Lauantai, 21.10.2017 
Ursula
Ulkomaat

Rohingya-pakolaisten leireissä pelätään alkavaa syklonikautta ja koleraa, suomalainen avustustyöntekijä odottaa kauhulla ensi kuuta

  • STT
Avustusjärjestöt taistelevat Bangladeshissa aikaa vastaan saadakseen suojaa sadoilletuhansille Myanmarista paenneille rohingya-pakolaisille.

Monsuunisateet ovat muuttaneet pakolaisten asuinalueet mutavelliksi, ja likainen tulvavesi levittää tauteja. Ensi kuussa tilanne uhkaa pahentua entisestään, varoittaa suomalainen avustustyöntekijä.

–  Odotan kauhulla, mitä tapahtuu ensi kuussa, kun syklonikausi alkaa, Tiina Saarikoski sanoo.

Saarikoski johtaa kansainvälisen Punaisen Ristin avustusoperaatiota Cox's Bazarissa lähellä Myanmarin rajaa. Alueelle on alle kuukaudessa paennut noin 430  000 rohingya-muslimia Myanmarista.

Pako alkoi, kun Myanmarin joukot käynnistivät elokuun lopulla sotilasoperaation pohjoisessa Rakhinen osavaltiossa.

–  Ihmiset ovat joutuneet lähtemään pakoon hyvin nopeasti ja taittamaan pitkän matkan jalan. Tänne tullessaan heillä ei yleensä ole mukanaan juuri mitään, Saarikoski kertoo puhelimitse STT:lle.

Avun toimittaminen vaikeaa

Rohingyat ovat Myanmarissa pitkään sorrettu vähemmistö, ja heitä on tullut Bangladeshiin vuosikymmeniä. YK:n pakolaisjärjestöllä UNHCR:llä oli alueella entuudestaan kaksi leiriä. Kukaan ei kuitenkaan osannut varautua viime viikkojen pakolaismääriin.

Saarikoski kuvailee, kuinka uusien tulijoiden pressuista kyhätyt asumukset jatkuvat silmänkantamattomiin. Toisaalta onnekkaita ovat ne, joilla on edes pressu.

–  Ihmiset asettuvat minne vain mistä löytävät kuivaa maata ja yrittävät kyhätä jonkinlaisen suojan itselleen ja perheelleen.

Bangladeshin hallitus suunnittelee uuden pakolaisleirin rakentamista, mutta se vie aikaa. Epävirallisille leireille avun toimittaminen on vaikeaa.

–  Niistä puuttuvat tiet, joten apua on toimitettava jalkaisin. Silloinkin maasto on erittäin haastavaa, eivätkä sateet tee sitä yhtään helpommaksi. Yhdessäkin leirissä avustustyöntekijät kahlasivat reittä myöten vedessä, Saarikoski kertoo.

Koleran puhkeamine

Veteen liittyy myös muita ongelmia. Koska vessoja ei ole, ihmiset joutuvat tekemään tarpeensa taivasalla. Se lisää tautien leviämisen vaaraa. Saarikosken mukaan ripulitauteja on todettu paljon.

–  Itse pidän ihmeenä, ettei suurempia epidemioita ole vielä puhjennut. Kolera meitä pelottaa eniten. Jos koleraepidemia puhkeaisi, sitä olisi tämänhetkisissä olosuhteissa hyvin vaikea saada kuriin.

Monet pakolaisista asuivat Myanmarissakin kurjissa oloissa ja kärsivät jo valmiiksi terveysongelmista.

–  Esimerkiksi lapsista monet kärsivät jo tänne tullessaan aliravitsemuksesta, mitä tämä tilanne edelleen pahentaa.

Vaikka maailmassa on parhaillaan käynnissä useita katastrofeja, Saarikoski toivoo, ettei rohingyojen ahdinkoa unohdettaisi.

–  Avuntarve on suuri, ja se jatkuu pitkään.