuvaaja Saarikorpi opetti citytoimittajaa ottamaan oikein pimeitä kuvia. ”Tämä ravintola on myös piilopaikka”, Saarikorpi maalailee. Heikkinen olisi halunnut silmiensä eteen valokuvaan Alibista tutun mustan palkin.

60´s Palaverin yrittäjäkaksikko Petri Heikkinen ja Rami Saarikorpi avasi keskiviikkona illalla Fobia-ravintolan Joensuun Iso Myy -kauppakeskuksessa.

Torstaina kello 11.30 jälkeen molemmat yrittäjät puhuvat pitkiä puheluita ravintolassa. Lounasaikaan asiakkaita on ainakin kolmekymmentä. Henkilökunta menee sinne tänne. Ravintolassa säädetään sopivaa valaistusta.

Yrittäjiltä kysytään koko ajan jotakin. Muun muassa mielikuvituskavereista kirjaa kirjoittava mies utelee Saarikorvelta, voiko eräs bändi esiintyä ravintolassa joskus.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tovin päästä Heikkisellä ja Saarikorvella on aikaa rupatella ravintolan toisen kerroksen huoneessa, jolla ei ole vielä virallista nimeä. Huoneesta avautuu näkymä kävelykadulle. Saarikorpi hotkii ruokansa, Heikkinen puhuu taas hetken puhelimessa.

Miehillä on kenties levottoman luova olotila, joka saadaan aikaan työkiireillä, vähäisillä yöunilla ja suurella määrällä kofeiinia.

- Alku on aina pientä härdelliä, Saarikorpi sanoo.

Nukuttiko viime yönä hyvin?

- Minä näin vähän painajaisia, Heikkinen myöntää.

- Punaviini nukutti hyvin, Saarikorpi tuumaa.

Kahdessa kerroksessa toimiva ravintola avasi ovensa keskiviikkona kello 19. Alun perin yrittäjien tavoite oli avata ovi kello 18.

- Kello 18 näytti siltä, että ei hemmetti, emme ehdi millään, Saarikorpi sanoo.

- Laitoin viimeisen kymmenen sentin teippauksen tiloihin, nousin ylös, pyyhkäisin hiet otsalta. Ensimmäinen asiakas tuli juuri silloin sisään. Ei mennyt yhtään tiukalle, Heikkinen puhelee.

Fobiassa on taisteltu hiljattain valo-, musiikki- ja internetjärjestelmien kimpussa. Perinteinen setti, Saarikorpi ruotii.

- Mikään ei vielä toiminut viittä vaille seitsemän eilen. Tällainen ei ole uutta. Nyt kun touhu on saatu alkuun, alkaa tasoittelu. Tästä meno tavallaan helpottuu.

Heikkisen mukaan ravintolan sisustusta hierottiin toistuvasti uusiksi Joonas Korhosen kanssa.

- Tässä huoneessa sisustus meni kolme kertaa uusiksi. Ensin maalia pintaan. Ei miellytä. Käydään hakemassa tapettia. Ei miellytä. Maalataan uudestaan, laitetaan uusia tapetteja. Valaisin ei miellytä. Lounge maalataan vihreäksi. No ei miellytä. Se maalataan siniseksi. Okei, miellyttää, mutta nyt vihreä ei käy sinisen kanssa. Maalataan pinkiksi. Nyt käy. Muutoksia oli ihan älyttömästi, Heikkinen kertaa.

- Isot tilat ovat niin erilaisia ja ne ovat pötkössä. Huoneiden on pakko olla erilaisia, Saarikorpi sanoo.

Valkoista pintaa ravintolasta ei hevillä löydä. Tai yksi kaistale löytyy katosta, mutta se Saarikorven mukaan peitetään parin päivän sisällä.

Ravintolassa on tilaa lähes viisisataa neliötä. Heikkisen mukaan penkkipaikkoja on tällä hetkellä noin 150 yläkerrassa ja alakerran baarissa. Ensi viikolla ravintolaan tuodaan kuulemma lisää ”pystypöytiä”.

Saarikorven mukaan illalla osa ravintolan asiakkaista syö ja osa juo.

- Täällähän saa syödä joka paikassa. Salissa ei ole edes pakko syödä tai jonottaa juomia tiskiltä. Mikä olisi parempaa kuin istua pöydässä ja huitoa, että minulle yksi limppari? Heikkinen puolestaan pohtii.

Ravintolassa kuullaan mahdollisesti vaikkapa akustista elävää musiikkia, mutta musiikkiesityssuunnitelmat ovat Saarikorven mukaan vielä tässä vaiheessa kesken.

Heikkinen haukottelee leveästi. Päivän kymmenes kahvikuppi ei enää virkistä.

- Haukottelen varmasti ensi viikollakin, mies povaa.

Asiakkaatkin ovat udelleet, miksi ravintola kantaa nimeä Fobia. Mitä ravintolassa pitäisi pelätä, salmonellaa vai kieltolakia?

- Täällähän saa pelätä ihan mitä vain. Onhan täällä fobian aiheita. Korkeita paikkoja pelkäävä asiakas voi majoittaa itsensä toisen kerroksen nurkkaan ikkunan viereen. Yhdestä vessasta näkee läpi. En tiedä, näkeekö sieltä kadulle. Teippaus oli vessassa jo ennestään, Heikkinen kertoo.

- Lounge-tilaan on luotu illuusio valokäytävästä. Täällä on myös joitain hanhensulkavalaisimia. Onhan heitäkin, jotka pelkäävät lintuja. Tai jos joku tykkää fengshuista, tässä huoneessa ei ole todellakaan mitään fengshuita, Heikkinen jatkaa.

Onko teillä henkilökohtaisia fobioita?

- On. Asiakkaattomuusfobia, Saarikorpi vastaa hitaasti ja naurahtaa. Hän kenties sanoo vaikean yhdyssanan ensimmäisen kerran elämässään.

- Jos totta puhutaan, en pysty uimaan sellaisessa paikassa, jossa en tiedosta pohjaa. Esimerkiksi jos menisin mereen uimaan ja en tiedä missä pohja on, hitto minulle tulisi mieleen, että merihirviö ottaa jalasta kiinni, Heikkinen sanoo.

Fobian tiloissa oli aikaisemmin ravintola Koko & Pala. Ravintolaa pyöritti Utran Uittotupa, joka kuuluu Laakkonen Yhtiöihin samoin kuin Karjalaista kustantava Sanomalehti Karjalainen. 

Fobia on kolmas Kauppakadulla sijaitsevan ravintolaliiketilan toimija. Ensimmäisenä tiloissa toimi Coikkis, jolla oli käytössä myös kellariravintola. Myöhemmin katutasossa toimi jonkin aikaa kahvila.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi

Kuvagalleria