Maanantai, 18.2.2019 
Kaino

Kansanedustajaehdokas, kerro meille mielipiteesi! - Kaikki mielipidekirjoitukset julkaistaan tällä sivulla

Karjalainen on avannut oman mielipidesivun kansanedustajaehdokkaille. Kaikki asialliset, allaolevalle lomakkeelle kirjoitetut Savo-Karjalan vaalipiirin kansanedustajaehdokkaiden mielipiteet julkaistaan verkossa tällä samaisella sivulla. Paperilehteen poimitaan kirjoituksista mahdollisimman suuri osa.

Kirjoitusten merkkimäärä on rajoitettu 1 400 merkkiin, jotta mahdollisimman suuri osa kirjoituksista pystytään julkaisemaan myös painetussa Karjalaisessa. Sähköpostilla tai kirjeitse ei ehdokkaiden kirjoituksia oteta vastaan.

Eduskuntavaaliehdokkat voivat jättää mielipidekirjoituksensa meille alapuolella olevalla lomakkeella. Kirjoitukset julkaistaan lomakkeen alapuolella sitä mukaan kun niitä tulee ja saamme ne käsiteltyä.

Ihmisiä on liikaa

Ilmastokysymyksessä ollaan kiipeämässä perä edellä puuhun? Lähtökohta koko ajatukseen pitää olla väestön kasvun rajoittaminen. Suu säkkiä myöten, on vanha sananlasku, joka pitää kutinsa nykyäänkin.

Eräissä Aasian ja Afrikan ja muissa maissa ei hallita syntyvyyttä millään tavalla, ja tämä johtaa nälänhätään ja sademetsien hakkuisiin karjalle laidunmaaksi. Jos maapallon väestö jatkaa lisääntymistään samaan tahtiin, on ruokaa tuotettava niin paljon, että muutama satatuhatta sähköautoa ei tilannetta ratkaise.

Maapallon kyky elättää kaikki maailman ihmiset on äärirajoilla. Nälänhätä ajaa ihmiset sotimaan, ja pakolaisvirrat lisääntyvät päivä päivältä. Toivoisin, että tämä asia huomioitaisiin tulevaisuuden ilmastoseminaareissa rohkeasti.

Autoa ajaa ihminen, ja mitä vähempi ihmisiä, sitä vähempi autoja liikenteessä. Suomessa ei tätä ylikansoittumisriskiä ole näkyvissä.

Mika Hiltunen (ps.), Kontiolahti (julkaistu 18.2.)

Kulttuuri kuuluu kaikille

Kulttuuri tuottaa hyvinvointia ja edistää terveyttä. Sosiaalinen osallistuminen lisääntyy ja vaikutetaan syrjäytymiseen ehkäisevästi. Taiteella on myös itseisarvo sivistyneessä yhteiskunnassa. Kulttuuriin osallistuminen katsotaan perusoikeudeksi, taiteella vaikutetaan ja rikastutetaan yhteiskuntaa.

Julkinen valta tukee hyvinvointivaltiossa kulttuuria ja taidetta. Rahoituksen lisääminen vahvistaa alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa. Vasemmistoliitto esittää, että valtion budjetista jyvitettäisiin yksi prosentti taiteelle ja kulttuurille. Se toisi parannuksen kulttuurin asemaan yhteiskunnassa ja taiteentekijöiden työn rahoitukseen.

Alueellisten taidetoimikuntien olemassaolosta ja toimintaedellytysten jatkumisesta täytyy pitää huoli. Pohjois-Karjalassa on korkeatasoista, kansainvälistä tasoa olevaa taiteen ja kulttuurin koulutusta. Ilman työmahdollisuuksia osaavat ammattilaiset karkaavat muualle.

Pienissä kunnissa kulttuuria tuottavat kunnat ja vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset, niiden mahdollisuus tarjota taidetapahtumia; on ostaa esityksiä ja tarjota niille puitteita. Tämä on vähillä määrärahoilla kipuileville kunnille haaste. Kasvukeskuksissa on valtion tukemia esimerkiksi laitosteattereita, konserttisaleja. Alueellinen tasa-arvo ei toteudu.

Nostetaan taiteen ja kulttuurin arvostus sille tasolle, mihin se kuuluu. Jokainen meistä tarvitsee taidetta ja kuluttaa sitä. Taide edistää hyvinvointia, terveyttä ja sivistystä kaikissa ikäluokissa. Pidetään huoli siitä, että kaikilla on mahdollisuus kulttuurikokemuksiin.

Markku "Werne" Tanskanen (vas.), Outokumpu (julkaistu 18.2.)

Halvempi rakentaa eheitä lapsia kuin korjata rikkimenneitä aikuisia

Eräs opettaja panosti luokkansa vuorovaikutukseen ja yhteisiin kohtaamisen hetkiin joka aamu. Kukaan ei lopulta kiusannut enää ketään. Luokka rakasti yhteisiä hetkiään.

Täällä Pohjois-Karjalassa on eräs pieni koulu, jossa saatiin kiusaamiskyselyssä tulokseksi nolla. Molempia esimerkkejä yhdisti ryhmien pienuus ja välittämiseen motivoituneet opettajat, joilla oli kyky rakentaa yhteisöllisyyttä, jossa on hyvä olla.

Kiusaamista esiintyy niin kouluissa kuin päiväkodeissakin. Ongelmaan on pyritty puuttumaan kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmilla, esimerkiksi KIVA-koulu-hankkeilla, positiivisella pedagogiikalla, Miniversolla. Hyvät työvälineet eivät tunnu yksin ratkaisevan ongelmia.

Kiusaaminen on ihmisyyden kääntöpuoli, joista poispääsemiseksi on ymmärrettävä, mitä kiusaaminen on, miltä se tuntuu, kannustettava hyvyyteen ja rakentavaan puuttumiseen. Tähän tarvitaan aitoa kohtaamista ja vuorovaikutusta lapsen ja aikuisen välillä, välittämistä.

Pitäisikö panostaa suurten yksiköiden sijaan pienempiin päiväkoteihin ja kouluihin, pienempiin ryhmiin, riittävään määrään ammattilaisia ja avustajia sekä myönteiseen vuorovaikutukseen? Tämä maksaa, mutta halvemmaksi tulee rakentaa eheitä lapsia kuin korjata rikkimenneitä aikuisia.

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 14.2.)

Ottaisin venäjän lukujärjestykseeni vieläkin 

Itä-Suomessa käy paljon venäläisiä matkailijoita. Venäläisturistit tuntuvat arvostavan Suomen luontoa ja rauhaa. Lisäksi he antavat arvoa palvelulle omalla äidinkielellään. Ainakin Itä-Suomessa venäjän kieltä tarvitaan matkailusesongin aikana. Onneksi mahdollisuuksia venäjän opiskeluun löytyy.

Olisi hyvä, jos ruotsin opiskelun sijaan voisi valita joko ruotsin tai venäjän. Länsi-Suomessa tunnutaan tarvitsevan enemmän ruotsia kuin venäjää, mutta Itä-Suomessa venäjällä on suurempi kysyntä.

Olen hyvin kiitollinen, että koulussani päätettiin aikoinaan järjestää venäjän opetusta. Yläasteella oli mahdollisuus valita venäjä vapaaehtoiseksi aineeksi. Venäjän opiskelumahdollisuus järjestettiin myös lukioon, vaikka ryhmämme oli pieni.

Tuntui siltä, että 80- ja 90-lukujen vaihteessa venäjän opiskelu ei ollut muodikasta. Saksa tuntui suositummalta.

Naapurimaiden välisissä kanssakäymisissä viennin ja kaupan alalla on tarvetta venäjän kielelle.

En kannata pakkoruotsin opiskelua, vaan olisi tärkeää olla vaihtoehto. Yhtä tärkeää olisi pohtia, onko pääsyvaatimuksena virkoihin oltava ruotsin taito.

Englannin kielen tärkeyttä yleismaailmallisesti ei kuitenkaan sovi aliarvioida.

Minna Reijonen (ps.), Kuopio (julkaistu 14.2.)

Ainoa mikä ei pettänyt oli ahneus – rahat tai henki!

Miten tämä on ollut mahdollista ja miten tämä on päässyt tapahtumaan? Esperi Carelle ja Attendolle myönnettiin viime vuonna jopa laatutodistukset!

Nykytilanne on vuosien aikana kietoutunut vyyhti. On säästetty julkisista menoista ja leikattu kuntien valtionosuuksista. Koko poliittinen kaarti on kilpailuttamisen nimissä hakenut säästöjä, ja on kehuttu yksityisten sektorin tehokkuutta.

Sääntelyä ja valvontaa on karsittu, on luotettu yritysten omavalvonnan tehokkuuteen. Nyt ollaan vaatimassa lisää sääntelyä.

On sanottu, että sote ja sen tuoma valinnanvapaus korjaavat tilanteen. Jos hoito on huonoa, niin asiakas siirtyy toiseen paikkaan. Ei siirry, eikä sote ratkaise. Eikä suostuta kirjaamaan lakiin hoitajamitoitusta. Perusongelma on, että bisnes ei sovellu hoiva-alalle.

Hoivayritykselle on asetettu jopa yli 20 prosentin tuottotavoite. Tuo voitto on saatava hintojen alas polkemisesta huolimatta.

Yksityisessä hoidossa petti kaikki vaan ei sijoittajien ja johtajien ahneus. Sehän kurjuuden lopullinen syy on: huonosti hoitaminen, kun liian vähällä henkilökunnalla, epäpätevällä väellä saadaan tulosta. Pikavoiton hakeminen johti räikeisiin, tietoisesti tehtyihin lupaehtojen ja sopimusten rikkomisiin.

Tieto Attendon kurssilaskusta on olematon lohtu uhratuille ihmisille, huonosti hoidetuille vanhuksille ja uupuneille hoitajille.

Rauno Jääskeläinen (vas.), Siilinjärvi (julkaistu 13.2.)

Hoivapalvelujen mitoituksen problematiikka

Kannatan hoitajamitoituksen järkiperäistä tarkistusta ylöspäin, mutta olen huolissani julkisen sektorin kustannusten kasvusta. Tulot eivät lisäänny. Vanhusten eläkkeet menevät hoivalaskuihin. Palvelut on kyettävä rahoittamaan. Pelkkä tahto ei riitä. Valtionvelallako? Veroja kiristämällä? Arvovalinta.

Jos sosiaalitoimen kustannuksia lisätään lailla, tulee kustannusten lisäys kompensoida valtionosuuksina kunnille! Laitospaikkoja tulee vähentää ja kotiin tuotettuja hoivapalveluja tai ryhmä- ja perhekotipalveluja, omaishoidon tukea lisätä. Kotiin tuotetut palvelut ovat laitospaikkoja edullisempia.

On syytä arvioida 0,6-tason ja omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan toimia. Toimintoja järkiperäistetään ja kohdistaan sinne, missä on suurin hoidon tarve. Hoidon tarpeen arviointi tai palvelutarpeen arviointi ratkaisevat palvelusopimuksen mukaisen mitoituksen ja tuotettavat palvelut. Laitospaikka ei sitä yksin ratkaise.

Mitoituksen populistinen vahtiminen on vaalilupaus. Huomio on kiinnitettävä ennaltaehkäisevän hoivajärjestelmän rakentamiseen siten, että vanhukset voisivat asua omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Palveluketjujen tulee toimia turvallisesti kotiin saakka.

Parasta olisi kokonaisvaltainen palvelusopimus yhdellä laskulla ilman kasvavaa hoivabyrokratiaa.

Risto Simonen (kansalaispuolue), Vesanto (julkaistu 13.2.)

Autoilun tasapainoa

Mitäpä jos lopettaisin yksityisautoilun? Tulee mieleeni parikin ongelmaa. Koska asun Outokummussa eikä meillä ole kaupungin sisäistä julkista liikennettä, niin olisin omien jalkojen, potkurin tai polkupyörän varassa.

Kuuden hengen perheessämme jo pelkkä maidon rahtaus olisi ongelma. Kävelisin iltakaudet ruokakauppaan ja kotiin. Kotiin ja kauppaan. Lapsille voisi tietysti sanoa, että jokainen kantakoon maitonsa itse.

Vuodessa minulla kertyy autoillessa kilometrejä mittariin vähintään 30 000. Valtaosa ajoista on maakunnan rajojen sisällä. Jos käyttäisin julkisia yhteyksiä Pohjois-Karjalassa, ei tarvitsisi olla kotona maitoa raahaamassa, koska kaikki aikani menisi busseissa istuessa. Tai pysäkeillä odottaessa.

Joukkoliikenne mielletään puhtaaksi, yksityisautoilu saastuttavaksi. Tällä olettamuksella perustellaan autoilun verotusta ja ohjataan rahoitusta pois tienpidosta, ja sen kyllä täällä reuna-alueilla huomaa. Mutta jotta julkista liikennettä voisi sujuvasti käyttää, olisi vuoroja lisättävä kohtuullinen määrä. Jos asiakkaita ei riitä, onko taloudellista tai ekologista ajattaa raskaalla kalustolla muutamaa henkilöä tai jopa tyhjiä busseja.

Suurissa kaupungeissa tilannehan on aivan toinen! Bussit, junat ja metrot ovat tupaten täynnä ja toiminta siis kannattavaa! Sillä kuka hullu lähtisi edes liikkeelle omalla autolla – eihän sille ole parkkipaikkaakaan missään.

Toista se on täällä periferiassa, missä Joensuun toriparkissakin viimeksi käydessäni oli kokonaista kolme autoa.

Meidän pitäisi järkevöittää keskustelua tämän(kin) asian suhteen. Fakta on, että tiestön kunto rapistuu ja liikenneturvallisuus heikkenee. Onko aina oltava puolesta tai vastaan? Eikö olisi aika keskittää resurssit siihen, että ylipäätään tiestöä on mahdollista käyttää?

Jari Turpeinen (sin.), Outokumpu (julkaistu 13.2.)

Sipilän röyhkeys pöyristyttää

Uutisia kuunnellessani en ollut uskoa korviani. Sipilä haukkuu hoivayritykset, kun ne toimivat osakeyhtiölain mukaan eli pyrkivät tuottamaan mahdollisimman suurta voittoa omistajille. Tätä kehitystä on kyllä SDP yrittänyt oppositiossa jarrutella, esittänyt useampaan kertaan ja monella suulla, miten väärin on välineellistää ihmiset, heidän sairastamisensa tai vanhusten hoiva, voitontavoittelun alttarille. Eipä ole kolmen puolueen kokoonpano lopsauttanut korvaansa asian korjaamiseksi.

Nyt sitten Sipilä sanoo, ettei saa tavoitella liian suurta voittoa. Paljonko voittoa saisi tavoitella? Mikä on liian suuri voitto, sitä hän ei kertonut. Pääministeri on johdonmukaisesti ajanut yritysten omistajien ja yritysjohdon verotusta alas, hän on pitänyt kiinni hallintarekisterilain toteuttamisesta, jonka tuella voidaan piilottaa yritysten todelliset omistajat. Näin voidaan mahdollistaa veronkierto ja toteuttaa verokikkailu, peitellysti sanottuna verosuunnittelu. Tämä on farisealaisuutta pahimmillaan.

Sipilä on johdonmukaisesti pitänyt kiinni vakuutuskuorista, joilla pystytään välttämään veroja, hän itse mukaan luettuna. Mitä Sipilän kuoret sisältävät, kysyjät eivät ole saaneet vastausta. Nyt hän suomii kenties samoja yrityksiä ja yritysjohtajia liian ahneiksi. Onkohan nyt pukki kaalimaan vartijana?

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 13.2.)

Nopea itärata on yhteinen asia

Itä-Suomen saavutettavuuden parantaminen edellyttää vahvaa yhteistyötä tulevina vuosina yli puolue- ja maakuntarajojen, ettemme jää pussin perälle. Esimerkiksi junaliikenneyhteyksien kehittämisessä tulevien kansanedustajien on vedettävä yhtä köyttä.

Junamatka Kuopiosta Helsinkiin on nopeimmillaan noin neljä tuntia ja Joensuusta Helsinkiin noin neljä tuntia ja vartin. Seinäjoelta Helsinkiin pääsee parhaimmillaan reilussa kahdessa ja puolessa tunnissa.

Itä-Suomen maakunnat ovatkin ajamassa nopeaa itärataa Porvoon ja Kouvolan kautta. Rakentamalla yksi lyhyempi uusi nopea Itärata saavutetaan kaksi tärkeää päämäärää yhdellä kertaa, sillä Savon ja Karjalan ratojen junayhteys Helsinkiin nopeutuisi tuntuvasti.

Suomessa on valmisteilla useita suuria rahoituksesta kilpailevia ratahankkeita. Valtioneuvosto julkisti helmikuun alussa uusimmat suunnitelmansa valtakunnallisesti merkittävimpien ratainvestointien rahoittamiseksi. Itärata on esityksessä huomioitu, mutta sen osalta valmius ei ole vielä yhtä korkealla kuin muilla ratahankkeilla.

Itä-Suomen onkin välttämätöntä yhdistää poliittiset voimansa rautatieyhteyksiensä kehittämisessä. Itäradan saaminen näiden hankkeiden rinnalle vaatii kovaa ja sitkeää työtä!

Juha-Pekka Rusanen, (kesk.) Lapinlahti (julkaistu 13.2.)

Sote 2.0

Sote- ja maakuntauudistus eivät todennäköisesti etene tämän vaalikauden aikana, johtuen muutamasta seikasta. Uskon vahvasti markkinatalouden kykyyn yhteiskunnan kehittämisessä, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Tämä poikkeus on terveydenhuolto. Suomen terveydenhuollon markkinat ovat liian pienet aidon kilpailun hyödyille.

Palveluiden järjestäminen tietyillä alueilla ilman erillistä tukijärjestelmää on mahdotonta.

Kapitaatio eli henkilöperusteinen ”kattohinta” on erinomainen pyrkimys siirtyä tarveperusteisesta rahoituksesta budjettiohjattuun rahoitukseen. Kuitenkin kapitaation tulisi käsittää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon kustannukset, mikä varmistaisi näiden tasojen integraation ja hoidon jatkuvuuden. Toisaalta voidaanko palvelukokonaisuuden valinnan yhteydessä puhua aidosta valinnanvapaudesta?

18 maku-sote aluetta on liikaa. Yhden maakunnan väkiluku on karkeasti laskettuna 300 000. Jos puhutaan sairauksien ilmaantuvuuden ja rahoituksen suhteesta, niin tilastollinen vaihtelu saa aikaan maakuntien kriisimenettelyitä ja yhdistämisiä.

Nykyisen sote-aihion parhaat hedelmät ovat perusterveydenhuollon vahvistaminen ja rahoituksen yksinkertaistaminen. Nämä tehdään kuitenkin liian suurin poliittisin kompromissein. Todennäköisimmin terveydenhuolto siirtyy vakuutuspohjaiseen suuntaan, tuli sotea tai ei.

Juuri vakuutuspohjaisuus yhdistää hoitoketjuja kuten sote-järjestelmänkin tulisi tehdä.

Arttu Pöyhönen (kok.), Siilinjärvi (julkaistu 13.2.)

Vastakkainasettelua harjoitettava

Politiikka on arvovalintoja. Perussuomalaiset asettavat kaikissa päätöksissä suomalaisen etusijalle, olemme isänmaallinen ja kansallismielinen puolue. Meidän arvopohjamme ovat suomalaiset.

Julkisen vallan ensisijainen tehtävä on puolustaa tavallisten suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia. Varsinkin vaalien alla kaikki puolueet sanovat näin, mutta kannattaa katsoa, millaista on niiden käytännön toiminta.

Viime aikoina esillä olleen hoitajamitoituksen hinnaksi on arvioitu “parisataa miljoonaa”. Se on paljon rahaa. Toisessa vaakakupissa on sitten se, että käytämme tehottomiin kotouttamistoimiin tänä vuonna 220 miljoonaa, vastaanottokeskustoimintoihin 150 miljoonaa, vaikka kriisin piti olla ohi.

Edelleen ulkomaalaisten saamat toimeentulo- ja työttömyyskorvaukset ovat tänä vuonna 350 miljoonaa euroa. Tätäkö haluamme? Huono maahanmuuttopolitiikka tulee suomalaisille veronmaksajille kalliiksi. Laskun turvattomuudesta inhimillisinä kärsimyksinä maksamme me. Ja kun se johtaa siihen, ettei meillä ole varaa hoitaa omia vanhuksiamme, siten kuin he olisivat ansainneet, siihen on saatava muutos.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 13.2.)

Omaishoitaja – arjen sankari

Miksi ihmetellään, ettei omaishoidon tuen hakijoita ei ole, määrärahat seisovat tileillä? Luvut ilmoittavat papereissa, että rahaa olisi, mutta oikeanlaisia hakijoita ei löydy. Kuinka omaishoitajuutta määritellään ja kuka määrittelyä tekee? Mitä tapahtuu käyttämättömille varoille? Vähennetäänkö niitä käyttämättömyyden vuoksi?

Väestö ikääntyy, joten omaishoidolle tulevaisuudessa on tarvetta. Tuen sisältöä tulee tarkastella tarvelähtöisesti. Kriteerejä omaishoidon tuen saamiseen tulee tarkastella niin, että ne madaltaisivat kynnystä jäädä hoitamaan omaa läheistä ilman suurempia taloudellisia huolia ja huolta arjen sujuvuudesta ja tukien riittävyydestä.

Tuen piirissä tulee huomioida omaishoitajankin hyvinvointi, jotta hän jaksaa tehdä arjen työt. Usein hänellä on ympärivuorokautinen työvuoro. Muut ihmissuhteet saattavat olla koetuksella, kun arki pyörii hoidettavan huolenpidossa. Toimivaa resursointia tarvitaan.

Omaishoito on arvokasta ja merkityksellistä työtä ja hoitoa. Se tulisi saattaa tietoon hyvänä vaihtoehtona muulle hoidon järjestämiselle. Arvostuksen tulee näkyä myös arvioitaessa resursseja. Työelämään tulee saada joustavuutta, joka mahdollistaa omaishoitajaksi ryhtymisen myös työn ohessa.

Tarvitsemme arjen sankareita. He tuovat yhteiskuntaan inhimillisyyttä ja perhelähtöistä ajattelua kaiken ikäisille.

Henna Kainulainen (kd.), Siilinjärvi (julkaistu 12.2.)

Huikeita vaalilupauksia!

Vaalien lähestyessä olen kiinnittänyt huomioni huikeisiin lupauksiin, joita puolueet ja ehdokkaat antavat.

Asteikko on hyvin laajaa: satasen eläkekorotuksista hävittäjälaivueisiin ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Useimmat lupaukset ovat sinänsä kannatettavia, mutta mietin, onko niitä edes tarkoitettu otettavaksi vakavasti. Ovatko vaalilupaukset lähinnä sanahelinää?

Koska politiikassa ei ole kuluttajansuojaa, ehdotan, että vaikkapa joku järjestö perustaa toimikunnan, joka antaisi neljän vuoden kuluttua loppuraportin. Raportissa kerrottaisiin lupausten toteutumisista. Mallia voitaisiin ottaa Yhdysvalloista, jossa faktan tarkastajat seuraavat poliitikkoja, puhuvatko nämä totta.

Täkäläiseen toimikuntaan nimitettäisiin vain poliittisesti sitoutumattomia asiantuntijoita.

Vaalien jälkeen kaikki kuitenkin jatkuu niin kuin ennenkin, vaikka hallitus vaihtuisikin. Muistimme on niin lyhyt, että päätämme mielikuvien mukaan, ketä äänestämme. Paljon lupaavat voivat aina vedota siihen, että toiset puolueet eivät suostuneet, tai että rahaa ei nyt ole tässä taloustilanteessa.

Kun miettii, ketä äänestä – vai äänestäkö ollenkaan –, on hyvä muistaa vanha suomalainen sanonta: (luotettava) mies ja nainen pitää sanansa!

Tai että hän ainakin myöhemmin myöntää luvanneensa liikoja!

Tuomo Käyhkö (kd.), Joensuu (julkaistu 12.2.)

Avi, tuo valvova elin ja markkinavoimat 

Toiminimiyrittäjänä olen aville (aluevalvontavirasto) toimittanut viime vuoden raportin työstäni. Kysyttiin, työskenteletkö samassa toimipisteessä, vastaus kyllä. Kysyttiin, montako asiakasta olen hoitanut, vastasin määrän. Siinä se. Kiinnostuneita ollaan määristä, ei todellakaan laadusta.

Kuinka tämä valvova viranomainen saataisiin tekemään ja toteuttamaan tehtäväänsä eli muun muassa terveysalan töiden ja toimijoiden valvomista? Entä mitä niille pitäisi tehdä, jotka toimivat moraalittomasti, rahanahneesti, jotka jättävät noudattamatta tehtyjä sopimuksia tai rikkovat räikeästi kaikkia hyviä tapoja, inhimillisyyttä?

Mitä markkinavoimat tottelevat? Rahaa. Muistatteko, mikä hätä isoilla yhtiöillä oli saada tietosuojakäytännöt kuntoon viime keväänä?

Kun asetetaan ahneudelle raja ja riittävät rangaistukset, tulevat myös käytännön asiat kuntoon. Esimerkki: Mummon tai ukin toistuvasta laiminlyönnistä varoitus, ja jos homma ei tule kuntoon, lävähtää muutaman miljoonan sakko tai parhaimmassa tapauksessa totaalinen toimintakielto alalle.

Kysymys on todellakin tahtotilasta, halutaanko valvonta tai järjestelmä saada kuntoon. Mitä markkinavoimat tottelevat? Sitä rahaa.

Outi Mara (ps.), Joensuu (julkaistu 12.2.)

Ei saa kasata lasten ja nuorten harteille

Lasten ja nuorten asiat eivät ole läheskään hyvin. Tilastot kertovat, että vuonna 2017 tehtiin eniten itsemurhia alle 18-vuotiaiden ikäisissä koko 2000-luvulla. Näin kertoo lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Syytä olisi, ja pikaisesti, tutkia, mikä sai aikaan tämän kehityksen. Kurttila toivoo, että päättäjät tutkisivat, mikä tässä on taustalla, kun vuonna 2017 joka toinen viikko alle 18-vuotias teki itsemurhan Suomessa.

Meillä on huutava pula lasten ja nuorten auttajista. Pitkät jonot hoitoon pääsyyn, edes keskustelemaan ongelmistaan. Jotain on pahasti vialla yhteiskunnassamme, kun se ei kanna vastuutaan kaikista heikoimmilla olevista, lapsista ja vanhuksista.

Nuorten ja lasten ei pitäisi joutua kantamaan olemattomilla harteillaan niitä ongelmia, joita hätäiset, vain säästöjä suunnittelevat poliittiset päätökset aiheuttavat. Sosiaalitoimeen tarvitaan riittävät resurssit. Eivät ihmiset jaksa määräänsä enempää niissäkään virastoissa. Ennaltaehkäisevää tukea tarvitaan paljon nykyistä enemmän.

Monet vanhemmat sinnittelevät jaksamisensa äärirajoilla. He tarvitsevat yhteiskunnan tarjoamaa turvaa. Lasta ei saa laittaa maksamaan niitä laskuja omalla elämällään ja tulevaisuudellaan. Tästä syystä muun muassa minä olen lähtenyt mukaan politiikkaan SDP:n kansanedustajaehdokkaaksi, vakavissani ja hihat käärittyinä, toimimaan vähäväkisten ihmisen puolesta.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 12.2.)

Onko ongelma vanhusten hoivassa tullut nyt vai aikaisemmin?

Vaalien alla on nostettu keskustelu vanhusten hoivan tilasta. Olen asiaa seurannut useammalla vuosikymmenellä ja todennut, ettei ongelma ole nyt tullut vaan se on pitempiaikainen. Nyt keskustelu on haluttu ottaa esille vaalien alla, ja sitä kautta tietyt poliittiset tahot hakevat irtopisteitä.

Kun totuuden kertoo, mikään poliittinen taho ei saa puhtaita papereita, koska kaikilla asia on ollut tiedossa. Ei se ole mikään uusi tieto. Ensin nämä asiat hoiteli julkinen puoli ja myöhemmissä vaiheissa osan yksityinen toimija.

Kuntien tiukentunut talous ja valtiolta saadut osuudet ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Vanhustenhoidosta on ollut helppo leikata todeten, että talous on tiukalla eikä valtiolta saada lisää rahaa asian hoitoon.

Myöskään kilpailuttaminen ja sen osaaminen ei ole kaikilta osilta hallinnassa eri puolilla maatamme.

Nyt jos koskaan olisi aika laittaa kuntoon nämä asiat ja lopettaa jatkuva mielistely, että kyllä me, mutta nuo toiset vastustavat näitä meidän ajatuksiamme.

Vanhukset ovat tämän maan rakentaneet ja myös sitä puolustaneet niin, että saamme olla itsenäisiä toimijoita edelleen. He ovat ansainneet meiltä kaikilta hoivan ja arvostuksen. Olemme kunniavelassa näille vanhuksille siitä, ettemme aikaisemmin ole tehneet heille sitä, mitä heille kuuluu.

Suomi on taloudellisesti jo paremmalla uralla. Siksi tämäkin asia, jonka hintalapuksi on arvioitu noin 300 miljoonaa euroa, on nyt hoidettava kuntoon.

Osmo Kokko (ps.), Joensuu (julkaistu 12.2.)

Lisää henkilökuntaa ja pienempiä ryhmäkokoja päivähoitoon

Hämeenlinnassa kokoontunut Kristillisdemokraattien puoluehallitus esittää tuhatta uutta ammattilaista päivähoitoon. Päiväkotien henkilöstömitoitus on myös korjattava ennen kuin varhaiskasvatuksen laajentamista voidaan suunnitella.

Päiväkotien henkilöstömitoituksessa joustetaan tasaamalla suhdelukuja hoitoryhmien kesken. Sijaisia ei välttämättä oteta, ja suhdelukuja tasataan koko päiväkodin kesken. Raportoinnissa voidaan kikkailla siten, että lapset merkitään kahteen eri ryhmään, vaikka ryhmät sijaitsevatkin samassa fyysisessä tilassa. Yhdessä tilassa voi näin olla yli 20 tai pahimmillaan jopa 30 lasta. Näitä ongelmia esiintyy sekä julkisella että yksityisellä puolella.

Uudessa varhaiskasvatuslaissa päiväkodin mitoituksesta poikkeaminen sallitaan päiväkotitasolla. Tilannetta ei tarkastella ryhmätasolla. Lapsen kokemuksen ja kasvurauhan kannalta ryhmäkoko on kuitenkin tärkeämpi kuin koko päiväkotiyksikön koko. Ennen suhdeluku oli korkeintaan 7 lasta yhtä aikuista kohden, uudessa varhaiskasvatuslaissa 8.

