Ira Blomberg-Kantsilan kolumni Muistisairas äitini on minulle kuin kivireki
Tapasin äitini viimeksi pari kuukautta sitten. Vein tuliaiseksi suklaata, kuten aina, ja vannotin herkuttelemaan maltilla, ettei hän pullistu hetkessä mahdottomiin mittoihin, suorastaan muodottomaksi. Nauroimme molemmat typerälle vakiovitsillemme.
Kirjautuneille
Tämä juttu on maksuton
Pääset lukemaan jutun kirjautumalla tai luomalla maksuttoman tunnuksen.