Suhdeluku on palautettava ennalleen, ja tämä tarkoittaa lisää henkilökuntaa. Päiväkotien ryhmät on katsottava erillisiksi toimintayksiköiksi, eikä suhdelukua saa jakaa päiväkodissa työskentelevien kesken. Lisäksi yli työpäivän jatkuva tilapäinen ylitys on tehtävä laittomaksi. Varhaiskasvatuksen laatua tulee valvoa nykyistä paremmin.

Jarmo Pippola (kd.), Joensuu (julkaistu 11.2.)

Suomen tulisi luopua energiaturpeen käytöstä

Turpeen energiakäyttö tulee ajaa Suomessa asteittain hallitusti alas. Fossiilisten polttoaineiden, kuten turpeen, käytön vähentäminen on avainasemassa, kun hiilidioksidipäästöjä on tarve vähentää nopeasti. Suomenkin tulee kantaa tässä vastuunsa. Suot ovat metsiäkin suurempi hiilivarasto, eikä niiden tuhansia vuosia hiiltä varastoineita turvekerroksia ole järkevää kaivaa ylös muutamassa kymmenessä vuodessa.

Ilmastovaikutusten lisäksi turvetuotanto hävittää toiminta-alueellaan olevan suon kokonaan ja vähentää suoluonnon alueellista monimuotoisuutta sekä suolajiston elinympäristöjen määrää. Samalla kun suo tuhoutuu, myös sen tarjoamat virkistyskäyttömahdollisuudet (esimerkiksi marjastus) häviävät.

Turvetuotannon kiintoaine-, ravinne-, humus- ja rautapäästöt aiheuttavat alapuolisten vesistöjen tummumista, rehevöitymistä ja liettymistä. Myös niiden pH voi alentua.

Valtakunnallisesti ajateltuna turvetuotannon vesistökuormitusmäärät ovat kenties pieniä, mutta paikallisesti ja alueellisesti niillä voi kuitenkin olla erittäin suuri vaikutus luontoon. Veden fysikaalisten ominaisuuksien muuttuessa myös elollinen luonto muuttuu ravintoverkkoja myöten.

Vaikutuksia on niin kasvi- ja eläinplanktoniin, pohjaeläimiin, rapuihin kuin kaloihinkin.

Turvetta tulisi jatkossa käyttää vain seospolttoaineena, ja on etsittävä aktiivisesti keinoja sen käytöstä luopumiseen. Korvaava lähde lämmöntuotannossa tulee toki olla tiedossa ennen koko toimialan lakkauttamista – toistaiseksi turpeella on myös huoltovarmuudellinen rooli.

Petri Nieminen (vihr.), Kuopio (julkaistu 11.2.)

Maksuja tasapuolistettava

Suomessa on huomattava määrä autiona olevia kiinteistöjä, joissa ei ole todistetusti asuttu enää vuosiin. Näistä kiinteistöistä omistaja joutuu maksamaan jäte- sekä ekomaksun, vaikka kiinteistöstä ei synny jätettä. Tämä on varsin erikoista, ja lakia on tältä osin muutettava eduskuntaan 4.4.2018 jättämäni lakialoitteen mukaisesti.

Mielestäni vain syntyneestä jätteestä tulee maksaa jäte- tai ekomaksu. Pelkästään jätteiden kuljetusta ei tarvitse tällä tavoin tukea. Siihen on olemassa muita keinoja.

On olemassa kiinteistöjä, joissa talviaikaan ei ole sähkön kulutusta tai se on hyvin vähäistä. Näistäkin kiinteistöistä omistaja joutuu maksamaan sähkön siirtohintaa. Ainoa keino saada maksua alaspäin olisi muutto halvemman sähköverkonhaltijan alueelle.

Kaupungeissa hinnat ovat usein harvaan asuttuja alueita halvemmat eli maaseudulla asuminen maksaa jälleen kaupunkialueita enemmän. Tämä vähentää maaseudulla asumisen houkuttelevuutta, ja senkin vuoksi sähkön siirtohintoja on tasapuolistettava, tarvittaessa lakia muuttamalla.

Siirtohintoja perustellaan muun muassa sähkön toimintavarmuuden parantamisella. Tällä rahalla tehdään esimerkiksi maakaapelointeja, joiden arvioidaan toimivan jopa sata vuotta. Ei ole kuitenkaan oikein, että vain yksi sukupolvi maksaa kaapeloinnin.

Maakaapelointiin siirtymällä sitoudumme helposti siihen, että muiden energiantuottotapojen kehittämistä ei tosiasiassa edes tehdä.

Kari Kulmala (sin.), Rääkkylä (julkaistu 11.2.)

Jokaisella aikuisella on vastuu nuoren mielenterveydestä

Kun puhutaan nuorten osallisuudesta, puhutaan perusoikeuksista. Oikeudesta tulla kuulluksi. Oikeudesta elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa apua. Nuoren oikeus on aikuisen velvollisuus. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulokset kertovat nuorten mielenterveysongelmien kasvusta ja etääntyvistä suhteista ihmisiin.

Joulun alla esiteltiin kansalaisaloite, joka asettaisi lakivelvoitteen alakouluille palkata terapeuttisia valmiuksia omaava aikuinen. Asia on hyvä, mutta jo nyt useissa kunnissa on pula asiantuntijoista. Nuorille ei ole merkitystä auttajan tittelillä. Mielestäni jokaisen nuorten kanssa toimivan aikuisen on kyettävä olemaan luottohenkilö, joka kysyy, mitä kuuluu, ja jonka puoleen voi kääntyä. Mielenterveyttä tuetaan parhaiten, kun rinnalla kulkee aikuinen, joka ei ohjaa pois.

Usein riittää arjen huolien jakaminen, mutta esiin voi nousta myös vakavia aiheita. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa toimintaohjelmassa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen ehkäisyksi panostetaan ammattilaisten kouluttamiseen puheeksiottoon.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden ammattilaisilla on osaamista, mutta on todennäköistä, että aihe nousee esille muuallakin. Kaikenlaisissa asioissa arjessa lähellä olevat aikuiset ovat varhaisen tuen avainhenkilöitä.

Voidakseen olla nuoren tukena, aikuiset tarvitsevat tietoa ja taitoja kaikenlaisiin kohtaamisiin.

Onnistuneen kohtaamisen elementit ovat inhimillisiä: aikaa jutella, ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus. Tämä meidän pitää pystyä tarjoamaan nuorillemme – ammattinimikkeestä riippumatta.

Saara Hanhela (kesk.), Kuopio (julkaistu 11.2.)

Kansallispuistojen rahoitus turvattava 

Luontomatkailun suosio kasvaa vuosi vuodelta. Viime vuonna kansallispuistojen käyntimäärä oli yli kolme miljoonaa. Savo-Karjalan kansallispuistoissa kävijöitä oli hieman yli 276 000. Valtion alueille tehdään myös paljon metsästys- ja kalastusmatkailua.

On tutkittua, että jokainen kansallispuistoihin sijoitettu euro tuo paikallistalouteen kymmenen takaisin. Tähän lisättynä vielä metsästys- ja kalastusmatkailun tuomat eurot, niin puhutaan alueellisesti todella merkittävistä summista.

Lisäksi tulevat vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin. Liikkuminen kiistattomasti lisää hyvinvointia, ja luonnossa liikkuminen tehostaa sitä vielä.

Urbanisoitumisen johdosta tarvitaan enenevässä määrin valmiita mahdollisuuksia liikkua luonnossa. Suuri osa kansallispuistojen retkeilijöistä odottaa vähintään kohtuullista varustelua alueelta. Varustelujen puutteet ovat myös uhka luonnolle: alkaisi polttopuiden keräys luonnosta, roskien jättäminen, omien polkujen muotoutuminen.

Luonnon kannalta on tärkeää, että kansallispuistot ovat hyvin hoidettuja.

Valtiontalouden kehysten perusteella näyttää, että kansallispuistojen rahoitusta oltaisiin pienentämässä samalla, kun kävijämäärä kasvaa. Tämä on täysin mahdoton yhtälö sekä paikallistalouden että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Metsähallitukselle tulee taata riittävä rahoitus kansallispuistojen ja suosituimpien metsästys- ja kalastuspaikkojen kunnossapitoon.

On saatu myös kansainvälinen matkailu kansallispuistoihin hyvälle alulle. Varsinkaan valtion ei tule tätä kehitystä torpata.

Juha Pitkänen, (vas.), Tuusniemi (julkaistu 8.2)

Ei rahaa joka paikkaan riitä

Eduskunnan kyselytunnilla kysyttiin, milloin tulisi köyhien vuoro saada parannusta elämäänsä ja toimeentuloonsa Orpon kalenterissa. Köyhyysloukussa on yhä useampi suomalainen. Pienet eläkkeet eivät riitä elämiseen, köyhyydessä eläviä lapsia on 110 000 ja työttömien joukko on paljon suurempi kuin hallitus luvuillaan esittää. P

ienituloiset, osa-aikatyöttömät kun lasketaan silmät ymmyrkäisinä vakuutellen työllistettyjen joukkoon. Hallitus on päässyt tavoitteeseensa, totisesti, eikä rahaa nyt joka paikkaan riitä!

Työllistetty on myös perheen isä, jolta ilman sen suurempia neuvotteluja vähennettiin työaika kahteen päivään viikossa. Työllistetty on kotona työkutsua odottava nollatuntisopimuksen varaan hylätty ja erityisesti työllistettyjä ovat kaikki ne, jotka ovat ties monenneko kerran pakotettu työllistymiseen tähtäävälle kurssille, josta ei ole mitään hyötyä muille kuin kurssin konsulttifirmalle.

Hallitus on päässyt tavoitteeseensa, mutta kukaan ei kysy, saavatko nämä työllistetyt työstään palkkaa ja elääkö sillä rahalla, jos saavat. Rahaa kun ei joka paikkaan riitä.

Rahaa riittää hallituksella vain suuryrityksille tukien muodossa, ulkomaisille voittoa tavoitteleville terveysjäteille, verosuunnitteluun ja vakuuskuoriin kätkettäväksi, mihin hyvänsä, mutta vain valmiiksi vakavaraisille tahoille. Se on Orpon sanoin vastuullista politiikkaa. Onko sinusta?

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 8.2.)

Terveys vaakalaudalla, kuka lautaa keinuttaa? 

Työikäisten ylipaino on huolestuttavasti lisääntynyt ja eläkeikäisten humalahakuisuus kasvanut. Diabetes yleistyy, nyt noin 400 000 henkilöä sairastaa sitä joko tietäen tai tietämättään. Vakava sepelvaltimotauti sekä aivohalvaus ovat riskinä jopa joka toisella 60–69-vuotiaalla miehellä.

Psyykkinen kuormittuneisuus ja masennus ovat yleisiä. Masennusoireet ovat lisääntyneet myös nuoremmassa sukupolvessa, ja vain osa hakee apua oireisiinsa. Mielialahäiriöt ovat työkyvyttömyyseläkkeen yleisin syy.

Vain kaksi kolmasosaa työikäisistä ja puolet eläkeläisistä arvioi elämänlaatunsa hyväksi. Väestöryhmien väliset terveyserot ovat suuria. Jonosta jonoon käy suomalaisen tie.

Käytännön työn suorittajia tarvittaisiin enemmän eri sosiaali- ja terveysaloille. Valvontaan tulee myös kiinnittää huomiota, jotta terveys- ja sosiaalipalvelut eivät ole vain sijoittajien ja yhtiöiden markkinabisnestä ja epätervettä voitontavoittelua.

Työntekijöitä voidaan aktivoida myös sisäisellä omavalvonnalla. Se voisi parantaa työn laadun valvontaa ja madaltaa kynnystä ottaa kantaa anonyymistikin työn sisältöihin, esimiestyöhön ja kehittämiseen.

Tarvitsemme siis laaja-alaista ottautumista sote-uudistukseen kansalaisten etu edellä. Palvelut tulee tarjota niin, että myös ne, jotka eivät itse pysty tai osaa vaatia oikeuksiaan, saavat tarvitsemansa.

Tarvitaan riittävän yksinkertainen yhden luukun prosessi eikä pirstaloitunutta palveluverkostoa, jonka rakenteita ei ymmärretä. Ei sote-sotkua vaan sote-selkeyttä rakentamaan!

Henna Kainulainen (kd.), Siilinjärvi (julkaistu 7.2.)

Kotihoidon kulttuurin muutos? 

Kansanedustaja Mäkisalo-Ropponen ehdottaa 6.2 kirjoituksessaan “Kotihoidon kulttuurin muutosta”. Keskeisimpänä kuntouttavan työn lisääminen. Kaikista hänen esittämistään toimista on helppo olla yhtä mieltä.

Arkitodellisuus ja uutiset ovat kovin kaukana näistä. Hoitajat käyvät antamassa lääkkeet, tarkistavat hoidettavan tilan, ja matka jatkuu seuraavaan paikkaan. Saan jatkuvasti viestiä hoidettavilta tai heidän läheisiltään, että tunteja on vähennetty, siis palvelua.

Nyt kun mennään vaaleihin, politiikan kirjoittamaton sääntö on, että samassa kun esitetään palvelutarpeen laajennuksia esitetään rahoitus. Millä nämä kustannetaan? Kuka maksaa? Kirjoitin aiemmin, että meillä näistä vastaa Siun sote. Joko omana toimintana tai sitten kilpailutetaan ja ostetaan yksityisiltä palveluntarjoajilta.

On vastuutonta esittää uusia palveluja, mikäli ei esitä rahoitusta. Mistä tulee lisää rahaa Siun sotelle? Mikäli uusia lisäpalveluja avataan, maksaja on kaikissa tapauksessa Sinä ja minä eli veronmaksaja. Ei ole valtion kassaa, se on tyhjä. Halua ja tahtoa huolehtia niistä, jotka ovat nykyisen yhteiskuntamme vaurauden luoneet, varmaan löytyy.

Päätoimittaja Pasi Koivumaa analysoi viiltävästi 6.2 kolumnissaan tarjontaa: “Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista”. Tässä kyse oli nykyisestä pääministeripuolueesta. Keskustelu on aina hyvästä, mutta päättäjien tulee esittää rahoitus samassa paketissa. Se on kuluttajansuojaa.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 7.2.)

Vanhustenhoidossa on pystyttävä parempaan

Esperi Caren tapaus on karmiva esimerkki siitä, kun vanhustenhoitoa tehdään tavoitteena pelkkä bisnes. Hoitajamäärän riittämättömyys ei kuitenkaan ole uusi ilmiö, ongelma on tuttu julkisella puolellakin.

Nykyinen hoitajamitoitussuositus 0,5 ei riitä vanhusten perustarpeista huolehtimiseen. Käytännössä se tarkoittaa, että tehostetussa palveluasumisessa 10 vanhuksen osastolla aamuvuorossa on kaksi hoitajaa, illassa ja yössä yksi, yksi vapaalla. Se ei mahdollista riittävää hoitoa vanhuksille, joista useimmat tarvitsevat apua kaikkiin toimiin.

Tarvitaan nykyistä suurempi, sitova hoitajamitoitus. Ilmeisesti tähän ovat nyt kaikki puolueet valmiita. Toisin oli vielä pari vuotta sitten, kun hallituspuolueet keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset halusivat laskea suositusta nykyisestä.

On valvottava, ettei työvuorolistalla ole haamuhoitajia eli pelkkiä nimiä, jotka eivät todellisuudessa ole paikalla. Jos mitoitus ei täyty, tulee sanktioiden olla sellaisia, että asia korjataan. Nyt sanktiot ovat liian pieniä.

Hoitajat tekevät arvokasta työtä. Heille on annettava mahdollisuus tehdä sitä hyvin. Ainainen kiire ja liian pieni henkilökunta ei mahdollista laadukkaan hoivan ja hoidon takaamista ikäihmisillemme. Sama tilanne on vammaisten hoitokodeissa.

Yhteiskunnan sivistyksen mitta on se, kuinka se huolehtii heikoimmistaan. Meidän pitää pystyä parempaan.

Krista Mikkonen (vihr.), Joensuu (julkaistu 6.2.)

Kilpailutusten perustaksi laatu hinnan sijaan

Esperin tapaus on oire sairaudesta nimeltä sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutus hintaperusteisesti. Osa kilpailutuksen voittaneista yrityksistä on valmis karsimaan laadusta työntekijöiden ja asiakkaiden kustannuksella. Näin viime marraskuussa Iltalehden uutinen kertoi: "Kuolleita hoitajia, entisiä työntekijöitä ja Jaska Jokunen – Työvuorolistoille merkitään haamuja, jotta hoitajamitoitus saadaan näyttämään paremmalta" (13.11.2018).

Tästä syystä desimaalien viilaus ei auta ennen kuin kilpailutusten voittaneiden yritysten toimintaa valvotaan laaja-alaisesti myös muuten kuin paperilla.

Ajankohtaisuudestaan huolimatta aihe ei ole uusi. Muun muassa vammaisten epäinhimilliseen kilpailutukseen puuttunut Ei myytävänä! -kansalaisaloite lähti eduskunnan käsittelyyn viime vuonna.

Tämän jälkeen hallitus on pyrkinyt vahvistamaan kuntien osaamista vammaispalveluiden järjestämisessä. Suunta on oikea, mutta ei riittävä. Kilpailutusten tulisi tukea alueellista elinvoimaa, jotta myös paikalliset hoivapalveluiden tuottajat pystyisivät tuottamaan palveluita laatuun perustuvien kilpailutusten myötä. Siten kunnan palveluihin osoittama raha jäisi kuntaan voimistaen alueen elinkeinoa.

Toimialalle tulee ohjata lisää rahaa laadun kohentamiseksi, mutta kohdistamisen tulee olla järkevää, jotta sillä vaikutetaan sairauteen, ei oireeseen.

Juha-Matti Puhakka (kok.), Juuka (julkaisu 6.2.)

Heikommista pidettävä huolta

Meidän Perussuomalaisten mukaan tehtävämme on pitää huolta suomalaisista ja lisätä kansallista yhteenkuuluvuutta. Valtion tulee taata, että Suomessa pärjää omalla työnteolla, ahkeruudesta palkitaan ja menestys sallitaan. Meidän mielestämme vaurastumisen on oltava mahdollista normaalilla työnteolla.

Mielestämme oleellista on painottaa perusasioihin panostamista ja eräänlaista terveen järjen talouspolitiikkaa. Meidän tulee pitää huolta suomalaisista heikoimmista ja pyrkiä lisäämään hyvinvointia.

Suomi ei voi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen paikata jatkuvaa budjettialijäämää velanotolla. Perusasioihin keskittyminen tarkoittaa sitä, että ensisijaisiin kohteisiin jaetaan ensin – eli me priorisoimme. Maahanmuuttajien vuodesta toiseen jatkuva kotoutus ei esimerkiksi ole prioriteettimme.

Poliittisten ja taloudellisten etupiirien sijaan talouspolitiikan ytimessä on oltava Suomen ja suomalaisten etu. Suomen verotusta on kokonaisvaltaisesti uudistettava. Varsinkin korkeaa asumisen, energian ja liikenteen verotusta on leikattava ja kohtuullistettava keskituloisten palkkaverotusta.

Työllistymisessä tämän maan pien-, mikro- ja yksinyrittäjät ovat avainasemassa. Kasvuyrityksiä tarvitaan lisää, jotta Suomen ohueksi jäänyt keskikoon yrityssektori vahvistuisi.

Tarvitsemme tavallisen suomalaisen ostovoiman ja omistajuuden vahvistamista, sillä ilman ostovoimaisia kotitalouksia ja yrityksiä ei ole myöskään elinvoimaista taloutta ja hyvinvointia.

Meillä on varaa pitää heikommista huolta.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 6.2.)

Prosessien tehostaminen osana onnistunutta kotouttamista

Jotta työvoimaa riittää nyt ja tulevaisuudessa, Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, mutta sen tulee olla tarvelähtöistä. Sopeutuminen yhteiskuntaan, arvo- ja periaate- sekä työskentelykulttuurin tulee olla mentoroitua, jolloin onnistuneeseen kotoutumiseen luodaan paremmat lähtökohdat.

Kotoutumisen ja työllistymisen onnistumista varten tulee luoda seurantamittarit , jotta voidaan reagoida resurssien ja menetelmien riittävyyteen ja oikea-aikaisuuteen.

Maahan tuleville on kerrottava heti yhteiskuntamme arvoista ja keskeisistä periaatteista sekä jokaisen oikeuksista ja velvollisuuksista. Oulun tapaukset ovat todella järkyttävä uutinen, ja se tulee vaikuttamaan moniin perheisiin, tahoihin, prosesseihin sekä toimintamalleihin.

Kyseinen kriisi osoittaa, että tarvitsemme avointa keskustelukulttuuria ja ennakoivaa riskianalysointia. Henkilökohtainen koskemattomuus ja turvallinen kasvu on turvattava nuorillemme muun muassa tehostamalla valvontaa internetissä, riskien analysoinnilla, ennakoinnilla ja prosessien oikea-aikaisuudella.

Lisäksi maahamme olisi saatava lisää poliisivoimia, ja kristillisdemokraatit ehdottaakin tuhatta henkilötyövuotta lisäresursseiksi. Poliisin työnkuvaa tulee kehittää, jotta kenttätyöhön jää työtunteja. Kirjauksiin voisi hyödyntää koulutettua toimistohenkilökuntaa.

Tavoitteena on turvallisempi Suomi, jonka oikeudenmukaisiin ja tasapuolisiin toimiin voi luottaa kaikkina aikoina ja joka pitää ihmisen hyvinvointia kaiken toiminnan päämääränä.

Henna Kainulainen (kd.), Siilinjärvi (julkaistu 6.2.)

Kuinka hyvinvointieroja kavennetaan lasten liikunnan avulla?

Lasten liikunnalla on suuri merkitys kansanterveydelle ja -taloudelle. Siksi lasten liikuntaharrastusten tukeminen on tärkeää, ja liikuntaa tulee järjestää mahdollisimman laajalle joukolle matalan kynnyksen periaatteella.

Helpoin ratkaisu on järjestää lapsille ja nuorille liikuntaharrastuksia heti koulupäivien päätteeksi kouluilla. Näin vähennetään lasten yksinäisyyttä iltapäivissä. Kouluille on myös helppo jäädä harrastamaan. Iltapäivän liikuntakerhot vapauttavat lasten ja nuorten iltoihin lisää aikaa vietettäväksi perheen ja kavereiden kanssa. Lisäksi vanhempien kuljetusrumba vähenee, ja sillä on jopa ympäristövaikutuksia.

Monet urheiluseurojen ja lajiliittojen tarjoamat harrastukset ovat kalliita, etenkin jos kyse on kilpaurheilusta tai tarvitaan erityisiä varusteita, olosuhteita tai valmennusta. Koulujen liikuntakerhot tuovat mahdollisuuden edulliseen harrastuspohjaiseen liikkumiseen.

Kunta saa valtionosuutta perusopetuslain mukaisen aamu- ja iltapäivä kerhotoiminnan järjestämiseen, ja toimintaan osallistumisesta voidaan periä kohtuullisia asiakasmaksuja. Raha ei kuitenkaan saa olla este lapsen harrastuksen aloittamiselle.

Viime kuntavaaleissa kokoomus nosti yhdeksi keskeiseksi teemaksi lasten ja nuorten harrastustakuun, jonka tavoitteena oli tarjota jokaiselle vähintään yksi harrastus. Tämä ei ole mahdoton teko. Avaamalla koulujen salit iltapäivisin liikunnalle edistämme lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä ennaltaehkäisemme muun muassa tuki- ja liikuntaelinsairauksia.

Heli Hjälm (kok.), Joensuu (julkaistu 5.2.)

Päätös hoitajamitoituksesta tehdään yhdessä

Heleena Uusi-Illikainen nosti Karjalaisessa (2.2.) esiin eduskunnan kyselytunnilla pitämäni puheenvuoron hoitajamitoituksen saamisesta vanhuspalvelulakiin ja yhdisti sen Pohjois-Karjalan tilanteeseen vanhusten ja vammaisten hoidossa.

Vanhus- ja vammaispalveluissa on ollut ongelmia pitkään. Viime vaalikaudella säädettyä vanhuspalvelulakia ei valitettavasti noudateta. Sen sisältämät pelkät hoitajamitoitussuositukset eivät ohjaa tarpeeksi kaikkia toimijoita.

Laatuongelmia on sekä yksityisellä että julkisella puolella – Siun sotessakin. Hoitajajärjestöt ovat kertoneet, että alan kriisiytymistä on tapahtunut erityisen paljon suurissa terveysyrityksissä parin viime vuoden aikana. Hallitus ei ole ottanut aiemmin kuuleviin korviinsa viestiä tilanteen pahenemisesta.

Pohjois-Karjalassakin on peiliin katsomisen paikka. Virheitä on tehty, mutta ne pitää korjata. Siun sotessa on sama ongelma kuin maan hallituksella eli monelta eri taholta tulleisiin viesteihin epäkohdista ei ole reagoitu.

Sitova hoitajamitoitus on ollut SDP:n tavoitteena jo pitkään. Viime vaalikaudella se karahti kokoomuksen vastustukseen. Valitettavasti nytkin kokoomus näyttää pitävän tässä asiassa perää muiden toivoessa mitoituksen kirjaamista.

Toivon kokoomuksen muuttavan mielensä. Ilman lakiin kirjattua oikeutta riittävästä hoivasta eivät asiat muut. Nyt tilanne täytyy korjata yhdessä!

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.), Joensuu (julkaistu 5.2.)

Siun sote järjestää hoivapalvelut

Merja Mäkisalo-Ropponen arvostelee Siun sotea “peiliin katsomisella”. Hän antaa harhaanjohtavan kuvan pienistä hoitoyhteisöistä, joita kaikki ihannoimme. Jotenkin tästä välittyy kuva ihanista maaseutujen kyläkaupoista, joissa tuore pulla tuoksui.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on Pohjois-Karjalassa annettu kuntayhtymälle Siun sotelle. Valtuustoa johtaa Pentti Keskisalo (sd.). Pidän riman alituksena, arvostella Siun sotea, kun reilumpaa olisi arvostella, niitä ketkä olemme puolestamme valinneet päättämään.

Hoivapalvelut on pääomavaltaista liiketoimintaa. Siksi liiketoimintaa, kun meillä on valuvika tässä omassa Siun sotessa. Se ei rakenna kiinteistöjä, ne on kuntien vastuulla.

Kunnat ovat joko kykenemättömiä tai haluttomia rakentamaan hoivakiinteistöjä, jotka maksavat miljoonia. Markkinat ovat muotoutuneet niin, että kunnat ottavat avosylin vastaan yksityisen hoivapalveluyrityksen, joka tarjoutuu rakentamaan laitoksen. Tuoreita esimerkkejä on muun muassa Outokummusta, Lieksasta ja Juuasta.

Joensuussa tämä linjaus on ollut jo vuosia. Kaupunki ei rakenna, mikäli markkinaehtoista tarjontaa on saatavissa.

Siun sote kun vastaa järjestämisestä voi tuottaa palvelun itse tai kilpailuttaa sen. Kun omia kiinteistöjä ei ole, käytetään niitä mitä on tarjolla. Saat mitä tilaat!

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 5.2.)

Vanhukset heitteillä

Vaalikiima on noussut pintaan sekä oppositiossa että hallituspuolueiden päättäjille esiin nousseen vanhusten heitteillejätön yhteydessä. Miksi vasta nyt? Tietoa on jo edellisten hallituskausien ajoilta. Missä uskallus vanhusten hoivan epäkohtien korjaamiseen?

Hyvä, että nykypoliitikot ovat nyt nostaneet vanhushoivan epäkohtia ja niiden korjaustoimia julkisuuteen isojen vahinkojen tapahduttua yksilötasolle. Epäkohtien korjausehdotuksiin liittyy poliittisten näkemysten värittämiä ratkaisuja. "Kaveria ei jätetä" pitäisi olla linjana sekä kaupallisessa että kunnallisessa vanhushoivatoiminnassa. On peiliin katsomisen paikka!

Media on nostanut esiin vanhushoivan epäinhimillisiä ja ihmisarvoa alentavia puutteita onnistuen herättelemään valtion ja kunnallisten päättäjien ja hoivalaitosten hallitusten, toimitusjohtajien omaatuntoa. Nyt tarvitaan päätöksiin empatiaa, inhimillisyyttä, lähimmäisenrakkautta, korkeampaa moraalista sekä eettistä toimintamallia.

Tulevissa eduskuntavaaleissa 14.4. voit vaikuttaa mummiesi ja ukkiesi sekä oman vanhuutesi hoivan tasoon. Viesti on erityisesti nuorille, tulkaa uudistamaan vanhoja vakiintuneita päätöksentekomalleja. Äänestyspäätöksessäsi kannattaa ottaa huomioon, mitä on tullut luvattua ihmiselle vuoden 2015 vaalimainoksissa.

Kari Pitkänen (sin.), Liperi (julkaistu 5.2.)

Vanhustenhoito kaipaa tekoja

Vallankumousjohtaja V.I. Lenin taisi sittenkin olla oikeassa. Hän näet katsoi, että luottamus on hyvä, mutta kontrolli on aina parempi. Kontrollia tarvitaan myös vanhustenhoidossa, jossa hoivayritysten ahneus ja häikäilemättömyys on enemmän kuin pöyristyttävää.

Lakiin kirjattava hoitajamitoitus on yksi vaihtoehto, mutta vielä parempi olisi puhua hoitoisuudesta. Siis siitä, että hoitajamitoitus määritellään vanhusten yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tarpeiden muuttuessa muuttuisi myös mitoitus.

Keskiössä on oltava vanhus ja hänen hoitonsa laatukriteerit, ei pelkkä laskukaava.

Vanhusasiainvaltuutettu voisi olla yksi keino, mutta jos valtuutetulla ei ole tarvittavia muskeleita, ei hänestä ole hyötyä vanhuksille.

Parempi vaihtoehto voisi olla eduskunnan oikeusasiamies, jolla on laaja toimivalta ja tiedonsaantioikeus ja joka pystyy puuttumaan lainvastaiseen tai virheelliseen menettelyyn. Eikö hänelle voisi antaa erityistehtäväksi vanhusten oikeuksien valvontaa ja kehittämistä, kuten eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok.) on esittänyt?

Mitoitusten ja valvonnan ohella on muistettava vanhus ja hänen oikeutensa. Vanhustenhuollosta puuttuvat nykyisin myös rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset: vanhus voidaan yhä sitoa sänkyyn tai hänet voidaan pukea ns. hygieniahaalariin, jota on mahdoton itse aukaista.

Vanhusten itsemääräämisoikeuksista oli tarkoitus säätää lailla, mutta lakiesitys ei ehtinyt eduskunnan käsittelyyn tällä vaalikaudella. Myös tämä asia on hoidettava kuntoon heti vaalien jälkeen.

Pekka Niiranen (kok.), Kuopio (julkaistu 5.2.)

Etiikattomalla eurolla ei ole tunteita eikä ymmärrystä

Suomella on vara huolehtia vanhuksistaan ja poistaa eläkeläisten ja lapsiperheiden köyhyys. Kysymys on valinnoista, mutta jo ennen sitä, arvoista. Politiikan teon täytyy aina lähteä ihmisestä. Asiasta huolestuneita moititaan populisteiksi, jotta huomio kääntyisi itse asiasta toisaalle. Jokainen tunteva inhimillinen ihminen ymmärtää viimeistään nyt, mitä on epäinhimillisyys.

Politiikassa kysymys on arvoista ja niiden pohjalta tehtävistä valinnoista. Euro on ollut huono konsultti. Etiikattomalla eurolla ei ole tunteita eikä ymmärrystä. Ihmisyyttämme määrittelevät asiat on oltava eurovirroista päättävillä. Siitä on tutkittua tietoa, miten nyt verovaroja ohjautuu verokuoriin, veroparatiiseihin ja jää kokonaan kantamatta muun muassa isojen yritysten yritystukien kautta. Kysymys on kaikkiaan kymmenistä miljardeista euroista.

Tiivistetty veropohja tuo rahaa tarvittaviin palveluihin.

Eläkerahastot ovat paisuttaneet sijoitusrahastojaan jo 200 miljardilla eurolla. Sen vuotuinen korko kasvaa myös miljardeja (noin 14 miljardia vuodessa). Täältä, nyt eläkkeellä olevien itse maksamistaan varoista kertaluontoisesti ottamalla voitaisiin korjata taitettu indeksi, jonka pitikin olla väliaikainen.

Jo 23 vuotta on kulunut, ja eläkkeitä on leikattu niin, että nykyisin eläkkeellä olevat ovat jääneet jälkeen ansiotasoindeksistä 14,8 prosenttia. Taitettu indeksi on korjattavissa, jos vain on tahtoa. Virheet pitää korjata.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 5.2.)

Meiltä ette vaakunaa vie

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haaviston haastattelu Karjalaisessa (4.2.) alkoi otsikolla "Maakuntien määrä vähenee varmasti". Sinänsä hyvä, että eduskuntavaalien kynnyksellä vihreät tulevat asialla selkeästi ulos.

Samaa suoraselkäisyyttä haluaisin nähdä myös gallupien kärkipaikkaa pitäviltä SDP:n ja kokoomuksen puheenjohtajilta ja kansanedustajaehdokkailta. Oletteko tekin vähentämässä maakuntia ja lakkauttamassa Pohjois-Karjalaa? Tämä työhän taisi jäädä teiltä kesken ennen edellisiä eduskuntavaaleja sinipunakynän piirrellessä karttaharjoituksia, joissa maakuntien määrä oli 5,9 tai 12.

Mielestäni äänestäjän oikeusturvaan kuuluu tietää vastaus näin olennaiseen asiaan. Ja siis normaali suora vastaus, eikä poliitikon ympäripyöreä jorina.

Olemme Pohjois-Karjalassa tehneet hartiavoimin töitä rakentaessamme uutta tulevaisuuden maakuntaa, joka ottaa huolehdittavaksi kunnilta kuntayhtymä Siun soten lisäksi useita muita maakuntamme hyvinvoinnin ja elinvoiman kannalta elintärkeitä kokonaisuuksia.

Halusimme rakentaa Pohjois-Karjalan ja ennen kaikkea sen asukkaiden kannalta parhaan mahdollisen ja toimivimman mallin. Tätä työtä ovat olleet tekemässä eri rooleissa tuhannet maakunnan ihmiset, ja tämä malli on nyt eduskunnan päätöstä vailla.

Uskon vahvasti siihen, että Pohjois-Karjala on maakunta, joka tulee vielä näyttämään muulle maalle, mistä karjalainen kansa on tehty. Olemme valmiita tekemään koko Itä-Suomea eteenpäin vievää yhteistyötä muiden maakuntien kanssa, yhdessä kun olemme aina enemmän kuin yksin.

Omasta vaakunastamme emme kuitenkaan taistelutta luovu.

Hanna Huttunen (kesk.), Outokumpu (julkaistu 5.2.)

Taattu toimeentulo on ihmisoikeus

Suomessa hyvinvointivaltion toimeentulojärjestelmä on perustettu kokopäivätyön ja pitkän työuran varaan. Työsuhteet ovat kuitenkin olleet jo kauan murroksessa, ja tulevan eduskunnan tehtävälista työmarkkinoilla on pitkä ja vaativa.

Nykyisen talouspolitiikan ainoa keino vastata hiipuvaan talouskasvuun on työpäivien ja -urien pidentäminen. Ihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan uusia, radikaalejakin tapoja ajatella ja toimia toisin.

Työmarkkinoilla vallitsee turvattomuuden ilmapiiri. Palkkatyöhön perustuva toimeentulo on epävarma lomautuksineen, irtisanomisineen, määräaikaisuuksineen, ketjutuksineen. Työttömyysongelma, palkkojen alentaminen, keikkatyöläisyys ja nollasopimukset ovat nykyarkea. Ratkaisuksi on luotu aktiivimallit, kepittäminen ja karenssiuhat. On aika siirtyä kannustavaan toimintaan. On löydettävä uusia toimeentulon ja työn muotoja sekä kehitettävä sosiaaliturvajärjestelmää.

Työelämän rakenteiden muutos on välttämätöntä. Palkkatyötä voidaan jakaa ja työaikaa lyhentää. Työssä jaksamisen pulmiin on etsittävä pysyviä rakenteellisia ratkaisuja. Kiireettömämpi elämä lisää hyvinvointia.

Velkaantuneisuus ei saa olla este työn vastaanottamiselle, työstä on jäätävä perintätoimien jälkeen riittävästi rahaa toimeentulon turvaamiseksi.

Pidetään huoli siitä, että Suomi pysyy tutkimuksen ja innovaatioiden kärkimaana. Osaaminen ja luovuus ovat voimavaroja joiden menettämiseen meillä ei ole varaa.

Markku "Werne" Tanskanen, (vas.) Outokumpu (julkaistu 4.2.)

Koululaisille annettava periksi rasvakapinassa

Koulujen rasvakapina on saanut julkisuutta muun muassa Kontiolahdella. Kouluruokaan kuuluvana levitteenä on aiemmin ollut tarjolla Oivariinia ja Keijua. Nyt Oivariini on jätetty pois. Osa koululaisista on pahastunut muutoksesta. He kokevat, ettei kasvisrasvalevite maistu, eikä ole Oivariinia terveellisempi, johon kouluruoan valmistajat vetoavat.

Kasvisrasvalevite sisältää rypsiöljyä, vettä, palmu- ja kookosrasvaa, suolaa, emulgointiainetta, happamuudensäätöaineita, aromia, A- ja D-vitamiinia ja väriainetta. Nuorten mielestä ongelma on paitsi mauttomuus myös levitteessä olevat lisäaineet. Myös pakkauskääreitä kritisoidaan muoviroskasta. Osa nuorista jättää nyt kokonaan leivän syömättä tai jopa käymättä kouluruokailussa.

Ongelma tässä ei loppujen lopuksi ole iso. Keskeisin asia on se, kuuntelemmeko me päättäjät nuoria. Ei voi olla, että pienen rasvanapin kovan rasvan osuus on vaarallisempi kuin se, että nuori ei enää syö aterialla leipää tai jättää kokonaan kouluruokailun väliin.

Moni korvaakin omasta mielestään mauttoman kouluruoan energiajuomalla tai makeisilla.

Meillä päättäjillä olisi tässä tuhannen taalan paikka vaikuttaa myönteisiin ravintotottumuksiin. Jos kuuntelisimme nuoria vakavasti, me palauttaisimme Oivariinin listalle. Muovikääreessä olevien nappien tilalle hankkisimme annostelijat. Tällöin nuori itse päättää, mitä rasvaa hän käyttää ja paljonko sitä annostelee.

Samalla kysyisimme ruokatoiveita ja järjestäisimme kouluruokailun entistä myönteisemmäksi, hyväksi kokemukseksi. Rasvakapina voidaan vielä voittaa yhdessä. Jos häviämme sen, on ainoa kärsijä nuori itse.

Ilpo Saarelainen (kesk.), Kontiolahti (julkaistu 4.2.)

Ehdokkaat ja puolueet eläkeläisten asialla

Taas lähes kaikki ehdokkaat ja puolueet ovat eläkeläisten asialla. On joka vaaleissa puhuttu, että taitettu indeksi palautetaan, mikäli äänestät meitä. Sen laittoi alulle Paavo Lipposen hallitus vedoten valtion heikkoon taloustilanteeseen. Indeksin leikkauksen piti olla väliaikainen. Kun saadaan kertymään työeläkekassoihin riittävästi varoja suurten ikäluokkien eläkkeisiin, indeksi palautetaan takaisin. Nyt työeläkekassojen varanto on yli 200 miljardia, noin neljä kertaa suurempi kuin Suomen valtion vuosibudjetti.

Vuosikymmeniä jatkuneessa välivaiheessa leikkuri on kurittanut eläkeläisiä heidän ostovoimansa alentumisella. Työeläkeläisen euron ostovoima on merkittävästi alentunut siitä, mitä se oli hänen eläkkeelle jäädessään. Indeksin keksinyt silloinen valtiosihteeri Raimo Sailas (sd.) toteaa kuitenkin muistelmissaan, ettei työeläkeläisiltä leipä lopu, vaikka indeksi tuleekin.

Tämän hetken tilanteessa ei taitetulla indeksillä ole sitä merkitystä, mitä oli taka-aikana. Eläkeläisten suurin ongelma on korkea verotus, ja siksi ratkaisu tilanteeseen olisi ottaa verotuksessa käyttöön eläketulovähennys. Nyt käy usein niin, että indeksikorotuksen nostama siirtyy kiristyvänä verotuksena valtion kassaan ilman, että eläkeläisen todellinen ostovoima kohenisi.

Lisäksi osalle eläkeläisistä kaivattaisiin oikeudenmukaisuutta lääkekuluihin poistamalla lääke- ja hoitokatot.

Nämä toimet vievät valtion menoja jonkin verran, mutta vastaavasti eläkeläisten ostovoiman lisäys tuo takaisin menetykset.

Osmo Kokko (ps.), Joensuu (julkaistu 4.2.)

Maatalouden rahoitus on turvattava

Maatalouden toimintaedellytyksiä vaikeuttaa sääolosuhteiden lisäksi muun muassa yrittäjien pääoman puute. Tällä hetkellä maatalousmyönteisiä pankkeja on harvassa. Erityisen vaikeaa on saada lainarahaa pakollisille investoinneille.

Seuraavalle EU:n ohjelmakaudelle on tarve kehittää maatalouden rahoitusta. Finnveran takaus olisi yksi hyvä vaihtoehto mietittäessä vakuusmalleja maatalouden rahoitukseen. Tällä hetkellä tämä rahoitusmahdollisuus on käytössä lähes kaikilla muilla toimialoilla, lukuun ottamatta maa- ja metsätaloutta. Finnveran rahoitusmallit sopisivat hyvin myös maatalouden omistajanvaihdosten edistämiseen sekä luomutuotantoon siirtymiseen.

On selvää, että pelkkä vakuus pankkilainassa ei sinällään paranna investointien kannattavuutta tai turvaa kenenkään viljelijän etua, koska sen ensisijainen tarkoitus on rahoituksen myöntäjän riskien pienentäminen, muuta päättäjien tulee mahdollistaa investoinnit maatiloilla ja turvata viljelijöiden tulojen ja elinkeinon kehitys.
Näin siinä tapauksessa, että haluamme edelleen syödä Suomessa tuotettua, puhdasta ruokaa.

Hyviä vaihtoehtoja ovat tietenkin Makeran kehittäminen tai EU:n rahoitusvälineiden rakentaminen osaksi tulevan ohjelmakauden CAP-suunnitelmaa. Tällöin rahoitus tapahtuisi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kautta. Odotan vastuuministeriltä vastausta kirjalliseen kysymykseeni maatalouden rahoituksen turvaamisesta. Olisiko Finnvera yksi sellainen?

Kari Kulmala (sin.), Rääkkylä (julkaistu 4.2.)

Me puolustamme naisia ja lapsia

Suomeen mahtuu useampia uutisia kerrallaan, mutta lehdet jättävät julkaisematta niitä, koska niiden tulee palvella bisnestä, ei kansaa. Meillä poliitikoilla on päinvastoin, palvelemme kansaa, välittämättä euroista. Uutisia seuraavat tietää, että uusimmat Oulun seksuaalirikosepäilyt tulivat julki torstaina, mutta Karjalaiselle ne on “mennyttä aikaa”. Meille ne ovat järkyttäviä uutisia.

Minusta on irvokasta vähätellä niitä uhreja, joita tulee vähän väliä lisää, ehkä turhaan. Vastuu on meillä, kaikilla. Erityisen irvokasta on yleistää, että Suomi on maailman turvallisimpia maita. Oli, mutta tilanne on muuttunut, ei ehkä Liperin maaseudulla, mutta suurissa kaupungeissa, mahdollisesti pysyvästi. Kyse on meille oudoista kulttuureista, joissa naisilla ei ole asemaa, johon täällä on totuttu. Minä puolustan heitä, ihan sydämestäni. Meillä on kolme tytärtä.

Pidän myös loukkauksena, maahanmuuttovastaisuuden leiman lyömistä otsaan. Olimme kampanjakiertueella lauantaina “Turkkilaistaustaisen” maahanmuuttajayrittäjän luona Uimaharjussa. Hänen kutsusta. Siis joensuulaisen, perheellä on kolme lasta. No media antaa sen kuvan todellisuudesta, minkä haluaa. Me kerromme totuuden.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 4.2.)

Susi, uhka vai mahdollisuus Lukelle?

Paljon ovat Luken (Luonnonvarakeskus) ja metsästäjien välillä suurpedot aiheuttaneet kitkaa. Paperille on laskettu, että susi tarvitsee tietyn suuruisen reviirin, kuten oli ilveksenkin suhteen aikoinaan.

Mutta kannan runsastuessa huomasivat kaikki tahot, että ilves sopeutuu pienemmille reviireille. Sudella sitä ei haluta ymmärtää, vaan havaintoja karsitaan pois mahdottomina.

Koska laskettujen reviirien mukaan tietynkokoisella alueella ei voi olla susia kuin tietyt laumat, tulee mieleen Tuntematon sotilas -elokuva: Herrat on laskeneet kalorit, ettei sulla voi olla näläkä!

Mutta kun katsoo Luken omaa pantaseurantakarttaa, niin näkyvät laumat mahtuvan pienellekin alueelle.

Olisiko jo syytä kuunnella niitä, jotka asuvat alueella ja seuraavat luontoa päivittäin eikä vain rätnätä tietokoneella, että mikä on mahdollista ja mikä ei! Omat silmät edelleenkin näyttävät totuuden kuin katseli alkuviikosta ikkunasta ulos naarassusi Myyn jälkiä!

Harri Väänänen (ps.), Varpaisjärvi (julkaistu 4.2.)

Lisää henkilöstöä vanhusten hoitoon 

Keskustelussa vanhusten hoidosta huomio on laitettava haavoittuvimmassa asemassa oleviin vanhuksiin. Niihin, jotka eivät itse pysty omia oikeuksiaan peräämään.

Asiantuntijoiden, valvontaviranomaisten ja monien omaisten mielestä henkilöstöä on paikoin liian vähän ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien vanhusten luona. Kannatan, että vanhuspalvelulakiin lisätään sitova 0,7 henkilöstömitoitus ympärivuorokautiseen hoitoon.

Myös kotihoito on tiukilla. Henkilöstöllä ei ole aina riittävästi vanhuksen tarpeisiin. Kotona on myös vanhuksia, joiden paikka olisi huonon kunnon vuoksi jo turvallisemmissa oloissa.

Olemme ehkä purkaneet vuosien aikana laitoshoitoa innokkaasti, mutta samalla emme ole kehittäneet riittävästi monimuotoista hoivaa ja hoitoa laitoshoidon ja kotihoidon väliin. Esimerkiksi ryhmäasumista, perhe- ja omaishoitoa.

Yhtä taikatemppua ei ole. Tarvitsemme lisärahaa henkilöstön lisäämiseen, parempaa hankinta- ja sopimusosaamista, lisää koulutusta ja täydennyskoulutusta ja vanhusten ravinto- ja lääkitysosaamisen varmistamista.

Kannatan valtakunnallista vanhusasiavaltuutettua ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon erityistä vanhusasiamiestä. Vanhusasiavaltuutettu olisi vanhusten kuuluva puolestapuhuja. Eduskunnan vanhusasiamies tutkisi kanteluita ja antaisi niistä viranomaispalautetta.

Anu Vehviläinen, (kesk.), Joensuu (julkaistu 4.2.)

Haloo Helsinki!

Uutispommit eivät lopu ennen kuin nykyinen hallitus on valonsa sammuttanut. Liikenne- ja viestintäministeriön päivän uutinen uusien latujen avaamisesta infrahankkeiden rahoituksesta on sinänsä toivottu ja odotettu ratkaisu. Siitä kaikki edunvalvonnassa mukana olevat tahot ovat puhuneet.

Mutta tämä ohituskaistamenettely hallituskauden lopussa ihmetyttää ja on aika tyly maakunnille. Ensin kannustetaan maakuntia mukaan ja panostamaan parlamentaariseen liikennejärjestelmätyöhön ja sitten kuitenkin toimitaan näin.

Hiljaiseksi vetää. On hehkutettu parlamentaarisen 12-vuotisen liikennejärjestelmäsuunnitelman merkitystä ja sitä, että se tehdään yhdessä maakuntien kanssa niin, että kaikki pääsevät vaikuttamaan. Prosessin jälkeen vasta oli tarkoitus keväällä 2020 linjata keskeiset infrahankkeet ja strategiset tavoitteet. Asiasta viimeksi tällä viikolla on käyty maakuntien kanssa keskustelua.

Nyt tämä ”ohituskaista” yhtiöineen ja pääomituksineen Turun ja Tampereen hankkeille tuntuu suoraan sanottuna märältä rätiltä päin näköä.

Itä-Suomessa maakuntien yhteistyönä olemme ottaneet tuon 12-vuotisen suunnitelman ihan tosissaan ja olemme siihen vaikuttamiseen yhdessä valmistautuneet. Nyt kumminkin miljardiluokan ratahankekokonaisuus on valtion avustamana saamassa turbovaihteen ja option ohi kaiken muun valmistelun.
Tuntuu siltä, että Itä- ja Pohjois-Suomea pidetään suoraan sanottuna tyhminä hyväuskoisina renkeinä.

Seppo Eskelinen (sd.), Joensuu (julkaistu 1.2.)

Perheet tarvitsevat tukea

Tällä hetkellä Suomessa noin joka kahdeksas lapsi elää köyhyydessä, kaikkiaan heitä on noin 135 000. Lasten eriarvoistuminen alkaa jo ennen syntymää ja jatkuu läpi elämän. Suomalainen hyvinvointivaltio ei pysty tarjoamaan lapsilleen yhdenvertaisia mahdollisuuksia onnelliseen elämään.

Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Monella perheellä menee hyvin, mutta huono-osaisuus kasaantuu. Monet istuvan hallituksen leikkauksista ovat osuneet kipeästi juuri lapsiperheisiin.

Uuden hallituksen on korotettava toimeentulotuessa alaikäisten lasten perusosia ja näin helpotettava köyhimpien lapsiperheiden tilannetta. On myös parannettava kotona pikkulapsia hoitavien vanhempien toimeentuloa korottamalla pienimpiä vanhempainpäivärahoja.

Lapsilisien ostovoima parantuu, kun ne palautetaan indeksiin. Lapsilisän yksinhuoltajakorotusta on korotettava. On myös tehtävä tasokorotus opintotuen huoltajakorotukseen.

Kaikille perheille on annettava tukea mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämä edellyttää panostamista matalan kynnyksen palveluihin. Perheiden arkea helpottavien kotipalvelun, perhetyön sekä kasvatus- ja perheneuvontapalveluiden saatavuutta on parannettava.

Tavoitteena on, että perheitä autetaan jo ennen lastensuojelutoimia. Samalla lastensuojelutyöntekijöiden työoloja on helpotettava, jotta jokaista tukea ja apua tarvitsevaa lasta ja perhettä voidaan auttaa.

Anne Roponen (vihr.), Iisalmi (julkaistu 1.2.)

Elvyttämälläkö maan talous kuntoon vai ahdinkoon?

Talouden elvytystoimia on käytetty 1930 luvulta lähtien. Tavoitteena on, että valtion tai kunnan kertaluonteisilla investoinneilla luodaan taantumien aikana työtä, joka toisi kestävää kasvua. Investointien kautta on rakennettu kohtuuhintaisia asuntoja, korjattu teitä, parannettu raideyhteyksiä. Investoinnit saavat aikaan määräaikaisen työvoiman tarpeen ja ostovoiman kasvun.

Investoinnit edellyttävät aina rahoitusta, usein lainaa. Valtion tai kunnan velka asukasta kohden siis kasvaa.

Investointina tulisi nähdä myös ennaltaehkäisevään sosiaali- ja terveydenhuoltoon panostaminen. Tuki- ja liikuntaelinten, sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet ja vaivat, ylipaino sekä mielenterveysongelmat aiheuttavat vuosittain yli 10 miljardin kustannukset. Kustannusten kokonaissumma on suunnilleen sama kuin hävittäjähankintojen hinta ja viisi kertaa suurempi kuin maahanmuuton aiheuttamat menot.

Ennaltaehkäisy toisi säästöjä myös tulevaisuudessa, jos nyt vielä työiässä olevat huolehtisivat paremmin terveydestään ja sen myötä olisivat eläkeiässä hyväkuntoisempia. Terveydenhoidon tarve ja kustannukset olisivat pienemmät.

Eläkeikäisten hoitokustannusten määrä kasvaa nykymenolla huomattavasti, samoin hoitohenkilöstön tarve. Ennaltaehkäisevään toimintaan investointi ei edellytä hankintoja vaan lähinnä päätöksiä ja mahdollisesti lakimuutoksia. Säästöt voisivat olla miljardiluokkaa.

Juhani Vuorela (sin.), Joensuu (julkaisu 1.2.)

Hyvinvointi ei saa jäädä eurojen jalkoihin

Vanhustenhoidossa esiinnousseet epäkohdat ovat kuohuttaneet mediaa, syystä. Palvelun laatua on paikoin laiminlyöty pahastikin. Laatukriteerit on määritelty vanhuspalvelulaissa, niitä tulee jokaisen alan toimijan noudattaa. Yhdyn keskustan kantaan 0,7 hoitajasta asiakasta kohti.

Kunnat ja Siun sote ovat olleet viime aikoina ahtaalla. Epäkohdista ei tule vaieta, niihin pitää tarttua. Koko maakunnan sote-toimintaympäristöllä on laajemmat mahdollisuudet vastata haasteisiin ja uudistaa toimintatapoja. Tästä sotea edeltävästä välitilasta olisi tärkeää päästä pian maaliin eli saada sote-uudistus voimaan. Eikä Siun sotestakaan voida yleistää asioiden olevan pielessä. Pohjois-Karjalassa väestö saa hyvää sote-palvelua. Yksittäisiä epäonnistuneen palvelun tilanteita on varmasti tapahtunut.

Oppositio on ottanut vanhustenhuollon poliittisen pelin välineeksi väittäen, että sote-uudistus sotkisi tilannetta entisestään. Se ei pidä paikkaansa. Uudistus veisi painetta pois muun muassa pienemmiltä kunnilta mahdollistaen paremman resursoinnin ja valvonnan.

Tällä hetkellä valvovaa viittaa maakunnassamme kantaa Siun sote ja avi. Jokaisen toki on muistettava roolinsa laadunvalvojana.

Hoito ja hoiva ovat hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita, joiden on oltava kunnossa. Meillä on maakunnassa laatukriteerit todella hyvin täyttäviä palveluntuottajia. He ansaitsevat kiitoksen!

Eero Reijonen (kesk.), Liperi (julkaistu 1.2.)

Valtion järjestettävä rahoitusta Suomen vanhuksille

Vanhustenhoidon laiminlyönnit tuntuvat hyvin epäoikeudenmukaisilta ja epäinhimillisiltä. Meille tulee huoli läheisistämme. Monet miettivät omaakin vanhuuttaan ja hoidon laatua. Mihin suuntaan ollaan Suomessa menossa?

On selvää, että soten kannatus laskee. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kannanotot ihmetyttävät. Pääministerin kommentointia on ihmetelty myös Kuntaliitossa. Sotessa maakuntien tullessa kuvioihin muka valvonta paranisi. Kuinkahan tämä voisi tapahtua?

Yksityistämisessä rahavirrat ja budjetit eivät ole kansalaisten nähtävillä. Kuntien osalta pöytäkirjat ovat pitkälti julkisia. Osakeyhtiöissä mennään osakeyhtiölain mukaisesti. Voiton tuottaminen omistajilleen tuntuu olevan silloin taikasana.

Nyt olisi aika laittaa omien kansalaisten asiat ykköseksi tärkeysjärjestyksessä. Vanhuksemme ovat tämän maan meille rakentaneet. Kohtelun tulisi olla sen arvon mukaista.

Ihan hyvin voitaisiin ottaa rahoja pois kehitysyhteistyörahoista. Ulkoministeriön sivuilla kerrotaan tämän vuoden summan olevan jopa 989 miljoonaa euroa. Summaa oli jopa nostettu 90 miljoonaa viime vuodesta. Näitä miljoonia kaivattaisiin vanhustenhoidossa.

Meillä on oltava varaa hoitaa oman maamme vanhukset. Valtio voisi vaikka antaa rahaa kunnille korvamerkittynä vanhustenhoitoa varten. Se vähentäisi kuntakohtaisia eroja ja toisi tasapuolisuutta.

Minna Reijonen (ps.), Kuopio (julkaistu 1.2.)

Äidinmaito ei riitä edes keskosille 

Luovutetun äidinmaidon tarve ja saatavuus Joensuun keskussairaalassa luonnollisesti vaihtelee. Vielä nelisen vuotta sitten hehkutettiin Ylen sivuilla (1.10.2014), että tilanne on hyvä, kun maitoa kuljetetaan Tikkamäen sairaalaan taksilla noin 15 kilometrin säteeltä.

Siun sote kuuluttaa Facebook-sivuillaan (15.1.2019), että äidinmaidosta on tällä hetkellä huutava pula. Tämä on huolestuttavaa erityisesti keskosten kannalta.

Halukkaita ja luovuttajaksi kelpaavia äitejä löytyisi lisää, jos saataisiin joustoa käytäntöihin. Näytteenottopisteisiin ei saa itse tuoda äidinmaitoa, vaikka sieltä kuljetus sairaalalle olisi jouhevaa ja menisi muun kuljetuksen mukana. Äitien odotetaan itse kuljettavan maidot joko Liperin terveyskeskukseen tai suoraan keskussairaalaan.

Vastasyntyneen äidillä on kuitenkin kädet täynnä työtä eikä näillä tammikuun pakkasilla ole järkevää lähteä vauvan kanssa autoilemaan tämän takia. Muualla Suomessa on käytössä myös äidinmaidon pakastaminen.

Silloin luovuttaja voi toimittaa maitoa äidinmaitokeskukselle harvemmin, ja pidempien välimatkojen päästä tuominen helpottuu, kun matkaan voi yhdistää muuta asiointia Joensuussa. Vai voisiko noutosädettä tarvittaessa kasvattaa? Missä on maalaisjärki ja missä lasten etu?

Eveliina Eronen (vihr.), Liperi (julkaistu 1.2.)

Hävittäjäpuheita

Alia Dannenbergin mukaan (24.1.) uudet hävittäjät tuottavat 5 prosenttia hiilidioksidipäästöistämme. Hän katsoo hävittäjien olevan tarpeettomia niiden käytön rajoittuessa hyökkäystarkoitukseen.

Liikenne tuottaa noin 20 prosenttia hiilidioksidipäästöistämme. Tästä lentoliikenne tuottaa noin 2 prosenttia, josta Ilmavoimat noin 13 prosenttia. Kun hävittäjien päästöt tästä ovat alle 50 prosenttia, on niiden osuus Suomen kokonaispäästöistä vain noin 0,026 prosenttia.

Ilman uskottavaa puolustusta päästöt voivat olla moninkertaiset, oli koneet yllämme sitten Naton tai muiden tahojen.

Hävittäjiä ei hankita hyökkäystä varten, vaan ne ovat monitoimihävittäjinä osa Suomen puolustusratkaisua. Puolustukselliseen sodankäyntiin kuuluu maahantunkeutujan torjunta. Aseistuksena on muun muassa torjuntaohjuksia hyökkääjän koneita vastaan. Uhkatilanteessa hävittäjien torjuntatoiminnalla saadaan aikaa siviiliväestön evakuoinneille ja yhteiskunnan elintärkeiden kohteiden suojaamiselle.

Pitkän kantaman it-ohjuspatteristo ei suorita lähi-ilmatorjuntaa kantaman ollessa vain noin 40 kilometriä. Hävittäjien valvonta- ja yhteistoimintakykyä sekä nopean torjunnan ominaisuuksia ei voida korvata it-aseilla eikä yksin maavoimillakaan.

Hävittäjien hankinnan estyessä tehdään strateginen valinta siitä, mitä osaa Suomesta puolustetaan. Tällöin ensisijaisesti suojattavat kohteet tuskin sijaitsevat Itä-Suomessa.

Meillä on lähdetty siitä, että pidämme isänmaatamme puolustamisen arvoisena. Koulutettu reservi ja ajanmukainen aseistus ovat tärkeä osa puolustuskykyä ja torjuvat jo itsessään hyökkäystä tai terroritekoa suunnittelevan aikeita.

Ilpo Saarelainen (kesk.), Kontiolahti (julkaistu 1.2.)

Luuytimissäni asti tunnen vanhusten hädän

Vuosikausia on ollut nähtävissä, miten ihmisarvo on ollut suoraan jaollinen käyttäjän lompakon paksuudella. Ihmisarvo on kuitenkin edelleen jakamaton. Se on näkynyt vanhusten hoidossa. Vaaleissa olen nyt ehdolla kolmatta kertaa, ja vaaliohjelmanani on ollut toimia ihmisyyden puolesta.

Ihmisyyden puolesta siksi, jo kahdeksan vuotta sitten, kun ihmisarvoinen kohtelu on ollut monin tavoin jäämässä voitontavoittelun ja ahneuden jalkoihin. Nyt olemme nähneet, miten huonosti voidaan pakottaa hoitohenkilökunta tekemään työnsä, kun aikaa ei anneta riittävästi edes perushoidolle. Hoitotyöhön palkatulle pistetään siivousmoppi käteen lounaan ja päivällisen teon välillä. Jossain välissä olisi käytävä jo ääneen apua huutavan luona.

Näissä monikansallisissa terveysjäteissä on ihmisarvo viety myös hoitajilta. He kärsivät vanhusten lailla, olen sen nähnyt ja kuullut.

Viime vaaleissa toin ehdokkaana esille, miten julkisilla tuotetut, voittoa tavoittelemattomat palvelut täydennettyinä pienillä yksityisillä hoivayrityksillä ovat hoivapalveluissa parhaita toimijoita. Isot ovat nyt syöneet nämä pienet, ja jälkiä saamme katsella A-studion pätevien toimittajien esiin tuomina.

Minulle tämä vanhusten hoidon tila ei ollut yllätys. Olen ollut vapaaehtoisena saattohoitajana ja kuunnellut niin monet hyljätyn huudot ja itkut, että luuytimissäni asti tunnen sen tuskan, mistä nyt julkisuudessa puhutaan.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 31.1.)

Eräkulttuuri on kestävän luontosuhteen elinehto

Suomalainen eräkulttuuri on jäänyt yhä harvemman ihmisen aarteeksi. Metsä on aina ollut kaiken ikäisten kohtaamispaikka. Nyt moni asuu siitä kaukana, vaikka usea suomalainen perhe metsämaita yhä omistaa. Mahdollisuus harrastaa eräilyä tarvitsee entistä tavoittavampia toimia myös poliittisesti.

Keskusta julkisti oman erälinjauksensa tammikuun lopussa. Pääsin esittelemään ohjelman Mikko Kärnän ja ministeri Jari Lepän kanssa. Nuorena metsästäjänä eräily on aina yhdistänyt minulle vähintään kolmea sukupolvea. Tapahtuipa luonnossa liikkuminen virvelin, haulikon, marjapoimurin tai sienestyskorin kanssa, on sen oltava mahdollista kaikille nyt ja tulevaisuudessa.

Kannatan riistanhoitomaksun poistamista alle 18-vuotiailta. Tämä madaltaisi nuorten kynnystä kokeilla lajia myös ilman eräilyn sukujuuria. Mentorointiohjelmat ja eräkasvatus kouluissa mahdollistaisivat luontosuhteen säilymisen. Julkisissa ruokaloissa riistan hyödyntäminen on hankintalain takaama mahdollisuus, lisäksi vielä kannattava ekoteko.

Suomi tarvitsee eräkulttuuriaan ja eräkulttuuri suomalaista riistanhoitoa. Metsästävän, kalastavan, marjastavan tai muuten luonnossa liikkuvan ihmisen rooli on maallemme kiistattoman tärkeä. Suomalainen eränkävijä on kuin Harry Potterista tuttu Hagrid. Lempeä riistanvartija, joka hyvää tahtoen antaa kaikkensa taistellakseen ympäristön hyvinvoinnin puolesta.

Auli Piiparinen (kesk.), Leppävirta (julkaistu 31.1.)

Itä-Suomen tiestö korjausta vailla

Teiden kunnon heikkeneminen näkyy nopeus- ja painorajoitusten lisääntymisenä, onnettomuuksina ja tieltä suistumisina. Myös talvikunnossapidossa on parantamisen varaa. Perusväylien korjausvelka on 2,5 miljardia euroa (450 euroa / asukas).

Pohjois-Karjalassa korjausvelka näkyy erityisesti valtateillä 23 ja 9. Välillä Kuopio–Joensuu on runsaasti työmatka- ja tavaraliikennettä. Tavaraliikenne lisääntyy Kuopion Finnpulpin myötä. Etenkin Jännevirta–Viinijärvi on rakenteeltaan vanhanaikainen, ja siinä on vaarallisia liittymiä ja mutkaisia osuuksia.

Tielle on laadittava tarveselvitys, joka johtaa rahoitukseen ja peruskorjauksen. Peruskorjauksessa tielinjaus tulee tehdä vaarallisissa kohdin uudelleen. Turvallisuus paranee, matka-aika lyhenee kaupunkien välillä.

Toinen huonokuntoinen tieosuus on Varkaus–Viinijärvi. Tielle on laadittu vuonna 2007 päivitetty tarveselvitys. Tien perusparantaminen ja ohituskaistojen rakentaminen välille Varkaus–Karvio on meneillään. Peruskorjaamaton osuus välillä Karvio–Viinijärvi tulee saada pikaiseen suunnitteluun ja rahoitukseen.

Kolmas tärkeä hanke on Raatekangas–Uuro-väli. Väli on runsasliikenteinen johtuen paitsi työmatkaliikenteestä myös pohjoiseen suuntautuvasta tavaraliikenteestä. Tie tulee laajentaa nelikaistaiseksi, kuten jo on Reijolan ja Ylämyllyn suuntaan.

Mallia keskuskaupungin lähestymisväylien rakentamisesta sekä rahoituksen saamisesta voi käydä ottamassa vaikkapa Kuopiosta.

Ilpo Saarelainen (kesk.), Kontiolahti (julkaistu 31.1.)

Kirkkomuskarihetket kielletään

Kaikessa hiljaisuudessa Joensuun varhaiskasvatuksen johto on kieltänyt perhepäivähoitoa osallistumasta kirkkomuskareihin vanhempien luvalla. Suurin osa perheistä on ollut tyytyväinen lasten päästessä yhteisöllisesti soittamaan, laulamaan, tanssimaan ja osallistumaan aktiivisesti. Ongelmaksi ei ole koettu sitä, että siellä on laulettu sekä hengellisiä että muita lauluja. Lyhyeen kirkkomuskarihetkeen ei ole kuulunut raamatunkertomusta tai rukousta.

Opetusministeriön ohjeistus 12.1.2018 pyrkii positiiviseen uskonnonvapauteen: ”Varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia tai uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia.”

Ministeriön ohjeistus ei kiellä kirkkomuskariin osallistumista, sen on kieltänyt Joensuun varhaiskasvatuksen johto jatkaen omavaltaista linjaansa. Kaksi vuotta sitten varhaiskasvatuksen johto kielsi joulukirkkoihin osallistumisen päiväkotiaikaan sekä seurakuntien vierailut juhlapyhien alla. Vaikka virkamies perui ohjeistuksensa, johdon asenne jätti varovaisuuden päiväkodeille. Harva päiväkoti uskaltaa kutsua seurakunnan vierailulle.

Johdon elämänkatsomus ei saisi ohjata kaupungin varhaiskasvatuksen linjaa, vaan sitä tulisi ohjata kieltojen sijaan positiivinen uskonnonvapaus ja vanhempien kunnioittaminen. Pois turhat rajoitukset! Antakaa lupa perhepäivähoidon lapsille laulaa muutama hengellinenkin lastenlaulu, vanhempien luvalla!

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 31.1.)

Hallitus ei elä kuten opettaa

Keskustan Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Antti Varis kertasi hyvän aluepolitiikan piirteitä (30.1.). Valitettavasti hallitus ei näytä elävän niin kuin opettaa. Hyvä aluepolitiikka tarkoittaa alueiden omien vahvuuksien tukemista ja jossa valtiovalta voi olla yhdessä luomassa parhaimmat mahdolliset kasvun eväät. Tässä hallituksen politiikka, ikävä kyllä, jää pahasti puolitiehen.

Sen toteuttamat valtaisat leikkaukset koulutukseen ovat merkittävällä tavalla kampittaneet maakunnan kehitystä, mikä näkyy nuorten kouluttautumisen vaikeutumisena. Samalla monella alalla podetaan jo selkeää työvoimapulaa.

Samaa linjaa on noudattanut hallituksen liikennepolitiikka, jossa erityisesti raideliikenteen kehittämisen sijaan on sitä määrätietoisesti ajettu markkinavoimien syliin. Kaikkiaan liikennerahoituksessa Pohjois-Karjala on tämän hallituksen aikana jäänyt selvästi esimerkiksi Etelä-Suomea heikommalle. Toimivat yhteydet ovat elintärkeitä maakunnan kehityksen kannalta.

Myös alueellistamisessa kunnianhimo on ollut matala, josta tuomioistuinviraston sijoittaminen pääkaupunkiseudulle oli valitettava esimerkki. Samoin on hyvä muistaa, että toteutuessaan hallituksen sote-uudistus merkitsisi nykymuotoisen julkisen palvelutuottajien Siun soten häviämistä ja korvaamista markkinamallilla.

Tasapainoinen alueiden kehittäminen vaatii pitkäjänteistä näkemystä ja kohdennettuja investointeja alueiden vahvuuksiin. Näin voimme parhaiten tukea positiivista kehitystä maakunnassa.

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.), Joensuu

Huomio petokantojen kasvuun

Elämme suden ehdoilla. Metsästyskoirat eivät saa olla rauhassa edes niille tarkoitetuissa häkeissä. Talon sisällä koira on turvassa, mutta monet koirarodut viihtyvät vain ulkona. Näin on ollut vuosisatoja, silloin kun susi eli vielä metsän kätköissä. Olen vuosia seurannut huolestuneena suurpetopolitiikkaamme ja tiedostanut niiden lisääntymisen myötä tulevat ongelmat.

Olen tehnyt eduskunnassa useita kirjallisia kysymyksiä ja toimenpidealoitteita. Olen myös keskustellut vastuuministereiden kanssa säännöllisesti suurpedoista. Olen kertonut, millaisia ongelmia kannan kasvun myötä ilmenee. Minua on jokaisella kerralla kuultu, mutta ei ole ymmärretty. Ei uskalleta tehdä oikeita päätöksiä. Elämme suden ehdoilla!

Petokantojen annetaan tarkoituksella lisääntyä koko ajan. Samalla maaseudulla asuva ihminen joutuu elämään pelossa. Suurpetojen aiheuttamiin vahinkoihin käytetään vuosittain yli 10 milj. euroa. Sama raha voitaisiin käyttää vaikka vanhusten parempaan hoitoon, varmistaa potilas- ja asiakasturvallisuus, palveluiden laatu sekä asiakkaiden ja potilaiden oikeuksien toteutuminen.

On selvää, että kun sudet pyörivät pihoissa, ne tapaavat siellä jossain vaiheessa myös lapsia. Tällä 10 milj. eurolla valtio ei pysty korvaamaan näissä kohtaamisissa tapahtuvia vahinkoja. On erikoista, että meillä on varaa maksaa petojen aiheuttamista vahingoista miljoonia, kun voisimme ne jo ennakolta estää.

Kari Kulmala, (sin.) Rääkkylä (julkaistu 30.1.)

Kirkkomuskarihetket kielletään

Kaikessa hiljaisuudessa Joensuun varhaiskasvatuksen johto on kieltänyt perhepäivähoitoa osallistumasta kirkkomuskareihin vanhempien luvalla. Suurin osa perheistä on ollut tyytyväinen lasten päästessä yhteisöllisesti soittamaan, laulamaan, tanssimaan ja osallistumaan aktiivisesti. Ongelmaksi ei ole koettu sitä, että siellä on laulettu sekä hengellisiä lauluja että muitakin sisältöjä. Lyhyeen kirkkomuskarihetkeen ei ole kuulunut raamatunkertomusta tai rukousta.

Opetusministeriön ohjeistus 12.1.2018 pyrkii positiiviseen uskonnonvapauteen: ”Varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia tai uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia.”

OM:n ohjeistus ei kiellä kirkkomuskariin osallistumista, sen on kieltänyt Joensuun varhaiskasvatuksen johto jatkaen omavaltaista linjaansa. Kaksi vuotta sitten varhaiskasvatuksen johto kielsi joulukirkkoihin osallistumisen päiväkotiaikaan sekä seurakuntien vierailut juhlapyhien alla. Vaikka virkamies perui ohjeistuksensa, johdon asenne jätti varovaisuuden päiväkodeille. Harva päiväkoti uskaltaa kutsua seurakunnan vierailulle.

Johdon elämänkatsomus ei saisi ohjata kaupungin varhaiskasvatuksen linjaa vaan sitä tulisi ohjata kieltojen sijaan positiiviseen uskonnonvapaus ja vanhempien kunnioittamiseen. Pois turhat rajoitukset! Antakaa lupa perhepäivähoidon lapsille laulaa muutama hengellinenkin lastenlaulu, vanhempien luvalla!

Kikkis Mikkola, (kd.), Joensuu (julkaistu 30.1.2019)

Lieksasta mallia elinvoiman kehittämiseen

Lieksassa kaupunki on ottanut aktiivisen roolin Pielisen veneilyn kehittämiseen toteuttamalla kaupungin investointina Pohjois-Karjalan Osuuskaupan kanssa polttoaineen jakelupisteen satamaan, myöhemmin myös Kolille ja Nurmeksen Bomballe.

Perussuomalaiset jätti 27.8. Joensuun valtuustossa vastaavan aloitteen otsikolla: “Saimaan järvimatkailun kehittäminen Joensuussa ”. Esitimme, että kaupunki voisi tuoda “Lieksan mallin Joensuuhun”. Vastauksessa asiaan suhtaudutaan myönteisesti: “Mikäli näiden täydennysten jälkeen polttoainejakeluverkosto koetaan vielä puutteelliseksi, on Joensuun kaupunki valmis selvittämään polttoaineenjakelupisteen sijaintia Uimaharjun Saimaan Satamat Oy:lle vuokratun satama-alueen yhteyteen."

Tämä on ilahduttavaa kuulla.

Oikeasti kiitokset menevät Lieksan elinvoimajohtajalle, päättäjille ja PKO:lle, jotka ovat olleet hankkeen räätäleinä ja avanneet tämän tulpan ja mahdollistavat matkailuelinkeinon kehittymisen. Matkaa Hasanniemestä on Kolille 104 kilometriä ja Lieksaan 123 kilometriä. Ja lähin tankkauspiste on Uimaharjussa rannasta 1,1 kilometrin päässä.

Valtuuston kokouksessa Karelia Expertin toimitusjohtaja totesi, että: “Vesille tulijoita olisi matkailijoissa, mutta tarjonta puuttuu.” Ehkäpä tämä on nyt se ensiaskel, joka johtaa Saimaan järvimatkailun piristymiseen myös Joensuussa. Elinvoima vaatii investointeja. Kysyntää on.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 30.1.2019)

Peiliin katsomisen paikka 

Ikäihmisten hoidon laatu yksityisissä, suurissa hoitokodeissa on ollut tapetilla viime päivinä. Hyvä, sillä sivistyneessä yhteiskunnassa jokaisella on oikeus inhimilliseen hoitoon. Ikäihmisten ja vammaisten hoitoa ja hoivaa järjestävät myös monet pienet, oman alueen yritykset, joissa harvoin esiintyy laatuongelmia. Pienet yrittäjät tekevät työtä sydämellään ja haluavat panostaa henkilöstön määrään ja laatuun.

Siun soten ns. minikilpailutusten johdosta palvelujen vuorokausihinnat on poljettu niin alas, että pienillä yrityksillä ei ole mahdollista pärjätä kilpailussa. Kannattava toiminta edellyttäisi laadusta ja henkilökuntamäärästä tinkimistä. Viime päivien uutiset kertovat, minkä kustannuksella halpa hinta saavutetaan – hoidon laadusta ja henkilöstömäärästä tinkimällä. Tätä pienet yritykset eivät halua tehdä, vaan lopettavat mieluummin toimintansa kuin suostuvat tekemään huonolaatuista työtä. Suuret yritykset voivat tarjota palveluja – vaikka alihintaan – kunnes markkinaosuus on vallattu.

Siun sotessakin on siis katsottava peiliin. Laadukasta ja inhimillistä työtä tekevät hoitoyhteisöt ovat katoamassa palveluvalikoimasta. Tällaisia hoitoyhteisöjä Siun sote tarvitsisi oman toiminnan rinnalle yhteistyökumppaneiksi.

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd), Joensuu

Yksityisautoilu on kansalaisoikeus

Yksityisautoilu on kansalaisoikeus. Vaalipiirissämme päivittäinen liikkuminen ei olisi mahdollista ilman omaa autoa. Eduskunnassa tekemälläni toimenpidealoitteella romutuspalkkion jatkamiseksi sekä autoveron kevennyksellä on jo kannustettu monet vaihtamaan vähäpäästöisempään autoon, ja silti verotuotto on kasvanut.

Myös ensi hallituskaudella autoilun kustannuksia tulee keventää esimerkiksi autoveron vaiheittaisella poistamisella, se on meillä lähes Euroopan tiukinta. Autoilun kustannuksia on yksinkertaisesti kevennettävä. Dieselveron tarpeellisuus on selvitettävä seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Itse en pidä veroa tarpeellisena.

Ilta-Sanomien mukaan SDP ehdottaa polttomoottoreilla käytettävien autojen kieltämistä Suomessa. En ole heidän kanssaan samaa mieltä, koska tällainen ilmastohysteria on uhka tavalliselle autoilijalle. Ilmastotekojen osalta on painotettava muita keinoja kuin vähäpäästöisen muutaman tonnin polttomoottoriautoa, jota tarvitaan töissä käymiseen ja perheen normaalissa elämisessä. Monesti perheeseen tarvitaan useampi auto, eikä perheitä saa tällaisesta normaalista elämisestä syyllistää.

Minulle luonto ja ilmasto ovat tärkeitä. Olen sitoutunut päästöjen vähentämiseen, mutta sen maksajiksi eivät saa joutua yksipuolisesti maaseudulla asuvat, jotka eivät pysty valitsemaan julkisen kulkuvälineen ja oman auton käytön välillä.

Kari Kulmala (sin.), Rääkkylä (julkaistu 29.1.)

Vanhuksille hoitoa ja hoitajille aikaa hoitaa

Kahdeksankymppisen mummon silmiin kohosivat kyyneleet ja suusta purkautui: ”Miten Suomi hoitaa meitä, jotka olemme rakentaneet tämän maan?”. Tuo vanhus kertoi toivovansa, ettei koskaan itse joudu laitokseen.

Viimeaikaiset uutiset kertovat ikäviä terveisiä vanhustenhoidon nykytilasta, kuten Esperin hoitokotien laiminlyönneistä hoitajamitoituksissa. Superin julkaisema tutkimus kertoi samaa kotihoidon puolelta: hoitajat eivät ehdi tehdä työtään edes lain edellyttämällä tavalla.

Parhaansa yrittävät hoitajat eivät uskalla puhua julkisuuteen, että työkaverien sairaspäiviä järjestellään yleisesti työjärjestelyin, sijaisia ei palkata ja aina heitä ei saadakaan. Vanhusten hoitokotien johtajat ovat hankalassa välikädessä painiskellessaan ylhäältä tulevien tulostavoitteiden kanssa. Hoitajien minimimitoitus on yleinen maksimimitoitus koti- ja laitoshoidossa.

Kun raha ja tulostavoitteet ratkaisevat, jäävät arvot juhlapuheiksi ja kirjatuiksi tavoitteiksi. Emme kaipaa juhlapuheita, kaipaamme sitä, että tämä yhteiskunta aidosti välittää niin vanhuksista kuin työntekijöistäkin. Jokainen vanhus ansaitsee hyvän hoidon ja työntekijä ajan sen antaakseen. Lisää hoitajia vanhustenhoitoon!

Kikkis Mikkola (kd.) Joensuu (julkaistu 29.1.)

Jokainen vanhus ansaitsee hyvän hoidon

Pääministeriä myöten on kommentoitu yksityisen hoivajätin laiminlyöntejä vanhustenhoidossa.

Viime vuosina suuret ylikansalliset hoivayritykset ovat vallanneet hoiva-alaa kiihtyvällä tahdilla. Kunnat ja kuntayhtymät kilpailuttavat turvatakseen lähipalvelut. Isot pörssiyritykset pystyvät tarjoamaan palveluja alihintaan kunnes ovat vallanneet markkinat. Hoiva-alan isoimmat kustannukset syntyvät työntekijöiden palkoista. Palkkaus on yksityisellä hieman matalampaa kuin julkisella sektorilla. Ero ei kuitenkaan ole suuri.

Pääministeri uskoo valvonnan paranevan sote-uudistuksen myötä. Noinkohan? Valvonnassa mennään yhä enemmän omavalvontaan. Viranomaisvalvonnan painopiste on ennakollisessa valvonnassa eli etukäteen annettavassa ohjauksessa, joka suoritetaan toimijoiden lähettämiin asiakirjoihin perustuen.

Niin kauan kuin vanhustenhoidossa etsitään ainoastaan mahdollisimman halpaa hintaa, valvottavaa riittää enemmän kuin on virallisia valvojia.

Ratkaisua tuskin löytyy yksinomaan valvonnan lisäämisestä. Tietämystä kuntien omien toimintojen kustannuksista ja sen suhteuttamista tarjotun palvelun hintaan täytyy lisätä. Tarvitaan vastuullisia päätöksiä, joissa otetaan huomioon myös asiakkaan saaman hoivan laatua eikä vain säästyviä euroja.

Jokainen vanhus ansaitsee hyvän hoidon silloinkin, kun ei sitä itse kykene vaatimaan.

Satu Melkko (kd.), Liperi

Lääkehoidon arviointia on lisättävä

Lähes kaikki 75 vuotta täyttäneistä käyttävät lääkkeitä. Joka kymmenes käyttää yli kymmentä lääkettä ja iäkkäille sopimattomia lääkkeitä. STM:n suosituksen mukaan iäkkään lääkehoitoa tulisi arvioida vuosittain.

Sopimattomien lääkkeiden käyttö lisää terveyspalveluiden käyttöä ja kustannuksia. Lääkehaitoista johtuvat sairaalahoitojaksot ovat ikäihmisillä varsin yleisiä. Osa niistä olisi ennaltaehkäistävissä.

Lääkehoidon arviointi voidaan tehdä terveydenhuollon tai apteekin palveluna. Arvioinnissa tarkastetaan muun muassa lääkkeiden yhteisvaikutukset ja päällekkäisyydet ja lääkkeiden soveltuvuus iäkkäille sekä poistetaan tilapäiskäyttöön tarkoitettuja lääkkeitä.

Myös taloudellisuus otetaan huomioon.

On selvää, että tästä aiheutuisi kustannuksia. Palvelusetelin tai Kela-korvauksen mahdollisuutta on selvitettävä ja kustannusten sisällyttämistä terveydenhuollon maksukattoon tai lääkekattoon arvioitava.

Lääkehoidon arviointia on aikaistettava ja kohdistettava paljon lääkkeitä käyttäviin. Näin taloudellisia säästöjä lääkekustannuksissa on saavutettavissa niin lääkkeen käyttäjälle kuin yhteiskunnalle. Iäkkäille sopimattomien lääkkeiden karsinnalla on vaikutusta näiden elämänlaatuun ja toimintakykyyn.

Erilaisia ja uusia toimintatapoja on etsittävä rohkeasti ja palvelun sisältöjä on uudistettava, mutta ennen kaikkea suosituksia on noudatettava.

Kaisa Hartikainen-Herranen (kok.), Varkaus (julkaistu 29.1.)

Jokainen ihminen on arvokas

Viime sunnuntain holokaustin muistopäivän jälkimainingeissa tuli mieleen, että eipä ole muukalaisviha kaukana meistäkään. Holokaustissahan tapettiin juutalaisia, mutta myös slaaveja, romaneja, natsien aatteellisia vastustajia, mustia, homoseksuaaleja, kehitysvammaisia, psyykkisesti sairaita, vapaamuurareita, jehovantodistajia ja niin edelleen.

”Ei koske meitä”, kuulen korvissani monen lukijan kommentin, ja muistelen lähiaikojen tapahtumia.

Viime lauantaina Kuopion torilla eräs mies aloitti keskustelun ja melkeinpä lähtösanoikseen sanoi toivovansa ja odottavansa sitä, että joku menisi tappamaan muutaman kansanedustajan ja pistävän kuulan kalloon maahanmuuttajille.

Reilu viikko sitten Joensuun kadulla nainen huuteli kovaan ääneen kadulla kulkevalle maahanmuuttajapojalle ”Te vittu raiskaatte naiset, menkää pois!” Itsenäisyyspäivän juhlien aikaan natsiliput liehuivat, ja Helsingin juutalainen seurakunta joutuu pelkäämään tänäkin päivänä turvallisuutensa puolesta.

Meidän kaduntallaajien mielestä on varmasti paljon asioita, joita emme pidä hyvinä. Hyvä onkin näistä epäkohdista ja rakentavista ratkaisuista keskustella. Olkoon käytöksemme hyvää jokaista kadulla kulkevaa kohtaan, olipa mielipiteemme mikä vain. Jokainen ihminen on arvokas itsessään. Viha ei saa aikaan mitään hyvää maailmassa, siinä käy päinvastoin.

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 29.1.)

Koulutuksella tasa-arvoa yhteiskuntaan

Puolueiden puheenjohtajille esitettiin kysymys: Mikä on merkittävin Suomen sisäisen turvallisuuden uhka, johon seuraavan hallituksen pitäisi puuttua? Lähes kaikki pitivät suurimpana uhkana eriarvoisuuden lisääntymistä.

Eriarvoisuuden torjunnassa avainasemassa ovat koulutus ja kasvatus. Ne on taattava kaikille asuinpaikasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta.

Laadukas varhaiskasvatus on askel koulutukselliseen tasa-arvoon, joka ehkäisee lasten syrjäytymistä. Vanhemmuuden tukeminen, perhetyö ja ennaltaehkäisevä lastensuojelu, näillä lisätään hyvinvointia ja yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Perusopetuksessa tulee satsata yksilölliseen tukeen, myös pienryhmiä on oltava tarpeellinen määrä. Erityisopettajia ja oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstöä on oltava tarpeeksi.

Toisella asteella tulee lisätä mahdollisuuksia yksilöllisempään opintopolkuun. Nuoria voidaan kannustaa kaksoistutkintoon. Opiskelija saa jatko-opiskelumahdollisuudet ammatti- tai erikoisammattitutkintoihin ja korkeakouluihin. Opintojen päivittäminen on tehtävä mahdolliseksi elämän eri vaiheissa.

Korkeakoulutukselle on turvattava riittävä rahoitus. Toisen asteen jälkeisten avointen korkeakouluopintojen tulisi olla maksuttomia. Avoimista korkeakouluopinnoista siirtyminen tutkinto-opiskelijaksi lisäisi suoritettujen tutkintojen määrää. Korkeakouluverkosto on pidettävä koko maan kattavana.

Kaikki tämä maksaa, aivan varmaa on kuitenkin se, ettei yksikään euro koulutukseen mene hukkaan.

Lähdetekstinä Vasemmistoliiton koulutus – ja tiedepoliittinen ohjelma.

Markku "Werne" Tanskanen (vas.), Outokumpu (julkaistu 29.1.)

Ulosottotoimi pitää uudistaa

Ulosottotoimi pitää uudistaa. Nykyisen käytännön puutteet tulee korjata. Nyt velallisella maksatetaan korkeaa korkoa ja lasku laskulta perimiskuluja eikä velan pääoma pienene juuri lainkaan. Tällainen ihmisten toivottomuuteen syökseminen on järjetöntä, ja siihen on olemassa järkevä ratkaisu.

Nyt ulosottoon joutumisen uhan alla ihmiset turvautuvat pikavippeihin. Ne pitäisi kieltää lailla ja luoda uusi, sosiaalinen pikalaina valtion toimesta. Siinä annettaisiin koroton laina yllättävään elämäntilanteeseen joutuneelle erääntyvien laskujen maksamiseen niin, ettei ihminen menettäisi ulosottoon joutuessaan myös luottotietojaan.

Ihminen ei ole oman onnensa seppä. Elämä yllättää, ja kuka tahansa meistä voi joutua tilanteeseen, jota ei ole itse suunnittelut. Kohdallesi voi tulla yllättävä sairaus, tapaturma, työttömyys, työn yllättävä vähentyminen, koneiden rikot, työssä käyntiin tarpeellisen auton hajoaminen tai jokin muu salama kirkkaalta taivaalta tapahtuma. Silloin tarvitaan apua heti.

Tähän tarvitaan avuksi uusi sosiaalinen laina. Tämä on eri asia kuin toimeentulotuki, jota odotellaan ikuisuus. Ongelmista ei päästä edes kertomaan ennen kuin ulosotto jo kolahtaa. Sosiaalinen laina olisi perusteiltaan takaisin maksettava laina, mutta siinä ei käytettäisi markkinakorkoja eikä missään tapauksessa sen takaisinmaksussa olisi ulosoton ja luottotietojen menettämisen uhkaa.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 29.1.)

Antikainen vääristelee SDP:n ilmasto-ohjelmaa

Sanna Antikainen (ps.) ajelee nyt jarruttomalla autolla pitkin karjaisia teitä. Tietoisesti tai sitten ymmärtämättömyyttään hän vääristelee SDP:n ilmasto-ohjelmaa omiin poliittisiin tarkoituksiinsa sopivaksi.

Otsikointeihin perustuvat tarkoitushakuiset uutisoinnit ovat olleet perättömiä ja naiiveja. SDP:n vaaliohjelma julkaistaan 26.1., ja siitä voi ilmasto-ohjelmamme lukea. Tieliikenteen päästöjä ei tulla ohjelmassamme vähentämään maaseudulla asuvien ja pienituloisten ihmisten kustannuksella. Siirtymä vähäpäästöisempiin autoihin on tarpeen, mutta se on pidemmän aikavälin asia.

SDP esittää, että tulevalla hallituskaudella luodaan lähivuosikymmeniksi aikataulu, jolla voidaan siirtyä vähäpäästöiseen liikenteeseen niin, että se on suunnitelmallista ja hallittua. Siinä otetaan huomioon juuri se, ettei ihmisillä näillä selkosilla ole varaa tesloihin eikä edes polttomoottorikäyttöisiin uusiin autoihin.

Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, ettei näillä kairoilla selvitä ilman vanhoja, nyt käytössä olevia autojamme. Minä asun syvällä maaseudun sydämessä, joku sanoisi keskellä ei mitään, enkä pystyisi käymään edes töissä ilman omaa autoa. Täältä en muuta pois kuin kilon palasina, ja tulen tarvitsemaan vanhan autoni vielä vuosikymmenen eteenpäin.

Antikaiselle ohjeeksi, että kannattaisi ensin tutustua asiaan, ennen kuin laukoo totuuksina omia höpötyksiään.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 29.1.)

Osatyökykyisten työllistämisen ongelmat

Osatyökykyisten työllistymisen ongelmista on puhuttu vuosikausia, mutta vähän on saatu aikaiseksi. Monen työpanos jätetään hyödyntämättä laiminlyömällä työllistämiseen tähtäävät toimenpiteet. Asennevamma taitaa olla tässäkin pahin vamma!

Sen sijaan, että pohditaan, miten saadaan ihminen mukautettua työhön sopivaksi, on syytä pohtia, miten jokaiselle löytyy sopiva työ. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilölle asetettujen vaatimusten rinnalle asetetaan vaatimuksia työlle. Osatyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömille on aktiivisesti räätälöitävä sellaisia työ- ja osallistumismahdollisuuksia, joihin he voivat aidosti tarttua ja josta he saavat palkkaa.

Investoimalla palvelurakenteisiin ja toimintamalleihin, jotka tehokkaalla tavalla tukevat toimintakykyä ja osaamista sekä torjuvat syrjään jäämistä, voimme päästä tilanteeseen, jossa nopeatkaan muutokset työelämässä eivät synnytä suunnattomia ongelmia yksilölle tai yhteiskunnalle. Vaikka tukemiseen panostaminen aiheuttaa kustannuksia, toteutuvat hyvinvointihyödyt tekevät panostuksista taloudellisesti kannattavia. Mikäli ne jätetään tekemättä, se näkyy väistämättä yhteiskunnan huono-osaisuutena, syrjäytymisenä ja niistä aiheutuvina kustannuksina.

Seuraavan hallituksen on tarttuva toimeen osatyökykyisten työelämäosallisuuden lisäämiseksi ja heidän tarvitsemien palveluiden ja etuuksien varmistamiseksi.

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.), Joensuu (julkaistu 29.1.)

Hävittäjät tuottavat merkittävän osan päästöistämme

Karjalaisen pääkirjoituksessa (22.1.) kannettiin huolta maanpuolustuksellisten näkökohtien unohtumisesta, kun Hornet-hävittäjille etsitään korvaavia järjestelmiä. Nykyaikaisen armeijan on kuitenkin otettava huomioon myös ympäristö ja muu yhteiskunta. Nämä tavoitteet eivät sulje toisiaan pois.

Uusien 64 hävittäjän elinkaarikustannuksiksi on arvioitu 38–61 miljardia euroa. Koneiden 30 vuoden käyttöiällä se tarkoittaa 1–2 miljardin vuosisatsausta.

Jos puolustusbudjettia ei kasvateta, se rapauttaa armeijastamme kaikki muut aselajit. Käytännössä summa on siis väistämättä pois jostain muusta valtion budjetissa.

Hiilidioksidipäästöjä hävittäjähankinnasta aiheutuisi noin 100 miljoonaa tonnia. Käyttövuosille jaettuna se tekee 3 miljoonaa tonnia vuosittain, mikä on viisi prosenttia Suomen kaikista hiilidioksidipäästöistä. Sen vähentäminen olisi huomattava ilmastoteko.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä hävittäjät eivät ole puolustuskeino vaan puhtaasti hyökkäyssodan ase. Jos Suomeen todella hyökättäisiin, pääosa lentokentillä odottavista hävittäjistä ehdittäisiin tuhota ennen kuin ne ehtisivät edes ilmaan.

Miten ilmatilaamme sitten puolustetaan, jos ei hävittäjillä? Pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuspatteristoilla. Niitä modernein hävittäjin sotivat hyökkäysarmeijat edelleenkin kunnioittavat, ja se on paljon edullisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Ilmavalvontaan riittää pari vanhaa konetta.

Parasta olisi jättää turha, kallis ja epäekologinen hävittäjähankinta kokonaan tekemättä.

Alia Dannenberg (vas.), Joensuu (julkaistu 24.1.)

Hevi-alv:n alennuksella tukea kotimaiseen ruoantuotantoon

Suomalaiset arvostavat ja haluavat ostaa kotimaisia elintarvikkeita. Lähellä tuotetut elintarvikkeet koetaan puhtaiksi ja hyvälaatuisiksi. Valitettavasti kotimaiset elintarvikkeet ovat hieman kalliimpia kuin monet ulkomailla tuotetut. Silti moni ruoan alkutuottaja painii kannattavuusongelmien kanssa.

Hedelmien, vihannesten ja marjojen arvonlisäveron alentaminen 10 prosentin verokantaan tukisi sekä kotimaista ruoantuotantoa että pienituloisten kuluttajien mahdollisuutta valita kotimaisia tuotteita. Hedelmien ja vihannesten osuuden lisääminen ruokavalioon on hyödyksi yksittäisten ihmisten terveydelle, mutta ruokavalion keventämisellä on myös kansanterveydellisiä vaikutusia.

Kotimainen ruoantuotanto on elintärkeää erityisesti poikkeusolojen huoltovarmuuden kannalta. On suotavaa, että kuluttajan ruoasta maksama hinta jakautuisi oikeudenmukaisesti koko tuotantoketjussa ruoan alkutuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken. Suosikaamme suomalaista!

Satu Melkko (kd.), Liperi (julkaistu 24.1.)

Ilmastoasioista nyt tutkittua tietoa

Hesarin ilmastokirjeenvaihtaja: “Idea ilmastogallupin teettämiseen syntyi oikeastaan jo lokakuussa. Silloin olin vielä HS:n politiikan toimituksen esimies ja rakensin kysymyspatteristoa HS:n vaalikoneeseen.” Ensin tehtiin kysymykset, sitten tilattiin niitä tukeva tutkimus. Näppärää.

Selkeä enemmistö, 70 prosenttia, on sitä mieltä, että Suomen kannattaa toteuttaa hiilivähennyksensä Suomen ulkopuolella. Myös teollisuus kannattaa päästövähennysten tekemistä siellä, missä se olisi tehokkainta ja halvinta. Tutkimuksen mukaan perussuomalaisista 81 prosenttia kannattaa tätä.

Koko kysely tulee asettaa kyseenalaiseksi, niin kaltoin se kohtelee maakuntia, harvaan asuttuja alueita, eikä voi välttyä ajatukselta, että Suomi näyttää Helsingistä kovin erilaiselta. Kerrassaan irvokkaita ovat kysymykset lentoverosta, turpeen käytön kieltämisestä ja biopolttoaineiden edistämisestä.

Johtopäätöksenä, siis faktana tarjotaan: “Suomen hallituksen pitäisi ottaa ykköstavoitteekseen ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen". Varmaan ilmastonäkökulmasta pitäisi mutta ainakaan torigallupissa yksikään ei ole nähnyt tätä Suomen suurimpana ongelmana, vaikka kysymys on relevantti globaalisti.

Itse näen, että demareiden 750 000 sähköauton tavoite 2030 mennessä on vailla realiteetteja.

Yksityisautoilu on välttämättömyys maakunnassa ja täytyy sallia myös ihan näillä nykyisillä autoilla.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 24.1.)

Perusta työelämään luodaan jo peruskoulussa

Uusin opetussuunnitelma on ollut koulujen käytössä nyt jonkun aikaa. Kuulen muun muassa ovensuukeskusteluissa ja yleisessä keskustelussa opettajien palautetta siitä, että osassa kouluja uutta opetussuunnitelmaa ei voida toteuttaa siinä laajuudessa kuin se edellyttäisi, muun muassa väistötiloissa opiskelun vuoksi.

Myöskin opettajilta ja perheiltä kuulee, että uusi opetussuunnitelma suosii jo ennestäänkin itseohjautuvia ja avoimissa ryhmissä oppimaan pystyviä oppilaita, kun taas ne, jotka tarvitsisivat erityyppistä oppimistilannetta, jäävät vaille sitä tukea jota he tarvitsisivat. Myös tasapainoisen kodin tuki on olennainen tänä päivänä, jotta oppilas selvittää tiensä peruskoulun läpi päättötodistus kainalossaan ja valoisa tulevaisuus mielessään.

Löytyykö rohkeutta tarkastella opetussuunnitelman sisältöä itsekriittisesti ja tarvittaessa reagoida niin, ettei kukaan jää jälkeen vaan kaikki saisivat tunteen siitä että osaa, pärjää ja kehittyy?

Lapsen ei tarvitse olla määrätietoinen ja itseohjautuva liian varhain, myös lukioikäinenkin tarvitsee tukea ja ohjausta ja tukea itseohjautuvuuteen sekä -motivointiin. Jos peruskoulussa lapselle tulee usein riittämättömyyden tunnetta, siinä kylvetään jo valmiiksi syrjäytymisen ja huonon itsetunnon siemeniä. Voisiko terveystiedon tunneilla opettaa itsetietoisuutta ja -tuntemusta, jolloin oppilas oppisi tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja ominaisuuksiaan, persoonallisuuttaan ja itseään oppijana eri tilanteissa?

Voisiko sillä osin välttää ylikuormittumista, alisuoriutumista tai muita oppimiseen vaikuttavia tekijöitä? Jotta arki jäisi kuormittumisen osalta kohtuulliseksi. Silloin jäisi voimavaroja palautumiseen ja opitun sisäistämiseen sekä ihmissuhteisiin. Aika muuttuu mutta ihmisen sisäiset ja ulkoiset rakenteet ovat samankaltaiset edelleen ja siitä syystä on paljon eri-ikäisissä ihmisissä ylikuormittuneisuutta joka uuvuttaa kun koetaan, että ”ei pysytä kelkassa ja paineet joka suunnalta ovat kovat”.

Kuinka rakentaa henkistä oppimisympäristöä ja toimintoja niin, että todella jokainen pärjää aikuisuuden kynnykselle ja löytyy luonnollisesti vahvistunut itsetunto ja tietoisuus omista vahvuuksista? Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallista ja kaikin puolin terveellistä sekä lämmintä henkistä sekä fyysistä oppimisympäristöä joka tukee myönteistä oppimista ja luovuutta ja voimaannuttaa omana itsenään. Se on peruskoulun perustehtävä edelleen.

Henna Kainulainen (kd.), Siilinjärvi (julkaistu 23.1.)

Perusta työelämään luodaan jo peruskoulussa

Uusin opetussuunnitelma on ollut koulujen käytössä nyt jonkun aikaa. Kuulen muun muassa ovensuukeskusteluissa ja yleisessä keskustelussa opettajien palautetta siitä, että osassa kouluja uutta opetussuunnitelmaa ei voida toteuttaa siinä laajuudessa kuin se edellyttäisi, muun muassa väistötiloissa opiskelun vuoksi.

Myöskin opettajilta ja perheiltä kuulee, että uusi opetussuunnitelma suosii jo ennestäänkin itseohjautuvia ja avoimissa ryhmissä oppimaan pystyviä oppilaita, kun taas ne, jotka tarvitsisivat erityyppistä oppimistilannetta, jäävät vaille sitä tukea jota he tarvitsisivat. Myös tasapainoisen kodin tuki on olennainen tänä päivänä, jotta oppilas selvittää tiensä peruskoulun läpi päättötodistus kainalossaan ja valoisa tulevaisuus mielessään.

Löytyykö rohkeutta tarkastella opetussuunnitelman sisältöä itsekriittisesti ja tarvittaessa reagoida niin, ettei kukaan jää jälkeen vaan kaikki saisivat tunteen siitä että osaa, pärjää ja kehittyy?

Lapsen ei tarvitse olla määrätietoinen ja itseohjautuva liian varhain, myös lukioikäinenkin tarvitsee tukea ja ohjausta ja tukea itseohjautuvuuteen sekä -motivointiin. Jos peruskoulussa lapselle tulee usein riittämättömyyden tunnetta, siinä kylvetään jo valmiiksi syrjäytymisen ja huonon itsetunnon siemeniä. Voisiko terveystiedon tunneilla opettaa itsetietoisuutta ja -tuntemusta, jolloin oppilas oppisi tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja ominaisuuksiaan, persoonallisuuttaan ja itseään oppijana eri tilanteissa?

Voisiko sillä osin välttää ylikuormittumista, alisuoriutumista tai muita oppimiseen vaikuttavia tekijöitä? Jotta arki jäisi kuormittumisen osalta kohtuulliseksi. Silloin jäisi voimavaroja palautumiseen ja opitun sisäistämiseen sekä ihmissuhteisiin. Aika muuttuu mutta ihmisen sisäiset ja ulkoiset rakenteet ovat samankaltaiset edelleen ja siitä syystä on paljon eri-ikäisissä ihmisissä ylikuormittuneisuutta joka uuvuttaa kun koetaan, että ”ei pysytä kelkassa ja paineet joka suunnalta ovat kovat”.

Kuinka rakentaa henkistä oppimisympäristöä ja toimintoja niin, että todella jokainen pärjää aikuisuuden kynnykselle ja löytyy luonnollisesti vahvistunut itsetunto ja tietoisuus omista vahvuuksista? Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallista ja kaikin puolin terveellistä sekä lämmintä henkistä sekä fyysistä oppimisympäristöä joka tukee myönteistä oppimista ja luovuutta ja voimaannuttaa omana itsenään. Se on peruskoulun perustehtävä edelleen.

Henna Kainulainen (kd.), Siilinjärvi (julkaistu 23.1.)

Pian matkustetaan jälleen hevoskyydillä

SDP julkisti ilmastonpoliittisen ohjelmansa. Siinä halutaan kieltää polttomoottorilla käyvät autot ja korvata ne sähköautoilla.

Autotalli.com:issa Teslan keskihinta on karkeasti 276 500 euroa. Omakotitalojen keskineliöhinta on 2 655 euroa ja sadan neliön omakotitalo on karkeasti 265 500 euroa. Teslat maksavat siis keskimäärin enemmän kuin 100 neliön omakotitalo.

Tavallisella palkansaajalla, saati pienituloisella, ei tule koskaan olemaan varaa Tesloihin. Antti Rinteellä ja muilla sosiaalidemokraattien eliitillä on ehkä vara sähköautoihin, mutta me muut joudummekin SDP:n unelman toteutumisen jälkeen tyytymään polkupyöriin tai matkaamaan ajassa 100 vuotta taaksepäin ja ryhtyä hevosen omistajiksi.

Perheellisenä ihmisenä ja palkansaajana täällä Itä-Suomessa sitä aina välillä miettii, mitä joidenkin poliitikkojen päässä oikein liikkuu. Vakavasti otettavia tavoitteita ei voi rakentaa toiveiden varaan, jonka SDP näyttää tässä tehneen. He nimittäin luultavasti toivovat, että sähköautojen yleistyminen laskee niiden hintaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että puolet pois 276 500 eurosta on suurinpiirtein 138 000 euroa eli edelleenkin sikamainen hinta tavalliselle ihmiselle.

Lisäksi on muistettava, ettei sähköautokaan ole täysin päästötön. Sähköautot ja niiden akut pitää valmistaa, tämä syö energiaa ja materiaaleja. Sähköautojen käyttämä sähkö pitää myös valmistaa jollakin keinolla. Mielelläni kuulisinkin joltakulta sosiaalidemokraattien ehdokkaista Savo-Karjalassa, kuinka me täällä Itä-Suomessa jatkossa liikumme, jos teidän unelmat sähköautoista ensi vaalikaudella toteutuvat?

On ensiarvoisen tärkeää, että Suomi on maa, jossa on mahdollista elää, asua ja liikkua kohtuuhinnalla. Tämä luo pohjan hyvälle taloudelle ja työllisyydelle.

Sanna Antikainen (ps.), Outokumpu (julkaistu 22.1.)

Hävittäjät ovat osa puolustustamme

Suomen tarve 7–10 miljardin euron 64 hävittäjälle on herättänyt keskustelua tällä viikolla. Tämä 64 hävittäjää on linjattu puolustusselonteossa ja päätetty talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, ja näen asian niin, että tästä lukumäärästä ei ole mitään tarvetta tinkiä. Päinvastoin turvallisuusympäristössämme tapahtuneiden muutosten myötä koneiden määrää tulisi ennemminkin lisätä kuin vähentää.

Suomen puolustus tulisi nähdä kokonaisuutena. Hävittäjähankinnalla on valtava merkitys uskottavan puolustuskykymme luomisessa. Nykyinen hävittäjämäärä ja niiden avaama uusi työskentelymalli ovat luoneet aikaisemmin Suomen ilmapuolustuksen uskottavan ja johdonmukaisen perusrakenteen. Tätä mallia ei saa nyt romuttaa!
Toimintaa tukee muu puolustusvoimain kalusto sekä yleinen asevelvollisuusjärjestelmä, jota Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) ansiokkaasti tukee. Lähes 100-vuotiaan Rajavartiolaitoksen toimintaa ei sovi tässäkään yhteydessä unohtaa.

Hävittäjien ja yleensäkin puolustusvoimain materiaalihankinnoissa tulee miettiä, haluammeko puolustaa koko itsenäistä Suomea? Jos hävittäjien määrästä nyt tingitään, niin sitten pitää määritellä alue, jota lopulta puolustamme. Olisiko se kenties Tampereelta etelään ulottuva Suomi? Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindbergin mukaan noin miljardilla eurolla voi turvata kehäkolmosen sisäpuolisen alueen.

Kari Kulmala (sin.), Rääkkylä (julkaistu 21.1.)

Opintotuen tulorajoihin on tehtävä muutoksia

Nykyinen opintotuen tulorajajärjestelmä sortaa esimerkiksi ahkeria opiskelijoita. Jos opiskelija ehtii opintojensa ohessa hankkimaan lisätuloja opintojen siitä kärsimättä, niin siitä ei pitäisi rangaista perimällä pois opintotukea.

Opintotuen tulorajoja voitaisiin nostaa reippaasta. Tämä ilmenee myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkistamasta selvityksestä.

Tehdyn selvityksen mukaan haitallisista tulovaikutuksista päästäisiin eroon laajasti, jos esimerkiksi yhdeksän kuukautta nostavan tuloraja olisi 18 000 euroa nykyisen 12 000 euron sijaan.

Tulorajojen tarkoituksena on ollut edesauttaa opintojen etenemistä rajoittamalla liiallista työntekoa. Kuitenkin jos opiskelija etenee aikataulussa, niin tuloilla ei pitäisi olla merkitystä.

Onkin pohdittava, voisiko tuloraja olla yksilöllinen. Tulorajan suuruus riippuisi esimerkiksi opintojen etenemistahdista siten, että opiskelija saisi hankkia normaalia enemmän, jos kuukautta kohti kertynyt keskimääräinen opintopistemäärä on riittävän iso.

On muistettava, että varsinkin opintojen loppuvaiheessa monet ovat jo viikonloppuisin oman alansa töissä, jolloin tulorajat ylittyvät helposti. Samalla työnteko opintojen ohessa edesauttaa työnsaantia opintojen jälkeen, ja estetään mahdollista valmistumisen jälkeistä työttömyyttä.

Juha-Pekka Rusanen (kesk.), Lapinlahti (julkaistu 21.1.)

Keväällä ovat ilmapiirivaalit

Tulevista eduskuntavaaleista on puhuttu ilmastovaaleina. Maahanmuuttovaalit -nimitys on syntynyt Oulun ja Helsingin viimeaikaisten tapahtumien seurauksena. On alettu puhua maahanmuuton ongelmista, vaikka pitäisi puhua tapahtuneista rikoksista, rangaistuksista ja niiden ennaltaehkäisemisestä.

Valitettavasti jotkut puolueet yrittävät saada tapahtuneista rikoksista vaaliteemansa, ja jopa hallituspuolue vaatii kansainvälisistä sopimuksista luopumista. Ikävää siinä on, että ajatuksen takana seisovat sekä ulkoministeri että eurooppaministeri.

Erityisesti lapsiin kohdistuvat väkivallan teot ovat äärimmäisen tuomittavia ja rangaistusten koventaminen sekä lain muuttaminen joiltain osin on kaikkien puolueiden yhteinen tahto. Myös ennaltaehkäisyyn ja rikosten selvittämiseen tuodaan helpotusta resurssien lisäämisellä.

Rangaistus ja karkotus, näin myös tehdään. Lain puitteissa on kuitenkin toimittava ja öyhöttäminen pakkopalautuksista nykyisten säännösten vastaisesti on ajan haaskausta. Nyt pitää keskittyä siihen mitä voidaan tehdä. Vailla kannatusta olevan puolueen tyynnyttely ottamalla keskusteluun ajatus kansainvälisten sopimusten noudattamistavasta ei ratkaise mitään.

Nyt on se aika, että lapsiin kohdistuneet väkivallan teot halutaan todella kitkeä ja estää. Muistettava kuitenkin on, ettei laki katso rikoksentekijän ihonväriä, eikä kansallisuus tai alkuperä ole rikos. Lain edessä kaikki ovat tasavertaisia, rangaistusten koventaminen koskee kaikkia seksuaalirikoksiin syyllistyviä.

Markku "Werne" Tanskanen (vas.), Outokumpu (julkaistu 21.1.)

Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät

Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät rajuina sääilmiöinä ja pakolaisuutena elinolosuhteiden kaventuessa ympäri maapalloamme. Kuivuus näivettää viljelymaat käyttökelvottomiksi. Suuret metsäpalot ja toisaalla valtavat tulvat tuhoavat koteja ja lumimassat katkovat kulku- sähkö- ja tietoyhteyksiä entistä useammin.

Puhdas vesi on elämän edellytys kaikkialla. Sen saanti on jo monin paikoin vaikeaa ja monet joutuvat jättämään asuinpaikkansa maan muututtua elinkelvottomaksi. Sodat ja niiden aiheuttamat tuhot lisäävät ihmisten ja ympäristön pahoinvointia. Niinpä ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät hyvin monin tavoin maailmalla, mm pakolaisuutena.

Ihmisyytemme on yhteinen, elämisen mahdollisuudet eivät kuulu vain niille, joilla vielä on leipää omasta takaa. Monet sanovat, että joissakin väkirikkaissa, paljon saastuttavissa maissa, tulisi toimia ilmastonlämpenemisen eteen, ei Suomessa, meitähän on niin vähän. Päästömme henkeä kohden on suurta verrattuna moniin muihin maihin, maailman keskiarvoon verrattuna lähes kaksinkertaiset ja yläpuolella EU:n keskiarvon.

Meillä on pitkälle kehittyneenä maana vastuu mm. kehitysyhteistyön kautta edistää sellaista teknologiaa ja toimintaa, joka osaltaan hillitsee ilmastonmuutosta. Tarvitaan yli maiden rajojen ulottuvaa solidaarisuutta ja parhaiten sitä toteutetaan kehitysyhteistyön kautta.

Armi Rautavuori, (sd.), Joensuu (julkaistu 21.1.)

Miksi suomalainen ruoka on nöyrää ja vaatimatonta?

Minkähän takia suomalaisen ruuan pitää olla nöyrä ja vaatimaton maailman markkinoilla? Kumminkin matkailijoiden mukana vietiin ruokaa itärajan yli reilulla kolmellasadalla miljoonalla eurolla viime vuonna. Suosituimpia ruokia olivat maitotuotteet sekä kala ja mäti, kertoo Tutkimus- ja analysointikeskus Maaseudun Tulevaisuuden teettämässä kyselyssä.

Ruokaa ostaa lähes jokainen venäläinen matkailija. 90 prosenttia Suomesta ostoksia tehneistä venäläisistä osti täältä päivittäistavaroita, joista suurin osa oli ruokaa.

Suomalaisen ruoan laadun mielikuva on venäläisten silmissä vahva. Suomalaista ruokaa pidetään laadukkaampana kuin ruotsalaista! Ruotsi on tosin kirinyt Suomea kiinni. Suomi päihittää kumminkin Ranskan ja Saksan laatu mielikuvissa.

Tulos kertoo vahvasti luottamuksesta Suomen elintarvikejärjestelmään. 95 prosenttia venäläisistä pitääkin suomalaista elintarvikkeiden turvallisuuden erittäin tai melko tärkeänä.

Mutta miten on meidän suomalaisten laita suomalaisen ruuan suhteen? Muistammeko olla oikeasti ylpeitä siitä, että viljelemme, tuotamme, teemme, valmistamme ja jalostamme maailman parasta ruokaa rakkaudella! Minä ainakin olen ylpeä suomalaisesta ruuasta ja sen tekemisestä!

Harri Väänänen (ps.), Lapinlahti (julkaistu 21.1.)

Tasemummot ovat todellisuutta

TV1:ltä syyskuussa tullut dokumentti Tasemummot on karkea kuvaus ylikansallisten vanhuspalveluyritysten toimintakulttuurista. Nämä yritykset ottavat maata haltuun kunta kunnalta, joskin ehkä juuri tuon dokumentin ansiosta tätä kehitystä on pystytty jarruttamaan.

Viimeiset uutiset kuultiin Seinäjoelta, jossa kaupunginhallitus kaatoi Esperi Caren ostoyrityksen paikallisesta hoivalaitoksesta. Samanlaista menoa on nähty Polvijärven blokatessa Attendon lähestymisyritykset.

Tämä on erinomaista kehitystä, sillä nämä suuret yritykset eivät kunnioita alaan perinteisesti liitettyjä periaatteita hoivan laadusta. Ne imevät kunnat euroista brutaalilla tavalla ja syrjäyttävät määräävällä markkina-asemallaan pienet, eettisesti ja moraalisesti kestävästi toimivat toimijat.

Sen jälkeen on helppo hinnoitella toiminta uudelleen, sillä vanhuksia ei saa ilman heidän omaa tai omaisten suostumusta siirrellä kunnasta toisiin. Ainoa toimija on monopolissa.

Hallinnolla ei ole ollut halua lähteä kehittämään valvontaa tai puuttumaan näihin räikeisiin epäkohtiin suuryritysten mellastaessa kentällä. Avi ja Valvira tekevät parhaansa, mutta käsipareja on liian vähän.

Kokoomus–keskusta-akseli antaa laadun häipyä isojen pääomien edessä. Kärsijät ovat sekä vanhuksia että heidän hoitajiaan. Laatukriteerit ja isojen yksityisten laitosten valvonta pitää saattaa ajan tasalle hoivan laadun takaamiseksi.

Tasemummot voi katsoa Yle Areenassa.

Mika Piiroinen (kansalaispuolue), Tohmajärvi (julkaistu 18.1.)

Superruokaa maailmalle 

Berliinissä on meneillään maailman suurimmat ruokamessut, Grüne Woche, Vihreä viikko. Messuilla on yli 400 000 kävijää ja toimittajiakin pyörii 11 hehtaarin messualueella noin 4 000. Tänä vuonna kumppanuusmaana on Suomi: maamme ruokatarjonta, luonto ja matkailu ovat näkyvästi esillä. Tavoitteena on saada vientimahdollisuuksia ja matkailijoita Suomeen.

Suomi nostaa messuilla esiin ruuan ja luonnon puhtauden, vastuulliset ruuantuotantotavat, upeat maut ja tietenkin eksoottisen arktisuuden.
Maataloudessamme on runsaasti erityisiä piirteitä muiden maiden tuotantoon verrattuna. Meillä todellakin on puhdas luonto. Ruuantuotantomme on vastuullista. Ruoka on puhdasta niin lääkejäämien, raskasmetallien kuin muidenkin vierasaineiden mittapuilla. Puhtaus syntyy maatiloilla eikä elintarviketeollisuuden mittavilla käsittelyprosesseilla.

Meillä on valtavat mahdollisuudet, kun teemme yhteistyötä ja uskallamme ajatella uudella tavalla. Puhtaassa maaperässä ja puhtaissa pohjavesissä on menestyksen mahdollisuudet. Meillä on myös osaava viljelijäkaarti ja osaamista edistävä maatalouden toimintaympäristö neuvojineen.

Pielessä on ainoastaan tuotannon kannattavuus. Se voikin olla pahin este. Jos saamme kannattavaa vientiä aikaiseksi, tuotannon kannattavuuden paranemiselle on hyvät mahdollisuudet. Sitä ennen jo on huolehdittava, että nuoret uskaltavat tulla alalle ja investointeja tehdään tuotannon kehittämiseen. Riskinä on, että kurki kuolee ennen kuin suo sulaa.

Kati Partanen (kesk.), Iisalmi (julkaistu 18.1.)

Joensuuhun tarvitaan musiikkitalo

Päätoimittaja Pasi Koivumaa kirjoitti kulttuuritalon tarpeellisuudesta: “Maksoi mitä maksoi, sillä toteutuessaan se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.” Samantapaisia ajatuksia herää myös minulla.

Ensinnäkin, ei se ole meiltä pois, jos musiikin ystäville on asianmukaiset tilat. Minunkaan korvat tuskin eroa aistii, mutta tässä asiassa luotan asiantuntijoiden näkemyksiin. Toinen on tämä moninaisuus, nykymaailmassa on itsestäänselvyys, että samaan rakennukseen saadaan myös kevyt musiikki, meillä kun on sillä alalla valtakunnan parasta osaamista. Kerubin salit kaikki tuntee.

Näen kuten Koivumaa, tämän nimenomaan elinvoimaa lisäävänä ja luovana hankkeena. Enkä joensuulaisena, vaan maakunnallisena. Tulee muistaa että Kuopiossa on ja tilaisuuksia ohjautuu sinne. Meillä on samat mahdollisuudet mutta yhteen hiileen puhaltamista vaaditaan.

Olen ollut valmistelussa jo useammalla kierroksella. Kaupungin tahtotila on ollut saada kumppani, mieluiten rahoittamaan investointi. Esitimme musiikkitaloa kuntavaaliohjelmassa. Tarvitaan avarakatseisuutta.

Koska investointi on iso 20–30 miljoonaa, yritysten mukaantulo olisi enemmän kuin tervetullut. Toki tässä maakunnan kuntia mukaan toivotaan, mutta olen pikemminkin realisti kuin optimisti. Onnistuneita hankkeita on viljalti: Urheilukentän katsomo, pesäpallostadion ja viimeisimpänä Mehtimäki-halli.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu

Pedofilialta ei suojele mikään uskonto tai uskomus

Viime päivät on pauhattu maahanmuuttajia vastaan. Erityisesti sillä ovat vaalikentille rapa roiskuen rynnänneet siniset ja perussuomalaiset. Asenne on ollut ”Mitäs minä sanoin”, eikös nyt olekin tulossa maahanmuuttovaalit.

Kovalla kielenkäytöllä on haluttu tuoda julki se, ettei hyväksytä lapsiin ja alaikäisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Kukaan terve ihminen ei sellaista käytöstä hyväksy ja haluaa tekijät vastuuseen teoistaan.

Erittäin populistista ja arveluttavaa on se, jos me alamme nähdä tämän pahuuden olevan tiettyjen etnisten ryhmien syntinä. Valitettavasti me kaikki tiedämme, että pedofiliaa esiintyy aivan kaikkien kansakuntien keskuudessa.

Tältä julkijumalattomalta käyttäytymiseltä ei suojele mikään uskonto tai uskomus. Jos jokin voisi sairaalta käytökseltä suojella, niin ehkä sen ymmärtäminen, miten julma teko seksuaalinen väkivalta on ja miten erityisen anteeksiantamaton se on lapsiin kohdistuvana.

Metelöimällä asian ympärillä saattaa jäädä huomaamatta ne muut asiat, joita sosialidemokraatit pitävät tulevissa vaaleissa keskeisimpinä. Ne ovat muun muassa tasalaatuiset ja kohtuuhintaiset sote-palvelut koko maassa. Pieneläkeläisten ja lapsiperheiden köyhyysloukusta päästäminen.

Lapsiamme ja nuoriamme suojelemme parhaiten, kun heille on tarjolla maksuton, turvallisessa ympäristössä tapahtuva tasa-arvoinen koulutus varhaiskasvatuksesta toisen asteen koulutukseen saakka.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 17.1.)

Suomen kansalaisuuden oltava palkinto!

Yleinen käsitys on että, kansalaisuuden saa osoittamalla nuhteettomuutta, kansalaiskuntoa.

Oulun surulliset tapahtumat kertoivat, että: “ulkomaalaistaustaisista osa oli jo ehtinyt saada kansalaisuuden.” Siihen riittää viiden vuoden maassaolo. Lähes kaikissa EU-maissa edellytetään pidempää asumisaikaa.

 Kansalaisuuden pitää olla osoitus sitoutumisesta maahamme. Suomalainen on ylpeä kotimaastaan, Suomessa eletään suomalaisen kulttuurin edellyttämällä tavalla. Viime aikoina tässä on epäonnistuttu. Tärkeimmät kansallisuusryhmät joille kansalaisuuksia on myönnetty olivat venäläiset, somalit ja irakilaiset.

Perussuomalaiset ovat esittäneet, että kansalaisuuden saamisen raja nostetaan kymmeneen vuoteen. Suomalainen pystyy elättämään sekä itsensä että perheensä ilman tulonsiirtoja. Tullakseen suomalaiseksi on myös osattava ainakin auttavasti kieltä, niin että tulee toimeen ilman tulkkia.

Vuonna 2017 kansalaisuuden sai yli 12 000 ulkomaalaista ja se on suurin määrä Suomen historia aikana. Ongelmallinen ja ratkaistava asia on myös kaksoiskansalaisuus, sillä meillä sitä ei ole, mutta uusilla lähes poikkeuksetta. Suomen passi on kovaa valuuttaa, ja siksi haluttu asiakirja. Meidän tulee huolehtia siitä, ettei sitä käytetä väärin.

Kansalaisuuden tulee olla palkinto onnistuneesta kotoutumisesta, sitoutumisesta suomalaisuuteen.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 17.1.)

Kolmessa tunnissa Helsingistä Kuopioon ja Joensuuhun

Sanomalehti Karjalainen kertoi VR:n kotimaan kaukoliikenteen matkamäärien kasvaneen vuonna 2018 viisi prosenttia viime vuoteen verrattuna. Vaalipiirin keskuskaupungit – Kuopio ja Joensuu – olivat eniten matkamääriään kasvattaneiden joukossa. Kuitenkin tällä hetkellä Itä-Suomen kaupunkien – kuten Iisalmen, Kuopion, Varkauden, Pieksämäen ja Joensuun – saavutettavuus junalla on merkittävästi heikompi Länsi-Suomeen verrattuna.

Panostaminen Itärataan on panostamista koko itäiseen Suomeen. Kolmen tunnin matka-aika Kuopiosta ja Joensuusta parantaisi laajasti alueen saavutettavuutta ja lisäisi niin elinkeinoelämän edellytyksiä kuin oppilaitosten houkuttelevuutta. Nopea junayhteys Helsingistä tukisi myös kasvussa olevien matkailukohteiden, kuten Tahkon, Kolin ja Bomban vetovoimaa ja kannustaisi uusiin investointeihin

Nopea Itärata olisi tarpeen jo ilmastosyistä. Aivan kaupunkien ytimeen vievät junayhteydet tarjoavat lentomatkustajille varteenotettavan vaihtoehdon, kunhan matka-aika raiteilla saadaan lyhennettyä kolmeen tuntiin.

Timo Elo (kok.), Joensuu (julkaistu 17.1.)

Laadukasta arkea

Kuluneiden vuosien aikaan on puhuttu työurien pidentämisestä sekä työssäjaksamisesta. Tulevissa ratkaisuissa ja päätöksissä on painotettava ennaltaehkäisevää otetta.

Työurien pidentäminen on välttämätöntä. Viime aikoina keskustelu on kuitenkin painottunut siihen, tuleeko eläkeikärajoja edelleen nostaa vai ei.

Tästäkin on keskustelteva, mutta keskustelua tulisi laajentaa siihen, miten elämän jokaisessa vaiheessa voitaisiin parantaa arjen sujuvuutta.

Kun arki on sujuvaa, antaa se voimaa opiskeluun ja työelämään. Työuria täytyy siis pidentää alusta, lopusta ja keskeltä.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset on otettava myös mukaan keskusteluun. Perhevapaat on uudistettava tulevalla vaalikaudella, niin että uudistus on perheille selkeä parannus.

Olen sitä mieltä, että perheille on säilyttävä valinnanvapaus lastensa hoitomuodon ja vanhempainvapaiden jakamisen suhteen.

Ikääntyneiden asioissa riittää pohtimista tulevalla vaalikaudella. Asenne ikäihmisiä ja eläkeläisiä kohtaan on muututtava. Eläkeläiset ovat merkittävä voimavara. On muistettava, että yhä enemmän eläkkeellä käydään töissä, tehdään vapaaehtoistyötä ja hoidetaan monesti lapsenlapsia.

Perhevapaauudistuksessa onkin selvitettävä myös isovanhempien mahdollisuus osallistua vanhempain- ja hoitovapaan käyttöön.

Juha-Pekka Rusanen (kesk.), Lapinlahti (julkaistu 17.1.)

Pienituloisten ostovoimaa parannettava

Suomessa on paljon pienituloisia ihmisiä, joiden ostovoimaa on parannettava. Esimerkiksi kansaneläkkeen taso ei ole noussut yleisen palkka -ja hintatason nousun tahdissa. Mikäli kansaneläkkeen ostovoima olisi samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa, pitäisi sen olla ainakin 200 euroa suurempi kuukaudessa kuin se on tällä hetkellä.

Maamme hallitus on harjoittanut kohta neljä vuotta melkoista köyhien kyykyttämispolitiikkaa. Pienituloisilta on leikattu urakalla. Esimerkiksi työttömien, eläkeläisten ja vammaisten perusturvaa on leikattu, vaikka ennen 2015 vuoden eduskuntavaaleja luvattiin kuin yhdestä suusta, että pienituloisilta ei leikata.

Politiikkaan tarvitaan suunnanmuutos. Maassamme on tehtävä todellisia tekoja köyhien ja pienituloisten ihmisten tilanteen parantamiseksi. Pienituloiset ihmiset joutuvat tinkimään usein lääkkeistä ja ruuasta. Sillä on vääjäämättä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Pienituloisten ostovoimaa on parannettava ja pieniä eläkkeitä on nostettava. Lisäksi esimerkiksi lääkekorvauksia ja sosiaali -ja terveysmaksuja on saatava kohtuullisemmiksi. On tärkeää, että kansan -ja takuueläkkeiden indeksikorotuksia tehdään vuosittain.

Pienituloisten ostovoimaa parantamalla saadaan myös taloutta virkistymään. Lisätulot menevät yleensä aina kulutukseen ja tärkeisiin menoihin. Raha liikkuu ja palveluja ja hyödykkeitä ostetaan enemmän. Maassamme on myös paljon pienipalkkaisia ihmisiä. Heidän ostovoimaa on myös parannettava. Työllä on elettävä.

Huhtikuussa on jälleen eduskuntavaalit. Muutosta saadaan aikaan äänestämällä. Lähdetään siis sankoin joukoin keväällä liikkeelle, maamme pienituloisten ihmisten puolesta. Arkadianmäelle tarvitaan nyt uutta verta, raikkaita ajatuksia, uusia kansanedustajia. Myös Savo-Karjalan vaalipiiristä.

Marjaana Mikkonen (vas.), Kuopio (julkaistu 17.1.)

Onko mentävä metsään tai soramontulle ampumaan?

Olen huolissani Pohjois-Karjalan ampumaratojen kunnosta ja riittävyydestä kunnon harjoitteluun. Erittäin paha isku oli Kontiorannan radan sulkeminen ja Onttolan radan rajaaminen viranomais ammuntoihin. Kumpikin ovat valtion ylläpitämiä ratoja. Näiden ratojen sulkeminen harrastajilta jätti ison aukon Pohjois-Karjalan ampumarataverkostoon.

Nykyiset radat ovat käytännössä metsästysseurojen hallitsemia ja ylläpitämiä ratoja. Ymmärtäen seurojen niukat rahavarat ampumaradat eivät ole missään huippukunnossa, varsinkaan keväällä talven jäljiltä. Reserviläiset tekevät talkoita näiden ratojen parantamisessa minkä resurssit ja varat sallivat, mutta se ei riitä vaan valtion tulisi ottaa se rooli, joka sille kuuluu ja osoittaa tänne rahaa ratojen kunnossa pitoon.

Seurat antavat kohtalaisen hyvin ampua radoillaan, mutta entäs ne kieltävätkin sen muilta kuin seuran jäseniltä? Onko mentävä metsään tai soramontulle ampumaan? Olen kysynyt sähköpostilla puolustusministeriltä miten hän aikoo turvata Pohjois-Karjalassa riittävät harjoittelupaikat muun muassa reserviläistoimintaan plus monet muut aselajit. Vastausta en ole vielä saanut, mutta vasta kaksi vuotta on kysymyksen lähettämisestä mennyt. Toivon että tulevissa vaaleissa mahdollisimman moni asemyönteinen tulisi valituksi Pohjois-Karjalasta, jotta saadaan radat kuntoon ja harrastus turvattua.

Mika Hiltunen (ps.), Kontiolahti (julkaistu 17.1.)

Lapsen liian suuret valinnat

Ennen sanottiin: totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea. Tällä kasvatustyylillä tahdottiin välittää hyväksi koetut arvot ja normit. Elämä olisi siten turvallista.

Nyt rummutetaan lapsen omaa valintaa. Itsestäni se tuntuu oudolta. Vaikkapa se, että lapsen tulisi ensin tutustua eri uskontoihin ja sitten itse valita niistä sopiva. Minun mielestäni lapselleen kristilliset arvot opettava antaa hänelle vahvan pohjan. Sitten hän voi tutkia ja ymmärtää muita uskontoja. Kristillistä perimää ei kannata hukata.

Samoin on alettu puhua kolmannesta sukupuolesta. Tarkoitan tässä sitä, että lapsi jätetään aivan kuin välimaastoon odottamaan, kumpaanko sukupuoleen hän kokee kuuluvansa. Tai kokeeko kuuluvansa kumpaankaan?

Kukaan ei kuitenkaan pysty elämään tyhjiössä. Vaikka tytöksi tai pojaksi määrittäminen ohjaavat lapsen persoonan kehitystä, se antaa kuitenkin juuret. Kolmannen sukupuolen mahdollisuus jättää lapsen leijuvaan tilaan. Mielestäni se on lapsen kehitykselle turvaton tila.

Pitkällä aikavälillä tämä sukupuolettomuus johtaa myös äitiyden ja isyyden roolien kriisiin.

Se ei yhteisöjemme henkistä tilaa ainakaan paranna. Päinvastoin tarvitsemme tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia, jotka erilaisine vahvuuksineen toimivat yhdessä.

Minna Sahlberg (kd.), Kuopio (julkaistu 16.1.)

Ideologiselle ilmastopolitiikalle stoppi 

Ilmastopaneelin eli IPCC:n ydinsanoma on, että maapallon lämpeneminen tulee pysäyttää 1,5 asteeseen. Ratkaisevaan asemaan nousee hiilidioksidipäästöjen rajoitustoimet ja johtavien läntisten ja aasialaisten teollisuusvaltioiden toiminta.

Suomessa ei tule sortua ylireagointiin ja hihhulointiin. Poliittiset puolueet ovat jo lähteneet laukalle. Suomelle riittää 2 asteen rajan pitäminen. Suomi on jo nyt ilmastovaltioiden etujoukossa. Maamme ratkaisut energiantuotannossa ja teollisissa prosesseissa ovat jatkossa tärkeitä.

Suomi on kääntänyt energiatasettaan uusiutuvien energiamuotojen suuntaan. Ydinvoima, tuulivoima (ilman tukia), aurinkoenergia ja säätövoima; vesivoima ja lauhdelämpölaitokset (CHP) ovat maamme energia- ja hiilitaseelle järkeviä tuotantomuotoja. Päästöjen suurtuottajat ovat mukana päästökaupassa. Suomessa on etujoukoissa investoitu muun muassa savukaasujen pesujärjestelmiin.

Jokainen poistuva CO2-bruttotonni on arvokas. Huomio on bruttopäästöissä. Suomen osalta on huomattava nettopäästöt. Nettopäästö tarkoittaa bruttopäästöjä vähennettynä luonnon sitomalla hiilidioksidilla. Maamme metsät, suot, meret ja järvet ovat tehokkaita hiilinieluja. Ne toimivat. Järkevällä kuluttamisella, metsänhoidolla ja hakkuutavoitteilla pidämme hiilinielumme vahvana.

EU kaitsee savukaasuja ja pienhiukkasia. Päästökattodirektiivillä puututaan puun pienpolttoon uuneissa ja kiukaissa. Polttomoottoreilla käytettävien ajoneuvojen ja koneiden päästöissä ammutaan yli. Asetetaan kohtuuttomia päästöverovaateita. Nykyinen verotus riittää. Uusiutuvia käyttövoimia voidaan huojentaa.

Ajoneuvojen ja työkoneiden osalta on luotava käyttövoiman tarpeen mukaiset luokitusperiaatteet. Raskas liikenne ja työkoneet eivät toimi sähköllä tai isossa mittakaavassa kaasulla. Metsuri ei tee töitä akkusahalla. Sähkö ei synny töpselissä. Järki takaisin. Joku roti.

Ilmastohömppä vaarantaa yritysten toimintaa ja työpaikkoja. Päästökuorma maamme pinta-alaa ja ihmisiä kohti on pieni. Kalle tai Kaisa saa tuprutella savua uuneistaan ja kiukaistaan. Maakuntien ihmiset tarvitsevat liikkua työhön, yrittämään, asioimaan. Metropolipolitiikka on maamme suurimpia ilmastouhkia. Kehä III:n ulkopuolella on parhainta ja puhtainta Suomea.

Risto Simonen (Kansalaispuolue), Vesanto (julkaistu 16.1.)

Aloitteita omaishoitoon ja lasten seksuaaliterveyteen

Tärkeitä asioita voi edistää tekemällä niille jotain. Meidän järjestelmä pyörii niin, että: valtuutetut tekevät, virkamiehet valmistelevat ja valtuusto päättää. Jätimme tänään (12.12) kaksi aloitetta Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä - Siun Sotessa.

Omaishoitajien hyvinvointikysely Siun Sotessa?

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, minimaalisella korvauksella. Olemme huolissamme heidän jaksamisestaan. Tuusniemellä sattui surullinen tapaus. Maakunnassa on noin 1 500 omaishoitajaa. Mielestämme omaishoitajat tulisi rinnastaa työntekijöihin. Esitimme että:

"Siun Sote tekee omaishoitajista selvityksen; heidän jaksamisesta ja edellytyksistä hoitaa arvokasta ja tärkeää tehtäväänsä toukokuun loppuun mennessä"

Toinen aloite koski seksuaaliterveyskampanjan järjestämistä lapsille, koska mediasta on saatu lukea surullisia tietoja lapsiin ja nuoriin kohdistuneista seksuaalirikoksista.Huomiota on herättänyt tiettyjen tapausten pitkäkestoisuus, jolloin voidaan pohtia, eivätkö lapset tiedä kyseisen toiminnan olevan epänormaalia tai eivät uskalla siitä kertoa. Esitimme tähän:

"Siun Sote yhdessä kuntien kanssa valistaa maakunnan lapsia ja nuoria seksuaaliterveyteen ja rikoksiin liittyvistä riskeistä. Lasten koskemattomuus on turvattava."

Aloitteiden tavoitteena on panna vauhtia rattaisiin ja saada asiat etenemään. Tekemällä.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 16.1.)

Kotouttamisohjelma oli Joensuun valtuuston merkittävin päätös!

Joensuun valtuustossa 17.12.2018 tehtiin tärkeitä päätöksiä. Huomio oli rakennusinvestoinneissa, mutta talouden näkökulmasta kotouttamisohjelma on merkittävin kunnan kustannuksiin ja vastuisiin tehty päätös.

Ohjelman käsittelyn aikana selvisi, että ulkomaalaisten työttömien osuus työvoimasta oli kausiluontoista korkeimmillaan 56,8 % ja kausikohtainen keskiarvo 39,5 % (2016).

Ulkomaalaisten työttömien määrä on työmarkkinatuki laskulla 11/2018 132 henkilöä. Kun 130 henkilöä on pitkäaikaistyöttömänä, se maksaa Kela palautuksina 764 400 euroa vuosi. Maahanmuuttajapalvelut maksavat veronmaksajille miljoonan. Yhteensä jo 1,76 miljoonaa. Vastuita laajennettiin muun muassa hyväksymällä varhaiskasvatukseen S2-opettajat, joita ei ole, mutta 2021 määritettiin tarpeita vastaavasti hankittavan.

Kotouttamisen epäonnistuessa kustannukset tulevat kaatumaan täysimääräisenä kuntalaisten harteille ja on investointina on epävarmempi, kuin palloiluhallit, päiväkodit ja koulut. Vastuu on meillä.

Joensuulla on nyt erinomainen kotouttamisohjelma, vaikka siitä puuttuu työn ja toimeentulon hankkiminen sekä maahanmuuttajien tuettu kotiinpaluun edistämisen mekanismi. Maahanmuuttovirastolla, tuettu kotiinpaluu jo on ohjelmassa. Erinomaista ohjelmassa on kansainvälisyyden näkökulma. Kiitokset maahanmuuttopalveluiden henkilöstölle valmistelusta ja yhteistyöstä.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 16.1.)

Rajavartioston resursseja vahvistettava! 

Karjalainen julkaisi (29.12) rajavartioston komentajan laajan haastattelun “Omat kätemme eivät riittäisi”. Siinä eversti Vesa Blomqvist varoittaa laittomasta maahantulosta.

Valtion tärkein tehtävä on turvata ja puolustaa omaa kansaa. Suomen kansaa. Hätkähdyttäviä ovat tiedot niin rajavartioasemien karsimisesta 125:stä nyt enää 37:ään, samoin henkilöstön supistuminen kolmesta ja puolesta tuhannesta kahteentuhanteen seitsemään sataan. Eikä siinä vielä kaikki, samaan aikaan henkilöstöä on siirretty lentoasemille passintarkastukseen.

Olkoonkin tekniikka ja välineet kehittyneitä, mutta rajaa valvoo aina ihminen ei kone. Kun olin Onttolassa varusmiespalveluksessa, rajavartioasemia oli 5-10 kilometrin välein, ja partiointi tapahtui jalan tai hiihtäen. Erityisen huolestunut olen tästä: “ettemme voi enää lainkaan ennakoida sitä, mitä huomenna tapahtuu, mutta ainakaan rajavalvonnan mitoituksessa Suomi ei ole varautunut muutoksiin lainkaan” Olisiko syytä? 

Pohjois-Karjalassa ja laajemmin itärajalla pitää uskaltaa puolustaa rajavalvonnan tärkeyttä. Turvallisuus on taattava. Mikäli se edellyttää lisäresursseja, meidän kaikkien on sitouduttava niihin. Se on yhteinen intressimme.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 16.1.)

Huomio lapsiin

Tiistaina eduskunnassa oli käsittelyssä lapsiasiavaltuutetun kertomus, jossa viitataan monin kohdin tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun. Alle 18-vuotiaista noin 10 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Huolestuttavaa on jo varhaislapsuudessa näkyvät sosioekonomiset terveyserot sekä sosioekonomisen aseman ja mielenterveyshäiriöiden väliset yhteydet.

Yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja etuudet eivät paranna riittävästi heikoimmassa asemassa olevien lapsien hyvinvointia, eivätkä olemassa olevat tuet ja palvelut aina kohtaa lasten, nuorten ja perheiden yksilöllisiä tarpeita. Ongelmat huono-osaisuuden kasautumisesta tunnistetaan ja myönnetään, mutta kehittämistoimet jäävät sirpaleisiksi ja syvälliset yhteiskunnalliset johtopäätökset jäävät tekemättä.

Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras tulevaisuusinvestointi, minkä voimme tehdä. Hallitus on kuitenkin tehnyt paljon lapsiin kohdistuneita säästötoimenpiteitä. Se muun muassa rajasi subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvatti ryhmäkokoja.

Työntekijöiden mahdollisuudet lasten yksilölliseen huomioimiseen ovat vähentyneet ja levottomuus, melu, tilojen ahtaus ja vaaratilanteet ovat lisääntyneet. Laadukas varhaiskasvatus tasaa lasten lähtökohdista johtuvia eroja ja luo mahdollisuuksien tasa-arvoa. Siihen kohdistuvat heikennykset tulevat kalliiksi ja jättävät pysyvät jäljet lasten ja perheiden hyvinvointiin.

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.), Joensuu (julkaistu 16.1.)

Miten voimme ehkäistä väkivaltaa?

Suomi tuntuu juuri nyt turvattomalta maalta. Väkivaltaa esiintyy paljon myös lähisuhteissa ja perheissä. Yksi iso lastensuojeluilmoitusten syy on perheväkivalta. Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisiin maa naisille, sillä väkivaltaa on kokenut lähisuhteissa joka viides. Nykyisin tiedämme, että myös naiset käyttävät väkivaltaa.

Miten voimme lisätä turvallisuutta ja ehkäistä väkivaltaa? Nyt keskustellaan rikoslainsäädännön kiristämisestä ja poliisin resurssien lisäämisestä. Poliisia tarvitaankin nykyisin myös verkossa.

Tarvitsemme muutakin kuin valvontaa. Tarvitsemme lisää turvakotipaikkoja, jotta jokaisella ihmisellä on mahdollisuus päästä turvaan väkivallalta. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten on osattava tunnistaa väkivaltaa. Suomessa on valtavasti erilaisia kolmannen sektorin väkivaltatyön hankkeita, joiden toivoisi juurtuvan pysyviksi työmuodoiksi. Myös koulukiusaamiseen on puututtava tiukasti, sillä emme voi hyväksyä väkivaltaa myöskään lasten välillä. Turvataitoja tulisi opettaa kaikille, erityisesti lapsille ja nuorille.

Myös asenteemme täytyy muuttua. Emme saa ajatella, että perheissä tai parisuhteissa tapahtuva väkivalta ei kuulu meille. Väkivalta ei koskaan ole yksityisasia, siitä täytyy uskaltaa kysyä. Puhumattomuuden kulttuuri täytyy murtaa, ja helpointa se on meille jotka voimme ulkopuolelta kysyä. Kysymällä voimme auttaa sekä väkivallan kokenutta että tekijää. Heistä kumpikin tarvitsee apua.

Väkivalta rikkoo ja hajottaa ihmisiä. Joka kerta kun uskallamme kysyä, me murramme puhumattomuuden kulttuuria ja teemme tilaa luottamukselle ja jollekin hyvälle.

Kaisa Kantele (vihr.), Kuopio (julkaistu 16.1.)

Vähän rajaa myös meille suomalaisille

Alkuviikosta eräs maahanmuuttajanuori käveli Joensuun kadulla. Nuori oli tullut perheensä mukana muutama vuosi sitten Suomeen keskeltä sotaa ja suoritti tuonakin päivänä peruskouluopintojaan aikuisperuskoulun puolella.

Kadulla kävellessään suomalainen nainen pysäytti hänet. Nuori otti kuulokkeet korviltaan ajatellen naisen tarvitsevan apua. Nainen alkoi huutaa: ”Mene pois Suomesta!”, ”Te raiskaatte tytöt”.

Kyseinen nuori ei ollut raiskannut ketään tai kohdellut meitä suomalaisia huonosti. Suomalaisen naisen käytöksestä ei voi sanoa samaa.

Tuleepa mieleen eräs opetus suomalaisen arvopohjan tänä päivänä halveksitusta peruskivestä, joka muistuttaa meitä siitä, että toista ihmistä tulisi pyrkiä kohtelemaan kuin toivoisi itseäänkin kohdeltavan.

Maahanmuuton ongelmista, syistä ja ratkaisuista on pystyttävä käymään asiallista keskustelua. Samalla on ymmärrettävä, että vihalla (tai sinisilmäisyydelläkään) maailma ei parannu. Yleensä käy päinvastoin.

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 16.1.)

Urakalla lastentekoon 

Lapsilisäjärjestelmä kehittyi sotien jälkeen isojen ikäluokkien syntyessä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 suomalaistaustaisille syntyi lapsia 50 321. Ulkomaalaistaustaisille äideille lapsia syntyi 6 600. Nyt sadasta lapsesta 13 syntyy ulkomaalaistaustaisille äideille.

Suomalaistaustaisten lasten syntyvyys on nyt nälkävuodetkin huomioiden kaikkien aikojen matalin. Lapsia lasketaan syntyvän 1,5 lasta perhe. Mistä tulevat tulevaisuuden veronmaksajat?

Isot ikäluokat ovat jo eläkeläisenä. Tarvitsemme taas nostetta syntyvyyteen. Lapsilisät tukevat sitä ja kuuluvat kaikille katsomatta tulotasoon. Ansiotason verotuspolitiikka korjaa tuloeroja.

Minkälaisen maailman jätämme lapsillemme? Kohta ei ole ketään kenelle jättää. Jokainen Suomessa syntyvä lapsi on tärkeä.

KD:n perheohjelma kannustaa hankkimaan lapsia. Vanhempainpäivärahojen jälkeen maksettaisiin perheelle veroton lapsikohtainen hoitoraha 350 euroa kuukaudessa. Taaperobonukseksi nimettyä tukea ei maksettaisi työttömyyskorvauksen tai ansiosidonnaisten vanhempainetuuksien kanssa. Esikouluikäisestä bonus olisi 50 prosenttia.

Tämä korvaisi muut nykyiset lastenhoidon tuet. Perhe voisi käyttää ”bonuksen” kotihoitoon tai hoivapalvelujen ostamiseen.

Lisäksi ehdotamme 1. lapsilisään ylimääräistä kertaluonteista 1 000 euron lisää.

Pienten ikäluokkien ongelma on ratkaistava. Se ei saa jäädä vain maahanmuuttajien varaan.

Rauno Taskinen (kd.), Kuopio (julkaistu 15.1.)

Kotona mahdollisimman pitkään

Suomessa yli 65-vuotiaita on yli miljoona. Nykyhallituksen kärkihankkeena oli vuosina 2016–2018 kehittää ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistaa kaikenikäisten omaishoitoa (Sosiaali- ja terveysministeriön I&O-kärkihanke).

Jokaisella meistä pitäisi olla oikeus asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään – turvallisesti ja laadukasta elämää. Tarvittavat palvelut pitäisi saada kotiin tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti, riippumatta siitä missä asuu.

Omaishoidon tilanne tulee monesti eteen pyytämättä. Läheinen sairastuu. Siihen liittyy elämänmuutos, joka vaikuttaa koko perheeseen. Omaishoitajan jaksamisesta on tärkeä huolehtia.

Kun omaishoidettava on vakavasti sairas, on hoidon tarve usein ympärivuorokautista. Tällöin hoitosuhde hallitsee omaishoitajan elämää. Kaikki tuki, oma aika, itsestä huolehtiminen ja ihmissuhteet ovat tärkeitä omaishoitajalle.

Tärkeää olisi pitää huolta koko toimintakyvystä ja huolehtia riittävästä levosta sekä ravitsemuksesta. Omaishoitajan arjen pitäisi olla sellaista, että saa keskittyä olennaiseen – omaisen hoitamiseen, hyvin voimavaroin ja ilman jatkuvaa väsymystä arjessa sekä huolta taloudesta. Omaishoitoon tarvittava tuki tulisi olla helposti saatavissa ja tämän kuuluisi olla yhdenvertaista kaikissa kunnissa. Näin inhimillinen, oikeudenmukainen ja turvallinen kohtelu toteutuu kaikille.

Kari Kulmala (sin.), Rääkkylä (julkaistu 15.1.)

Tulossa maahanmuuttovaalit

Tulevien eduskuntavaalien piti olla asiasisällöltään erityisesti ilmatonmuutoksen torjuntaan keskittyvät. Nyt näyttää siltä, että maahanmuutto vie kuitenkin päähuomion, eikä ihme. Perussuomalaiset ovat kaikkia muita puolueita vastassa, mikä on tietysti loistava asetelma heille.

Toivon kaikkia äänestäjiä tarkkaavaisuuteen. Perussuomalaiset ovat maahanmuuton suhteen aivan oikeassa, erityisesti puheenjohtajansa argumentaatio on erinomaista. Mutta mikä on persujen muu agenda? Miten suhtaudutaan valtion velkaan, Soteen, työllisyyteen, maaseudun kehittämiseen tai vaikkapa koulutuksen eteenpäin viemiseen. Keneltä rahat otetaan, ja kenelle annetaan?

Näihin koko maata koskettaviin asioihin pitää vastaus olla selkeä jokaisella ehdokkaalla ja puolueella. Pelkään, että Persuista ei löydy riittävää asiaosaamista ainakaan näiden seutujen äänestäjälle. Sille, joka on huolissaan kylien harvenevista savuista, maatalouden alasajosta, tieverkoston rapautumisesta eli keskittämisen politiikasta, jota kaikki suuret puolueet ovat voimakkaasti ajaneet erityisesti tällä hallituskaudella.

Persut eivät ole maahanmuuttoa koskevissa asioissa yksin, meitä on muitakin. Mutta toivon, että etsitte jokainen sellaisen henkilön listoilta, jolla on oma agenda, ja joka on mahdollisimman lähellä omaanne. Ihmisen, joka luottaa sivistykseen, tietoon ja omaa selkärangan omankin puolueen edessä seisoessa. Hän pitää myös Karjalan syrjäkylien puolta.

Nämä vaalit ovat muutosvaalit, jossa suomalainen puoluekartta saa uusia jäseniä. Nämä ovat vaalit, joissa äänestäjä voi ja pitääkin muuttaa politiikan suuntaa.

Mika Piiroinen (Kansalaispuolue), Tohmajärvi (julkaistu 15.1.)

Jakovaraa on (hyville) veljille ja siskoille

Luulisi, ettei sotesta enää millään saisi entistä päättömämpää kuvaa, mutta niin vaan on viime päivinä saatu lukea paristakin täysin käsittämättömästä lakimuutoksesta.

Hallitus ajaa upponiskaisesti uudistuksia, joilla tavallisen veronmaksajan piikkiin tuetaan yksityisen puolen suuryrityksiä. Siinä sivussa ajetaan heikennyksiä jo valmiiksi huonoimmassa asemassa olevien terveydenhoitoon.

Ensin tuli esitys sellaisen leikkaustoiminnan sallimisesta yksityisille sairaaloille, jotka aiemmin aluesairaaloilta kiellettiin. Vastuu tosin jäisi julkiselle puolelle. Miten niin? No siksi, että yksityiseltä ei edellytetä päivystysvelvollisuutta.

Toimenpiteet voidaan suorittaa silloin, kun on sopivaa. Jos jokin menee mönkään, on julkisella puolella vastuu päivystyksestä esimerkiksi komplikaatioiden varalle. Pikku hiljaa sekä osaavat kirurgit että potilaat siirtyvät yksityiselle, ja julkinen huolehtii jälkipyykin. Tämä johtaa vääjäämättä hoidon kallistumiseen, ja pörriäinen kiittää.

Tämä ei vielä riittänyt. Hallitus ajatteli yhdenvertaistaa lisäksi terveyskeskuskäyntien maksut. Se tarkoittaa pahimmillaan kymmenkertaista euromäärää nykyiseen verrattuna.

Tämä ei tietenkään käy kukkarolle, jos satut olemaan terve ja hyvätuloinen. Pienellä eläkkeellä kituuttava sairastava vanhus onkin jo aivan eri tilanteessa. Aiemmin hallitus ei ole näin räikeästi heikentänyt eläkeläisten asemaa. Eikö enää muita pienituloisia tai köyhiä ollut kuritettavaksi kuin monisairaat vanhukset?

Markku "Werne" Tanskanen (vas.), Outokumpu (julkaistu 15.1.)

Keskittäminen ei ole ratkaisu 

Maaseudun Tulevaisuuden ja MTK:n vaalipaneelissa 9.1. saatiin puolueista irti selkeitä linjaeroja. Yksi liittyi keskittämiseen ja kaupungistumiseen. Kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto ilmoittivat haluavansa nopeampaa kaupungistumista ja tukevansa keskittämisen kiihdyttämistä.

Keskittäjäpuolueet haluavat keskittämistä ilmastomuutoksen takia. Keskittäjäpuolueet kokoomuksen johdolla uskovat, että keskittäminen torjuu ilmastonmuutosta. Miten?

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että kaupungistuminen nimenomaan kiihdyttää ilmastonmuutosta ja lisää hiilidioksidipäästöjä jopa yli neljänneksellä. Asiaa on tutkittu Suomessakin. Tulokset ovat selkeät: pääkaupunkiseudulla asuvan vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat lähes 30 prosenttia suuremmat kuin maalla asuvan. Ero johtuu suuremmasta kulutuksesta ja asumisen suuremmista energiakustannuksista.

Olisi hyvä kuulla miten keskittäjäpuolueet perustelevat keskittämisen torjuvan ilmastonmuutosta. Äänestäjille olisi myös hyvä kertoa miten keskittämistä kiihdytetään. Haluaako kokoomus pakkomuuttoja kaupunkeihin?

Onko keskittäjäpuolueille maaseutu ja maakunnat vain joku romanttinen ulkomuseo? Keskittämisen ja kaupungistumisen edistäminen merkitsee maaseudun ja maakuntienkin elinvoiman heikkenemistä. Haluaako suomalaiset oikeasti tukea tätä linjaa? Se tulee selvittää kevään vaalikeskusteluissa.

Eero Reijonen (kesk.), Liperi (julkaistu 14.1.)

Lain sallimat keinot käyttöön ulkomaalaistaustaisille!

Oulun järkyttävä seksuaalirikosvyyhti laajenee ja paisuu. Yhä uusia tapauksia putkahtelee joulukuun alussa julkaistujen rikosepäilyjen lisäksi. Surullisinta tässä on yhteiskuntamme haavoittuvuus, kyvyttömyys puolustaa alle 15-vuotiaita lapsia.

Edistystä sen sijaan on sekä presidentin että ministerin puuttuminen nyt heti päivä julkaisun jälkeen. Presidentin kanta on ymmärrettävä: “Ongelmiin on tartuttava ja ne on ratkaistava.” Sisäministerin kanta on sen sijaan vaikeaselkoisempi: “Vireillä on noin 10 kohdan ohjelma, eikä kiveäkään jätetä kääntämättä.”

Laki sallii jo nyt vakaviin rikoksiin tuomitun käännyttämisen, karkottamisen. Retoriikka on melkoisesti koventunut, jopa kaksoiskansalaisten kansallisuuden peruuttamista väläytetään. Meidän ongelma vain on, että kovia rangaistuksia määrätään harvoin, yleensä matalimmasta päästä.

Itse ongelmaa ne eivät poista lainkaan. Ilmiö ei ole lainkaan uusi, ja se on ollut myös poliisin tiedossa vuosikaudet.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden säilöönotto lisäisi turvallisuutta. Olemme ehdottaneet niitä jo aiemmin. Palautuskeskuksia. Oleskeluluvat tulisi myöntää määräaikaisena ja suojeluasema tulisi voida peruuttaa, jos tilanne lähtömaassa muuttuu.

Presidentin sanoin: “Meidän on entistä päättäväisemmin toimittava sen varmistamiseksi, että Suomi on jatkossakin oikeudenmukainen ja turvallinen maa.”

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 14.1.)

Samassa ruokapöydässä enemmän yhteistä aikaa

Loppuvuodesta uutisoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyn tuloksista. Kyselyn mukaan lapset ja nuoret haluaisivat enemmän perheen yhteistä aikaa. Yli kolmannes 4.–5.-luokkalaisista, 8.–9.-luokkalaisista ja vieläpä toisella asteella opiskelevista haluaisi viettää enemmän yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa. Huoltajista taas 40 prosenttia kokee samoin (MTV-uutiset 17.12.18).

Pienet lapset tarvitsevat aikuista avukseen ja turvakseen, jopa hengissä pysymiseen. Lapsi kasvaa aikuisen hyväksyvän katseen tukemana. Vuosien varrella omatoimisuus ja yksin pärjääminen lisääntyvät, kuitenkin yhdessä olemisen tarve säilyy vaikkakin nuori vanhemmilleen päin saattaa muuta osoittaa.

Mikä neuvoksi? Aikanaan tuttu kertoi, että heillä kun harrastetaan monenlaista, niin iltapalalle he pyrkivät aina tulemaan yhtä aikaa. Jossakin toisessa perheessä yhteinen päivällinen onnistuu ja siinä voidaan vaihtaa päivän kuulumiset kasvotusten.

Ei yhteisen ajan tarvitse olla mitään hienoa, riittää kun sitä on. Mennään tulille, lähdetään kävelylle, käydään mäessä, tehdään ruokaa. Voimme kaikki paremmin, niin lapset kuin aikuiset.

Minna Sahlberg (kd.), Kuopio (julkaistu 14.1.)

Ilman lapsia meillä ei ole tulevaisuutta

Eräs ammattikorkeakouluopiskelija totesi, että eipä juuri hänen luokastaan, joka koostuu 20-40 vuotiaista naisista, kukaan suunnittele saavansa lapsia ennen valmistumista ja vakituista työpaikkaa.

Kun tähän lisätään pätkätyöt, uutiset pikkulapsiperheiden ostovoiman pienentymisestä palkan huvetessa suuriin asuntolainoihin, äitien kertomukset pakosta palata äitiysloman jälkeen töihin sekä nautintoa ja vaivattomuutta korostava kulttuurimme, niin eipä tarvitse ihmetellä miksi meillä syntyy joka vuosi pienen kaupungin verran vähemmän lapsia. Tarvitsemme aitoa perhemyönteisyyttä.

Olisi tärkeää pyrkiä rohkaisemaan 20-30-vuotiaita perhehaaveissaan tekemällä haaveita rakenteellisesti helpommiksi toteuttaa. Tarvitaan aidosti perheiden tukemista, lapsivähennyksen palauttamista verotukseen ja kuukausittaista kristillisdemokraattien taaperobonusta helpottamaan perheiden toimeentuloa ja valinnanvapautta valita kotihoidon tai varhaiskasvatuksen välillä lapsen varhaisvuosina.

Tarvitaan tukea niille vanhemmille, jotka päättävät toteuttaa lapsihaaveensa ennen pitkää tutkintoa ja uraa niin, ettei pelko tulevaisuudesta estä haaveiden toteuttamista. Työtä on arvostettava, mutta ilman lapsia meillä ei ole tulevaisuutta.

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkiastu 14.1)

Oulun seksuaalirikokset ovat järkyttäneet koko kansaa

Pääministerimme lausui kolme vuotta sitten Ylen haastattelussa nämä kuuluisat sanat: ”Meidän oma kotimme on pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden käytössä.” Haastattelussa Sipilä myös rohkaisi jokaista suomalaista avaamaan kotinsa turvapaikanhakijoille.

Nyt kolme vuotta myöhemmin nämä sanat ja kehotukset soivat päässämme. Lähi-idässä Sipilän sanat otettiin tosissaan ja Sipilän lupaus esiteltiin Irakin televisiossa. Sipilän sanojen vuoksi moni valitsi kohteekseen Suomen. Myöhemmin turvapaikanhakijat itse kritisoivat Sipilää valheellisesta markkinoinnista.

Hallitus päästi kymmeniä tuhansia miehiä maamme rajojen sisäpuolelle kyselemättä mitään todisteita henkilöllisyydestä. Tulijoista vain murto-osa oli naisia, lapsia ja perheitä. Vastaanottokeskuksia pompahteli pystyyn kuin sieniä sateella samalla kun omat kodittomat värjöttelivät pakkasessa. SPR ja muut vastaanottotoimintaan osallistuneet rikastuivat - samaan aikaan omalta kansalta leikattiin.

Nyt tunnelma lienee Sipilän kodissa hiukan erilainen. Oulun seksuaalirikokset ovat järkyttäneet koko kansaa. Hirvittävämpää tästä kaikesta tekee sen, että seksuaalirikosten uhrit ovat alaikäisiä tyttöjä – meidän lapsia.

Uudenvuodenpuheessaan Sipilä varoitteli vihapuheen rangaistavuudesta. Nyt nuo sanat kertovat siitä, kuinka heikko Sipilän poliittinen osaaminen on. Kun tyttöjä on raiskattu ja naisia tapettu olisi outoa, jos kansa ei olisi vihainen. Vain sosiopaatti voi olla tunteeton tämän kaiken edessä.

On hyvä muistaa, kuka on syyllinen ja mihin. Päättäjät tekevät päätökset, jotka ohjaavat yhteiskunnan toimintaa. Suomi olisi voinut olla ottamatta sisälle turvallisesta Ruotsista tulleita turvapaikanhakijamiehiä. Sipilä ja hallitus eivät kuitenkaan uskaltaneet laittaa oman maan turvallisuutta etusijalle. Nyt me keräämme Sipilän kasvattaman sadon mätiä hedelmiä, jotka ovat satuttaneet liian monia.

Sanna Antikainen (ps.), Outokumpu (julkaistu 14.1.)

Huolissani maakunnan ampumaratojen kunnosta

Olen huolissani Pohjois-Karjalan ampumaratojen kunnosta ja riittävyydestä kunnon harjoitteluun. Erittäin paha isku oli Kontiorannan radan sulkeminen ja Onttolan radan rajaaminen viranomaisten ammuntoihin. Kumpikin oli valtion ylläpitämiä ratoja.

Näiden ratojen sulkeminen harrastajilta jätti ison aukon Pohjois-Karjalan ampumarataverkostoon. Nykyiset radat ovat käytännössä metsästysseurojen hallitsemia ja ylläpitämiä ratoja.

Ymmärtäen seurojen niukat rahavarat ampumaradat eivät ole missään huippukunnossa, varsinkaan keväällä talven jäljiltä. Reserviläiset tekevät talkoita näiden ratojen parantamisessa, minkä resurssit ja varat sallivat, mutta se ei riitä, vaan valtion tulisi ottaa se rooli, joka sille kuuluu ja osoittaa tänne rahaa ratojen kunnossapitoon.

Seurat antavat kohtalaisen hyvin ampua radoillaan, mutta entä jos ne kieltävätkin sen muilta kuin seuran jäseniltä? Onko mentävä metsään tai soramontulle ampumaan?

Olen kysynyt sähköpostilla puolustusministeriltä, miten hän aikoo turvata Pohjois-Karjalassa riittävät harjoittelupaikat muun muassa reserviläistoimintaan ja monet muiden aselajien tarpeisiin. Vastausta en ole vielä saanut, mutta vasta kaksi vuotta on kysymyksen lähettämisestä mennyt.

Toivon, että tulevissa vaaleissa mahdollisimman moni asemyönteinen tulisi valituksi Pohjois-Karjalasta, jotta saadaan radat kuntoon ja harrastus turvattua.

Mika Hiltunen (ps.), Kontiolahti (julkaistu 14.1.)

Maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettava

Maahanmuuttokeskustelua on vaiennettu kuittaamalla se rasismisyytöksin. Milloin keskustelemme rakentavasti aiheesta, kun tiedämme, että 30 prosenttia raiskauksista on ulkomaalaisten tekemiä, ja rikostilastoissa loistavat ulkomaalaiset vuorenhuippuna Oulun tyttöjen raiskaukset.

Rasismia ei kukaan kaipaa. Toivoisin ulkomaalaisten saavan elää rauhassa ilman pelkoa suomalaisten taholta. Puhumattomuuden kulttuuri yhdistettynä sinisilmäiseen auttamiseen vailla kriittisyyttä, ei auta meitä ongelmissamme. Aiheesta pitäisi pystyä puhumaan ilman rasistin leimaa.

Mikäli täällä tekee vakavia rikoksia, ei tarvitse turvapaikkaa. Törkeiden rikosten kohdalla turvapaikkaoikeus pitäisi pystyä purkamaan. Olenpa kuullut tämän myös parin turvapaikan saaneen itsensäkin suusta. Maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettava, turvapaikanhakuprosessia lyhennettävä ja integraatiota tehostettava.

Integroinnissa tärkeää olisi tehostaa suomalaisen kulttuurin ja arvojen omaksumista, suomen kielen oppimista aikuisväestöllekin jatkuvana opiskeluna sekä jonkinlaisia velvoitteitakin etuja vastaan. Integroinnissa ovat hyvää työtä tehneet muun muassa seurakunnat yhteisöllisyyden ja arvojenkin näkökulmasta. Tarvitsemme rakkautta ja rajoja.

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 14.1.)

Synkät uutiset ahdistavat mieliä

Sisimmässä puristaa, ahdistaa. Jälleen Oulusta kuuluu synkkiä uutisia lapsiin kohdistuneista raiskauksista. Helsingissä pidätetty kolme miestä samasta syystä. Uhrien lukumäärää ei kerrota. Se kerrotaan, että kaikissa näissä tapauksissa tekijät ovat olleet ulkomaalaistaustaisia. Järkyttävää!

Asia muuttuu ahdistavammaksi, mitä enemmän siitä lukee. Joka päivä Suomessa joutuu viisi alaikäistä lasta seksuaalisen rikoksen uhriksi. Helsingin Sanomien 12.1. julkaisemassa artikkelissa kerrotaan, että 2017 poliisin tietoon tulleissa lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa 17 prosenttia epäillyistä oli ulkomaalaistaustaisia. Jos 17 prosenttia tietoon tulleista rikoksista on ulkomaalaisten tekemiä, kantasuomalaisten tekemiä on 83 prosenttia niistä. Se vasta ahdistaa ja järkyttää!

Rikosseuraamuslaitoksen mukaan joka viides hyväksikäyttäjä on uhrin oman perheen jäsen. Onko insesti vähemmän rikollinen teko? Onko uhrin kipu ja häpeä pienempi, jos tekijä on kantasuomalainen? – Ei ole.

Aikuisen tehtävä on suojella lasta. Liian moni nuoreksi aikuiseksi varttuva elää hyväksikäytön haavoittamana.

Rikoksia seuraa rangaistus. Lieventävänä asiana ei voi olla rikoksen tekijän syntyperä. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tuomioita tulee koventaa. Jos rikoksen tekijällä on kaksoiskansalaisuus, täytyy etsiä lainsäädännöllinen keino karkotukseen.

Satu Melkko (kd.), Liperi (julkaistu 14.1)

Toivon tälle puolen

Tulevaisuutta rakennetaan tämän päivän valinnoista – päätöksistä, visioista. Onko visioissamme toivomisen varaa, kun lapsiakaan ei tehdä epävarman tulevaisuuden vuoksi, haastavan taloudellisen tasapainoilun lomassa ja oman vapaa-ajan tärkeyden sokaisemana? Syntyvyys on laskenut seitsemässä vuodessa 20 prosenttia.

Huolestuneena seuraan kehitystä, jolla on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen, eikä suinkaan hyvään suuntaan. Tulevaisuutemme on lasten tasapainoisessa kasvussa, laadukkaassa varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa ja lapsiystävällisessä yhteiskunnassa.

Tarvitsemme yhteistä näkyä, joka motivoi tekemään hyviä päätöksiä peilaten lapsivaikutuksiin. Aika ei ole vain meitä varten, vaan se on jatkumo menneelle ja pontimena tulevalle.

Suomessa vanhemmat käyvät keskimäärin enemmän kokopäiväisessä työssä kuin muussa Euroopassa. Silti esiintyy paljon lapsiperheköyhyyttä. Hyvä yhteiskunnan tukiverkko olisivat laadukkaat lapsiperhepalvelut, joihin voisi sisältyisivät kotipalvelut. Myös lapsivähennykset tuloverotuksessa ovat osa kädenojennusta.
Tarvitsemme tuntuvia kädenojennuksia nuorille perhettä suunnitteleville, että viesti tulisi perille: tuemme työssäkäyntiänne myös perheellisinä.

Tarvitaan verestä vastuunkantajaa kasvamaan työikäisten rinnalla ja huolehtimaan niistäkin, jotka itse paljon antaneina voivat jakaa elämänviisauttaan ja -kokemusta nuoremmille sekä saada yhteiskunnan tuen eläkepäiviinsä.

Henna Kainulainen (kd.), Siilinjärvi

Lakiesitys asiakasmaksuista tuo heikennyksiä ikäihmisille 

Keskiviikkona eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista.

Vaikka lakiuudistus on tarpeellinen, se lisää ikäihmisten näkökulmasta epätasa-arvoa ja köyhyyttä. Nykyisin osa asiakasmaksuista on määritelty asetuksissa, osasta ei ole mitään säädöksiä.

Palveluasumisessa säädöksiä tai edes yhtenäisiä käytäntöjä ei ole, joten palvelupakettien hinnoittelu ja sisältö vaihtelevat lähes mielivaltaisesti. Näihin ongelmiin tämä lakiesitys tuo ratkaisuja, ja se parantaa ihmisten yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa.

Lakiesitys sisältää kuitenkin vakavia puutteita ja heikennyksiäkin. Etenkin terveyskeskusmaksujen nousu on merkittävä heikennys.
Jo tällä hetkellä Suomessa on korkeat asiakasmaksut. Jatkossa terveyskeskuksen lääkärikäynneistä maksetaan maksukaton täyttymiseen saakka, kun aiemmin maksun perintä rajoittui joko kolmeen käyntikertaan vuodessa tai 41,20 euron vuosimaksuun.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkäripalveluja monta kertaa vuodessa käyttävien maksurasitus kasvaa. THL:n mukaan terveydenhuollon korkeat asiakasmaksut kasvattavat köyhyyttä. Eniten terveydenhuollon palveluja käyttävät ja asiakasmaksuja maksavat pienituloiset ja eläkeläiset. Nyt heidän tilannettaan entisestään heikennetään!

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.), Joensuu (julkaistu 11.1.)

Dieselvero – onko tätä päivää?

Dieselverolle (käyttövoimavero) ei ole liiketaloudellista perustetta, kun bensa ja diesel maksavat pumpulla saman verran. Dieselistä ei synny auton käyttäjälle enää verotettavaa etua. Paljon ajaville dieselauto tarjoaa pitkän toimintasäteen ja hyvän polttoainetalouden.

Dieselveron poistoksi on kerätty kansalaisaloite, joka sai heti alkuunsa yli satatuhatta allekirjoittajaa. Auton käyttövoiman verotuksen sijaan keskittyisin co-päästöihin perustuvaan verotukseen.

Autot ovat Itä-Suomen ihmisille tarpeen pitkien välimatkojen taittamiseen. Varsinkin haja-asutusalueella, jossa joukkoliikenne on vähäistä. Tekniikka onneksi kehittyy vauhdikkaasti, ja myös biokaasu-, hybridi- ja sähköautojen toimintasäteet ovat kasvussa.

Tulevalla vaalikaudella on toteutettava myös autoverotuksen kokonaisuudistus, jolloin siirryttäisiin omistamisen verottamisesta käytön (saastuttamisen) verottamiseen.

Tommi Pesonen (kok.), Tohmajärvi (julkaistu 11.1.)

Yleisturvamalli on hyvä alku

SDP:n Yleisturvamalli on hyvä alku kohti yhteyskuntaa, jossa ihmisiä kannustetaan aktiivisuuteen. "Malli kohtelee kaikkia sosiaaliturvan piirissä olevia yhdenvertaisesti. Yleisturvan piirissä ovat niin työttömät, opiskelijat ja yrittäjät kuin epäsäännöllistä tuloa saavat apurahansaajat ja taiteilijatkin. Kaikille taataan yhdenvertainen oikeus sosiaaliturvaan."

Yleisturva mahdollistaisi kannattavan elinkeinotoiminnan erityisesti pienillä paikkakunnilla, jossa kausiluonteinen tai muuten osa-aikainen työ luo omat haasteensa. Haasteena nykyisessä tilanteessa on työntekijän tai yrittäjän tulojen epäsäännöllisyys. Tällöin joudutaan turvautumaan muihin yhteiskunnan tulonlähteisiin, kuten sosiaaliturvaan. Nykyjärjestelmä on syytä jalostaa kannustavampaan muotoon, pois ihmisten juoksuttamisesta luukulta toiselle, rahattomana ja pettyneenä yhteiskuntaan.

Yleisturva siis turvaa sen, että uusiin työnmuotoihin löytyy tulevaisuudessa tekijöitä, unohtamatta tietenkään perinteisiä työnmuotoja.

Oma näkemykseni on, että nykyinen järjestelmä ei ole toimiva Suomessa, jossa on voimakkaasti kehittyviä alueita ja toisaalta voimakkaassa rakennemuutoksessa olevia paikkakuntia.

Käytössä pitäisi silloin olla yleisturvan kaltainen, ihmisiä kannustava malli.

Joni Kortelainen (sd.), Juuka (julkaistu 11.1.)

Yhteiskunnassamme tarvitaan vanhuustakuu

Vaikka hallitus on Keskustan johdolla nostanut takuueläkkeitä, on maassamme silti suuri eläkeläisköyhien joukko. Ei ole oikein, että raskaan päivätyön tehtyään joutuu kituuttamaan tuloilla, jotka eivät riitä asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin.

Alimpia eläkkeitä olisi vieläkin varaa nostaa, kun noin 15 prosenttia eläkeläisistä kituuttaa köyhyysrajan alla. Hallituksen olisi myös nyt sote-maksuja määrätessä syytä harkita, onko terveyskeskuskäyntien maksukatto syytä säilyttää entisellään. Sen poisto voi nostaa kustannuksia kohtuuttomasti.

Moni eläkeläinen auttaa omia lapsiaan, hoitaa puolisoaan ja tekee vapaaehtoistyötä. Silti mielessä on, että kyllä nyt jaksan, mutta entäs kun tästä vielä vanhenen?

Yhdenkään vanhuksen ei pitäisi jäädä yksin viimeisinä vuosinaan. Liian monella läheiset ovat kuitenkin kaukana ja kotihoidon käynti on päivän ainut ihmiskontakti. On sekä hoitajan että vanhuksen jaksamisen kannalta tärkeää, että aikaa olisi tarpeeksi inhimilliseen kohtaamiseen.

Yhteiskuntamme tarvitsee vanhuustakuun: Sinä olet arvokas! Sinä et jää yksin. Sinusta pidetään huolta kun voimasi ehtyvät. Sinulle taataan riittävä toimeentulo, ihmiskontaktit, inhimillinen kohtelun ja turvallinen asuminen.

Väestö ikääntyy – eläkeläisissä on meidän tulevaisuutemme. Ei ole yhdentekevää, miten yhteiskunta eläkeläisiä kohtelee.

Matti Kärkkäinen (kesk.), Rautalampi (julkaistu 11.1.)

Jatkuva rahapula lannistaa ihmisen

Helsingin Sanomat kertoi (6.1.2019), kuinka karmea lukijoiden tarinoiden kuvaama todellisuus on. Köyhyyden nujertamat ihmiset harkitsevat itsemurhaa tai ovat sitä jo yrittäneet. Useat kertovat myös vihasta ja raivosta päättäjiä, yhteiskuntaa ja ”koko systeemiä” kohtaan.

Suomen surkea perustoimeentulon tilanne ei ole uutta. Jo kolme vuotta sitten Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antoi Suomelle sapiskaa liian matalista sosiaalituista. Suomi joutui neuvoston sosiaalisen peruskirjan rikkomisesta järjestön tarkkailulistalle. Samalle listalle päätyivät muun muassa Armenia, Bulgaria, Moldova, Romania ja Venäjä.

Neuvoston sosiaalinen peruskirja edellyttää, että etuuksien minimimäärät ovat vähintään 50 prosenttia kansalaisten mediaanitulosta. Suomen kohdalla tämä olisi noin 970 euroa kuukaudessa. Näillä kriteerillä suomalainen sairauspäiväraha, äitiyspäiväraha, kuntoutusraha, työttömyyspäiväraha, takuueläke ja toimeentulotuki ovat kaikki täysin riittämättömiä.

Jatkuva rahapula ja niukkuus lannistaa ihmisen, alentaa hänen elämänlaatuaan, vie itsetunnon ja uskon tulevaisuuteen. Samaan aikaan hyvätuloiset ja ideologisesti hyvätuloisten puolella olevat jakavat ylimielisesti neuvojaan, jotka eivät perustu todellisuuteen. Räikeimmät esimerkit näistä lienevät Juhana Vartiainen (kok.) ja Susanna Koski (kok.), jotka molemmat tienaavat tuhansia kuussa yli mediaanitulojen.

Suomen sosiaaliturvan taso on liian alhainen. Toisaalta myöskään palkalla ei välttämättä tule Suomessa toimeen. Sosiaaliturvaa on nostettava sekä liikkumisen ja asumisen kustannuksia pienenettävä ja omien kansalaisten hyvinvointi asetettava vihdoin etusijalle ensi vaalikaudella.

Sanna Antikainen (ps.), Outokumpu (julkaistu 10.1.)

Kun sairaus on osa elämää

Pitkäaikaissairaiden elämä kulkee pitkälti sairauden ehdoilla. Elämässä vaihtelevat niin huonot jaksot kuin hyvätkin. Sairaus säätelee, mitä voi tehdä ja mitkä ovat voimat minäkin päivänä. Sairaalakäynnit, hoidot, lääkitys, kuntoutus yms. kuuluvat normaaliin arkeen.

Tätä ei tule ajatelleeksi silloin, kun on saanut elää terveenä ja kivuttomana. Minut havahdutti potilas, joka soitti varatakseen aikaa lääkärille ja sanoi, ettei hän aina haluaisi anella vuoroa. Mietin, miltä tuntuisi olla hänen asemassaan? Kuinka helpottaa heidän elämää, joilla sairaus on aina mukana?

Olisiko omahoitajajärjestelmä ratkaisu ja potilaalle räätälöity hoitosuunnitelma. Omahoitaja tai moniammatillinen hoitotiimi tuntisi potilaan tilanteen, ja pystyisi auttamaan ilman, että tarvitsee koko sairauskertomusta kertoa joka kontaktilla, ja edeltä käsin olisi suunniteltu ratkaisuvaihtoehtoja ongelmatilanteisiin. Tämä ei olisi vain potilaan etu, vaan myös hoitohenkilökunnalla olisi mahdollisuus antaa potilaalle apu yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Pitkäaikaissairaiden elämää rasittavat, ei vai sairaus vaan usein taloudellinen tilanne, tai perheen sisällä olevat ongelmat. Nämä asiat tulee ottaa huomioon myös potilasta hoidettaessa. Kokonaisvaltainen potilaan huomioiminen on mielestäni ensiarvoisen tärkeää silloin, kun sairaus ei ole parannettavissa, silloin on tehtävä kaikki mahdollinen elämänlaadun parantamiseksi.

Sinikka Musikka (kesk.), Kitee

Menossa suuri sote-puhallus

Taitaa olla menossa suuri puhallus sote-palveluiden alalla. Hallitus keskitti ensin vaativat leikkaukset suurimpiin sairaaloihin. Kyseessä piti olla julkisilla tuotetut palvelut, mutta nyt yksityiset terveysyritykset ovat tulossa mukaan.

Uudistetun lakiesityksen mukaan myös ensihoito avautuisi osittain yrityksille ja potilassiirrot järjestettäisiin tulevaisuudessa ensisijaisesti, kilpailutuksen kautta, yksityisten toimijoiden avulla. Näin pyritään jatkossa hoitamaan suurin osa sote-palveluista yksityisten palvelutarjoajien ehdoilla.

Terveydenhoitopalvelut yritetään yksityistää hyvin laajasti. Yksityiset terveysjätit saavat ison hyödyn, kun hallitus pyrkii lakiuudistuksessa siirtämään kiireettömät leikkaukset yksityissairaaloille, mutta niille ei tule päivystysvelvollisuutta. Jos yksityissairaalassa saatu leikkaushoito aiheuttaa komplikaation, on tämä jälkien korjaaminen jätetty keskussairaaloiden murheeksi. Yksityissairaaloissa lääkärit saavat vähintään saman palkan ilman päivystyspakkoa. Lääkärit tulevat näin vähitellen siirtymään niiden palvelukseen.

Tämä sote-uudistus, toteutuessaan, ajaa vähitellen alas keskussairaalat ja muun muassa Joensuun seudulta Siun soten, jolloin erityissairaanhoitoa vaativat sairaalapalvelut ovat meille tarjolla vain Kuopiossa. Valinnanvapaus on vain myyntipuhetta. Terveyskeskukset voivat hävitä lähipalveluina suurelta osalta suomalaisia.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 10.1.)

Sosiaaliturva uudistettava tähän päivään

Tulevan vaalikauden merkittävä kysymys on sosiaaliturvauudistus (sotu-uudistus). Tavoitteena täytyy olla pitkällä aikajänteellä selkeä järjestelmä. Pätkätyöt, projektit ja kevytyrittäjyys lisääntyvät, eikä nykyinen sosiaaliturva vastaa nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

Työttömän tai pätkätyöläisen ei koskaan pitäisi joutua miettimään, onko työkeikan vastaanottaminen kannattavaa. Meillä on paljon työttömiksi joutuneita ammattitaitoisia ihmisiä, jotka haluaisivat kohentaa elintasoaan ottamalla lyhytaikaistakin työtä vastaan, mutta byrokratia ja sosiaaliturvan viidakko estävät sen.

Sosiaaliturvan piirissä on paljon mahdollisuuksia purkaa turhaa byrokratiaa ja vapauttaa resursseja hallinnosta ihmisten auttamiseen.

Perustuloa kritisoivat puhuvat laiskottelurahasta. Totuus on päinvastainen, koska tavoitteena ei pidä olla anteliaampi tai kitsaampi vaan modernisoitu perusturva, jonka ansiosta kynnys tehdä töitä madaltuu kannustinloukkujen purkautuessa.

Uudistuksessa ei pidä hakea uusia tukia vanhojen päälle vaan yhdistää sekavan tukimallin osia yhdeksi selkeäksi ratkaisuksi. On muistettava, että perustuslaki takaa nytkin kaikille perusturvan. Kyse on vain siitä, järjestetäänkö se nykyisellä, byrokratiaa ja kannustinloukkuja vilisevällä vai paremmalla tavalla.

Juha-Pekka Rusanen (kesk.), Lapinlahti (7.1.)

Lapsiperheköyhyyteen saatava apu

THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan lapsuuden perheessä koettu köyhyys vaikuttaa myöhempään huono-osaisuuteen merkittävästi.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että suomalainen koulujärjestelmä tasoittaa jokaiselle samanlaiset mahdollisuudet pärjätä elämässä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lapsiperheköyhyyden vaikutukset ovat niin syvät ja monimutkaiset, että niiden jäljet kulkevat mukana koko loppuelämän. Nuorille aikuisille myönnetään nykyisin valtavat määrät työkyvyttömyyseläkkeitä, ja iso joukko on kärsinyt mielenterveysongelmista. Nämä nuoret aikuiset ovat 90-luvun laman lapsia, ja heissä näemme perheen köyhyyden vaikutukset.

Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut viime vuosina, eikä suuntaa ole saatu käännettyä. Jo nyt lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa koko maassa. Millaisia tutkimustuloksia saamme nykylasten hyvinvoinnista, kun sitä mittaamme 15 vuoden kuluttua?

Emme voi luottaa siihen, että hyvinvointivaltio tällaisenaan ratkaisisi nämä ongelmat. Meidän täytyy tehdä aktiivisesti toimia lapsiperheköyhyyden poistamiseksi.

Erityisesti yhden vanhemman perheiden toimeentulo on usein niukkaa. Toimeentulotukea saa pitkäaikaisesti liian moni perhe, eikä lapsilla ole aina mahdollisuutta harrastaa tai opiskella. Perheiden on saatava varhain riittävästi tukea niin arjessa pärjäämiseen kuin vanhempien ja lasten mielenterveyteen.

Kaisa Kantele (vihr.), Kuopio (julkaistu 9.1.)

Eläkeiässä oleva sukupolvi on tehnyt tämän maan eteen paljon

Ylen uutisointi nettomaksajista ja -saajista on ollut erinomainen esitys huonosta uutisoinnista. Kuka lie viimekädessä tilannut tuon laskelman ja sen uutisoinnin, mutta pohjanoteeraus se taas oli.

Kuka on nettomaksaja ja kuka on hyötyjä? Mihin kaikkeen veroja tarvitaan ja miksi niitä maksetaan? Uutisointi esitti 30-40 vuotiaat lapsettomat pariskunnat nettomaksajiksi. Nämä 80-luvulla syntyneet ihmiset maksavat suurelta osin hyvinvointiyhteiskunnan kulut. Tältä se uutisointi juuri kuulosti.

Minusta olisi rehellistä ja reilua muistaa, että nettosaajksi nostetut ovat juuri heitä, joiden vuoksi hyvinvointiyhteiskunnassa veroja maksetaan. Koulutus, lapsiperheet, sote-menot, työttömyyskorvaukset jne. Jokainen meistä on todella saanut paljon, 80-luvun nettomaksajatkin mm. koulutuksen ja terveydenhoidon.

Nyt eläkeiässä oleva sukupolvi on tehnyt tämän maan eteen paljon enemmän, kuin me koskaan pystymme tekemään. Sekin apua ja hoivaa tarvitseva sukupolvi on vielä keskellämme, joka kesti sodan ja jälleen rakentamisen rankat ajat. He eivät ole meille mitään velassa, he eivät ole nettosaajia vaan todellisuudessa saajia olemme me, nyt työelämässä olevat ja verojamme maksavat.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 8.1.)

Tehdään Suomesta terveiden rakennusten ja sisäilman mallimaa

Puurakentaminen olisi Suomen ja suomalaisten kannalta erinomainen asia juuri tällä hetkellä. Homeiset koulut, kodit ja työpaikat pitäisi välittömästi sulkea ja rakentaa ihmisille hyvin rakennettuja, hengittäviä ja myös ikkunan kautta tuuletettavia puutaloja.

Meillä Enossa on ainakin kaksi hienoa puurakennusta, toinen on 200 vuotta juuri täyttänyt Enon kirkko ja toinen Enon kirjasto. Vuosisatojen tuulet ja tuiverrukset kirkko on kestänyt ja uskon kirjastollamme olevan myös runsaasti elinikää jäljellä.

Meillä on metsissämme vielä löydettävissä lujaa rakennuspuuta. Samalla saisimme maakuntaamme työpaikkoja ja puunjalostusteollisuudessa nostetuksi puun jalostusastetta nykyistä tuottavammaksi. Puu on hyvä rakennusmateriaali, se on monikäyttöinen ja taipuu komeisiinkin mittasuhteisiin taitavien arkkitehtiemme ja ammattiin hyvin koulutettujen tai oppimalla pätevyytensä hankkineiden rakentajiemme käsissä. 

Tehdään Suomesta terveiden rakennusten ja puhtaan sisäilman mallimaa. Kenenkään ei pitäisi altistua hoitopaikoissa, kouluissa tai työpaikoillaan homeille tai muille ilman epäpuhtauksille.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 8.1.)

Hallitusohjelmaan kirjattava kaivoslain uusiminen

Tulevaan hallitusohjelmaan tulee kirjata kaivoslain uusiminen. Kaivoslakimme on edelleen perustaltaan peräisin 1700-luvulta. Se ei parantunut viimeksi tehdyn ”uudistuksen” tiimoilta vaan pikemminkin huononi. Aiemmin kaivoslaissa oli määritelty kaivospiirin enimmäiskooksi alle 10 neliökilometrin suuruinen alue. Uudistus poisti tämänkin sääntelyn, joten nyt mikä tahansa yritys mistä tahansa maailmalta saa jokamiehenoikeudella tulla maahamme tekemään kaivosvarauksen, vaikka maakunnan kokoiselle alueelle.

Maanomistajalle maksettava 20 euron/ha korvaus ei korvaa mitään niistä riskeistä, joita mahdollisesti aiheutuu malminetsintään liittyvien koeporausten aikana. Vesistöjen, pohjavesien tai maan pilaantumisen riskit sisältyvät tähän parin kympin korvaukseen. Maanomistajalla ei nykyisen lain mukaan ole mitään oikeutta pistää hanttiin maansa valtaajalle. Jokamiehenoikeus on saatava koskemaan vain marjastusta, sienestystä, kalastusta ja metsästystä ja sen tulee sallia luonnossa liikkuminen sitä vahingoittamatta.

Uusi kaivoslaki tarvitaan myös siksi, että nyt luonnonvaramme lipuvat ulkomaiseen omistukseen ilman minkäänlaista asiallista korvausta. Suomi antaa ilmaiseksi omat malmionsa eikä valtio tai kunnat saa edes verotuloja kaivosyhtiöiltä. Kunnat eivät saa osuuksia alueellaan sijaitsevien kaivosyhtiöiden voitoista eivätkä voi estää tätä luonnonvarojensa ryöväämistä.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 8.1.)

Lapsimyönteisyyttä lisätään tukemalla työantajia

Työnantajalle syntyy varsin paljon kuluja palkatessaan töihin hyvässä lapsentekoiässä olevia naisia. Hallitus on hiukan yrittänytkin tasata äitiyslomasta syntyviä kustannuksia työnantajalle, siinä hiukan onnistuenkin. Yhä kuitenkin työnantaja maksaa jokaisesta lapsesta isot viulut äitiysloma-ajan palkkana, vuosiloman kertymisinä, sairaan lapsen hoidosta koostuvina sijaiskuluina jne.

Eduskunta laski vuonna 2015, että työnantajalle koituu kymmenessä vuodessa yhdestä lapsesta kuluja noin 14 000 euroa. Ja mitä naisvaltaisempi ala on, kohdentuvat nämä kulut nimenomaan näihin työnantajatahoihin. Useinkaan naisvaltaiset alat eivät ole parhaita ”rahasampoja”.

Tästä syystä, mitä pienempi naisvaltainen yritys on kyseessä, joutuu yrittäjä hakijoita valitessaan väistämättä arvioimaan hänelle myös työntekijästä aiheutuvia kustannuksia.

Mikäli halutaan aidosti lisätä työnantajien lapsimyönteisyyttä, tulisi lapsesta koituvia kustannuksia tasata paremmin joko työnantajien kesken tai ojentaa reilusti valtiona kättä työnantajille.

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 7.1.)

Uusi verovähennys omaishoitoon

Minna Reijonen (ps.) esitti omaishoidon tuen verottomuutta. Haluan viedä ajatusta eteenpäin. Esitän asian iäkkään omaishoitajan kannalta. He ovat myös niitä, jotka suurimmalta osin itse kasvattivat lapsensa kotonaan.

Heidän työeläkekertymänsä on kotityön takia jäänyt pieneksi. Eläke voi olla 1 000 euroa kuukaudessa tai alle, josta vero on 0-2,6 %. Omaishoidon tuki on verotettavaa tuloa ja sen vähimmäismäärä on vuoden 2019 alusta 399,00 euroa kuukaudessa.

Köyhyysrajan alla elävällä omaishoitajalla voi verotus olla tuesta esimerkissäni 40,8 %.

Verottomuus ei toteudu yksinkertaisesti. Kaikki eläkeläiset voivat hankkia lisätuloja, mutta ne nostavat myös verotusta.

Omaishoitajat eivät hoida omaisiaan lisäansioiden takia. He ovat elämässään epäitsekkäästi valinneet lähiomaisen hoitamisen 24/7.

Verottomuus toteutuisi verolakiin tehtävän työhuone- ja tulonhankkimisvähennystä vastaavan uuden "omaishoitajan vähennyksen" kautta. Se vähentäisi kokonaisverotusta. Täyden vähennyksen perusteet tulisi siitä, kuinka paljon hoidettava on riippuvainen hoitajastaan. Hoitajan ikä voisi olla myös vaikuttamassa.

Omaishoitaja voi olla muukin kuin eläkeläinen. Omaishoidon tuki kerryttää eläkettä. Rahallisesti "palkka" jää pieneksi raskaaseen työhön nähden. Tässäkin vähennys toimisi.

Tässä Sotessa vuodepaikka on kotona ja tuo säästöä. Uudistuksen hinta on noin 100 miljoonaa euroa. Sehän säästyy tulevassa sote-uudistuksessa.

Rauno Taskinen (kd.), Kuopio (julkaistu 7.1.)

Hallituksella ei ole käsitystä päihdehoidon tilanteesta!

Sain ministeri Annika Saarikolta vastauksen kirjalliseen kysymykseeni muun muassa siitä, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta päihderiippuvuuden stigmaa vähennetään, niin että hoito- ja kuntoutusjärjestelmää voidaan kehittää yhdenvertaisesti muiden sairauksien hoitokäytäntöjen rinnalla.

Vastauksen perusteella voi päätellä, ettei hallituksessa ole käsitystä päihdehoidon tilanteestamme. Sen mukaan päihderiippuvuus on mielenterveyden ongelma, joka voidaan sisällyttää valmisteilla olevaan mielenterveysstrategiaan. Jos tavoitteena on päihderiippuvaisuuden stigman vähentäminen, on päihderiippuvuus miellettävä itsenäiseksi sairaudeksi eikä mielenterveyden häiriöksi!

Mielenterveysstrategiaa valmistelevat ohjaus- ja asiantuntijaryhmät ovat mielenterveystyön asiantuntijoita ja tutkijoita. Strategia on mielenterveystyön osalta hyvä. Päihdetyön ja päihderiippuvaisten osalta masentava. Tulevan hallituksen on vakavasti harkittava päihdestrategian valmistelun käynnistämistä. Se voisi soveltuvilta osin nojata mielenterveysstrategian osalta tehtyyn työhön.

Päihdehoitojen vaikuttavuudesta tarvitaan tutkimustyötä ja terveystaloustieteellisiä kustannusvaikuttavuusanalyysejä. Erityisesti päihteettömään elämäntapaan pyrkivien pitkäkestoisten hoitojen tuloksellisuutta ja kustannusvaikuttavuutta on syytä tutkia. Onnistunut hoito säästää yhteiskunnan kustannuksia!

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.), Joensuu (julkaistu 7.1.)

Koulutusta ja työtä kotiseudulta

Tulevan vaalikauden tärkeä tehtävä on panostaa koulutukseen ja osaamiseen. Tarvitsemme rohkeutta ja luovia ratkaisuja sekä toimintatapojen uudistamista. Olen sitä mieltä, että opetusta sääteleviä turhia normeja on edelleen purettava ja alueellisille kokeiluille sekä innovaatioille on jätettävä tilaa.

Tärkeintä on laittaa perusta kuntoon eli panostuksia pitää tehdä varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Mikäli opinpolku käynnistyy hyvissä merkeissä, kantaa se pitkälle tulevaisuuteen. Huomiota on kiinnitettävä esimerkiksi koulupäivän rakenteeseen sekä oppimisen tapojen uudistamiseen.

Keskustalaisena pidän tärkeänä, että koulutuksen alueellinen saavutettavuus on turvattava kaikilla koulutusasteilla. Esimerkiksi toisen asteen koulutuksessa lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten ja korkea-asteella yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hallinnollista yhteistyötä pitää edelleen vahvistaa. Näin vapautuu voimavaroja parempaan ja alueellisesti kattavampaan opetukseen.

Lisäksi koulutuksen työelämäyhteyttä pitää parantaa kaikilla asteilla. Tämä parantaa työllistämistä ja lisää koulutuksen miellekyyttä.

Juha-Pekka Rusanen (kesk.), Lapinlahti (julkaistu 7.1.)

Hoidon ammattilaiset tekevät parhaansa

Vielä vanhustenhoidon ja -hoivan resursseista! Jorma Kinnunen kirjoitti Karjalaisessa (3.1.) vanhustenhoidon ja -hoivan resursseista. Kinnunen on aivan oikeassa siinä, että hoidon ja hoivan ammattilaiset tekevät joka paikassa parhaansa. On kuitenkin myönnettävä, että jos työntekijöitä on liian vähän, niin hyvä hoito ja hoiva eivät voi toteutua.

Sekä hoidon ja hoivan laadun että hoitajien hyvinvoinnin ja jaksamisen näkökulmasta riittävästä henkilökuntamäärästä huolehtiminen on tärkeää. Henkilöstömitoituksia laskettaessa on huomioitava vain välittömään hoitotyöhön osallistuvat ammatillisen koulutuksen saaneet henkilöt. Hoidossa olevien ikäihmisten perusoikeuksien toteutuminen edellyttää, että jokaisessa työvuorossa on riittävästi henkilökuntaa paikalla.

Vanhuspalveluiden valvontaa tarvitaan siihen, että työnantajat noudattaisivat vanhuspalvelulakia ja annettuja henkilöstömitoitussuosituksia joka tilanteessa. Valitettavasti tällä hetkellä näin ei tapahdu. Koska suosituksia ei nykyisin noudateta tarvitaan jatkossa myös lainsäädäntöuudistuksia, joissa lakiin kirjataan minimihenkilöstömitoitukset ja nykyistä tiukempi vaatimus ikäihmisten yksilöllisten perusoikeuksien toteutumisesta.

Jos halutaan ikäihmisten hoidon ja hoivan kehittyvän, myös asenteissa ja ammattilaisten koulutuksessa tarvitaan muutosta. Erityisesti muistisairaiden kohtaamiseen, itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen sekä toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen on ammattilaisten saatava nykyistä paremmat valmiudet.

Merja Mäkisalo-Ropponenkansanedustaja (sd.), Joensuu (julkaistu 4.1.)

Kaivoslakia uudistettava pikaisesti

Vuonna 2011 uudistettiin eduskunnassa kaivoslaki. Sen mukaan Suomessa omistetaan vain maan pinta. Mineraalit maan alla omistaa löytäjä ja yksityismaan saa vallata kaivostoimintaan. Nykyinen laki huomioi pääosin yritysten tarpeet. Ulkomaalaisomisteiset kaivosyhtiöt hyödyntävät Suomen löperöä kaivoslakia.

Ongelma on virkamiesten työskentely virkavapauden aikana kaivosteollisuudessa. Samat henkilöt tekevät yhtiöllä hakemukset ja myöhemmin päättävät luvat. Jopa kaivoslain valmistelua johtanut TEM:in ylitarkastaja siirtyi Kaivannaisteollisuus ry:n toiminnanjohtajaksi. Lausunnot lakipohjasta antoi asianajotoimisto, joka puolustaa yrityksiä ympäristörikosoikeudenkäynnissä.

Ympäristölupien raja-arvojen rikkomisesta ei ole riittäviä sanktioita, niitä on rikottu ilmeisen tietoisesti. Suomen moni vesistö kärsii kaivosten ylijuoksutuksista yms.

Puolueet kiistelevät vastuista, eikä kukaan ole kyseenalaistanut, miksi lakia ei ole jo paranneltu. Eduskuntavaalien jälkeiseen sovittavaan hallitusohjelmaan on saatava kaivoslain parannus. Siinä pitää huomioida maanomistajan oikeudet, luonto, riittävä takuumaksu alueen ennallistamiseen ja mahdolliseen ympäristötuhon korjaamiseen. Lain pitää turvata verotuotot kaivoskunnalle ja valtiolle. Parannellun lain pitää löytää tasapaino eri toimijoiden välille.

Pia Pentikäinen (ps.), Suonenjoki (julkaistu 3.1.)

Korkotuotoilla voidaan korottaa pieniä eläkkeitä

Toisten ihmisten pitää tulla toimeen muutamalla satasella kuukaudessa. Toisille maksetaan 10 000 euron eläkkeitä. Pieneläkeläisille ei ole pakollisten elinkustannusten jälkeen sijoitusongelmia. Tähän maahan tarvitaan 3 500 euron eläkekatto.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen esitettyä pienten eläkkeiden korotusta vähitellen sadalla eurolla, nousi melkoinen mekkala hallituspuolueiden edustajien joukosta. Järjettömiä, populistisia lupauksia, ei meillä ole varaa tuollaisiin korotuksiin.

Eläkkeisiin varatut rahastot ovat kuitenkin kasvaneet jo 200 miljardiin euroon. Näiden eläkkeiden korkomaksujakaan ei ole tarvinnut käyttää maksettuihin työeläkkeisiin, koska työeläkemaksuina kerätyt varat ovat suuremmat kuin maksetut eläkkeet.

Eläkerahastoja kasvatetaan koko ajan lisää. Pitää kuulemma varautua suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämiseen. Ehkä kaikki päättäjät eivät ole vielä huomanneet, että ne porukat ovat jo jääneet eläkkeelle, heidän eläkkeensä ovat jo maksussa. Kertyneistä eläkevaroista on sijoitettu ulkomaille 150 miljardia euroa. Eläkerahastoista 65 prosenttia eli 130 miljardia euroa on nykyisten tai juuri eläkkeelle siirtyvien varoja. (Tela:n laskelma)

Nykyisten eläkkeiden korkotuotolla voidaan korottaa nykyisiä pieniä eläkkeitä. Niihin ei mene Orpon kirstusta yhteisiä verovarojamme vaan eläkettä saavat oikeudenmukaisesti he, jotka niitä ovat myös korkoa kasvamaan maksaneet.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 3.1.)

Ammatillinen opetus ei voi olla pelkästään työelämän vastuulla

Olemme lukeneet syksyn mittaan uutisia ammattikoulutuksen tason laskusta. Viimeiset uutiset ovat tulleet Lahdesta, jossa lähihoitajaksi opiskelevat oppilaat ovat olleet huolissaan lähiopetuksensa tasosta. Eikä tuo tilanne ole hyvä meillä Joensuussakaan, sillä toisen vuoden lähihoitajaopiskelijat ovat kertoneet lähiopetusta olevan vain muutama tunti viikossa.

Erään toisen alan ammattiopiskelijat toivat esiin, että koulua kyllä on, mutta kun kolmea luokkaa opettaa vain yksi opettaja, eivät työvaiheet pajalla edisty henkilökohtaisen ohjauksen puuttuessa. Eräs ammattikoulun opettaja totesi, että on ryhtynyt alun perin opettajaksi voidakseen opettaa, mutta työ on muuttunut opettamisesta järjestelmien päivittämiseen.

Ammattikoulutuksen leikkauksien puristuksessa ei ole ollut helppoa oppilaitoksilla, ei myöskään opettajilla, opiskelijoilla, eikä työelämälläkään. Leikkaukset ovat leikanneet opettajien mahdollisuuksia opettaa ja oppilaat lähtevät työelämäharjoitteluihin yhä hatarammalla teoriapohjalla. Työelämän kirjavalta ohjaajajoukoltako odotetaan koulutuksen tasoa? Jos suunta on tämä, herää kysymys: mihin koulutusta enää tarvitaan?

Nykyhallituksen uudistukset lienevät taloudellisesti lyhyellä tähtäimellä hyvältä, mutta käytännössä näkymä on päinvastainen. Tarvitsemmekin parannusta lähiopetuksen tuntikehyksiin. Tämä on satsausta Suomen tulevaisuuteen.

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 3.1.)

Poliiseja tarvitaan lisää

Panostan edelleen turvallisuuteen. Eduskunnassa kaikki puolueet ovat yksimielisiä siitä, että poliiseja tarvitaan lisää.

Tarvitsemme juhlapuheiden lisäksi myös tekoja, ja on hyvä muistaa poliisivirkojen kehityksen lähihistoriaa. Vuosina 2003–2007 oli hallituksessa mm. SDP, ja poliisivirkoja vähennettiin 410 kpl. Vuosina 2007–2011 SDP oli oppositiossa, ja poliisivirkoja lisättiin 285 kpl. Vuosina 2011– 2015 oli SDP jälleen hallituksessa, ja heillä oli valtiovarainministerin salkku. Poliisivirkoja vähennettiin jälleen 393 kpl sekä lakkautettiin Liikkuva poliisi.

Tämä hallitus teki myös valmiit leikkauslistat poliisivirkojen osalle vuodelle 2015. Jos nykyinen hallitus olisi toteuttanut edeltäjänsä suunnitelmat, olisi poliisivirkojen määrä vähentynyt jälleen. Nykyinen hallitus on saanut katkaistua tämän syöksykierteen, mutta paljon on vielä tekemättä.

Sinisten tavoite on 8 000 poliisimiestä, ja heitä saadaan vain lisää kouluttamalla. Tämänhetkinen, noin 360 koulutettavan määrä vuosittain ei riitä, koska samaan aikaan lähes 300:lla on mahdollisuus jäädä eläkkeelle, ja osa vaihtaa ammattia.

Tarvitsemme jatkossakin panostuksia turvallisuuteen kaikissa siihen vaikuttavissa organisaatioissa. Poliisi-, syyttäjä-, oikeus- ja vankilaviranomaiset täydentävät toisiaan, muita turvallisuuden tuottajia, esimerkiksi Rajavartiolaitosta, Puolustusvoimia, Tullia ja järjestyksenvalvojia unohtamatta.

Kari Kulmala (sin.), Rääkkylä (julkaistu 3.1.)

Mikä ihmeen periferiayrittäjyys?

Onko Suomesta tulossa yhä nopeammin suurten kasvukeskusten asuttama maa? Onko tarpeellista ajaa sellaista muuttopolitiikkaa, missä koko Suomi ahdetaan kaupunkeihin ja tuotanto keskitetään Etelä-Suomeen?

Suomen rikkautena on koko maan kattava alueellinen mahdollistaminen. Emme ole vielä pystyneet hyödyntämään sitä mahdollisuutta, mitä Suomella olisi annettavana elinkeinopoliittisesti, nimittäin pienten paikkakuntien ja sivukylien yrittäjyysmahdollisuutta.

Yrittäjyys on muutakin kuin kivijalkayritykset kaupunkien keskustoissa. Maaseutu on Suomelle merkittävä etu. Maatalousyrittäjyys on tärkeä ruuan alkulähde ja hoitoalanyrittäjyys on merkittävää pienillä paikkakunnilla. Tuotannonaloista puu- ja teknologia-alan teollisuus voivat hyvin myös ”sivukylillä”. On tärkeää mahdollistaa tuotannon turvallinen kulku alkutuotannosta kuluttajalle teiden kunnossapidolla. Yrittäjyys tuo mukanaan alihankkijoille ostopalvelusopimuksia ja on merkittävä alueensa työllistäjä. Nykyään mahdollisuus etätyöhön tuo mukanaan säästöjä ja uusia mahdollisuuksia työllistyä.

Paluumuuttajat perustavat yritystoimintaa sivukylille ja asuttavat synnyinseutuaan. Matkailussa luonnon läheisyyden merkitys kasvaa entisestään, kun suuri osa ihmisistä asuu kasvukeskuksissa, luonnosta erillään. Yhä useampi periferia-alueella asuva haluaa työllistää itsensä ja olla luomassa hyvää Suomea, missä kaikilla on mahdollisuus hyvään elämän, tämä luo mahdollisuuden lasten ja nuorten kasvaa onnellisina rauhallisessa ja terveessä ympäristössä.

Tarja Arbelius (kok.), Kiuruvesi (julkaistu 3.1.)

Vaalikauden julistus

Uusi vuosi 2019 tulee olemaan monella tavoin jännittävä, haastava, mielenkiintoinen ja innoittavakin.

Olen lähdössä tekemään työtä sen eteen, että Suomi olisi monella tapaa kansa ja maa, johon voi luottaa. Jossa ihmisen tahto ja toiminta toista ihmistä kohtaan on kunnioittavaa, tasapuolista ja oikeudenmukaista, jossa ihmiset voivat kasvaa, kehittyä ja kukoistaa rauhassa ja tyytyväisenä sisällölliseen elämään. Jossa jokaisen sukupolven taito ja elämänkokemus voi siirtyä puolin ja toisin, jossa ketään ei jätetä yksin.

Tänä vuonna on lupa odottaa paljon, lupa oppia, toivoa vain kaikkein parasta sekä ponnistella näiden toteutumisen eteen. Julistus on juhlavia ja pontevia sanoja, mutta samalla ne kätkevät sisäänsä merkityksiä.

Olkoon vuosi hedelmällinen, rakentava ja positiivinen! Jokaisella on oikeus vaikuttaa ja saakoon vaikuttamisen perimmäinen tarkoitus olla maamme kaikinpuolinen menestys!

Henna Kainulainen (kd.), Siilinjärvi (julkaistu 3.1.)

Kriittisesti mutta ilman rasismia

Maahanmuuttoa käsitellään vaaliteemana ja siihen voi ottaa kantaa, tai olla ottamatta. Vaikeneminen maahanmuuttoon liittyvissä asioissa antaa kyllä aika erikoisen kuvan asiasta, joka on jo itsessään kestävyysvajeen kasvua ehkäisevä tarve.

Maahanmuutto on muutakin kuin pakolaisongelma. Työperäinen maahanmuutto, opiskelun tai avioitumisen kautta tapahtuvana on myös maahanmuuttoa. On jossain määrin erikoista, jos maahanmuutosta ei laajemmin puhuttaisi, kun osa puolueista toistamiseen tuo esille mm. työperäisen maahanmuuton tarpeen.

Työperäinen maahanmuutto tulee esille väistämättä, kun puhutaan kestävyysvajeesta, vaikka muutamat puolueet toisin väittävät. Olisihan se kummallista, jos ei edes työperäisestä maahanmuutosta ja sen tarpeesta keskusteltaisi. Eikö meillä olekaan pulaa työvoimasta edes tulevina vuosina.

Sinisten maahanmuuttopolitiikka suhtautuu pakolaisten maahantuloon kriittisesti mutta ilman rasismia, koska siinä tulisi tehokkaammin erottaa, huomioida ne turvapaikkaa hakevat, jotka oikeasti kokevat olevansa hengenvaarassa.

Perusteettomien hakemusten suhteen tulee olla selvät periaatteet, toimivat lait ja nopeutettu turvapaikkahakemuksen käsittely. Maassa jo olevien suhteen ja kielteisen päätöksen saaneiden poistaminen tai poistuminen maasta tulee tehdä päättäväisesti ja viipymättä.

Sinisten maahanmuuttopolitiikkaan sisältyvä pakolaispolitiikka pyrkii siirtämään hakemusten käsittelyn EU:n rajojen ulkopuolella tehtäväksi. Tämä tekijä vähentäisi, poistaisi kielteisen päätöksen saaneiden maasta poistumisesta aiheutuvien ongelmien ja kielteisestä päätöksestä tehtävien valitusten vaatimaa työtä ja kustannuksia.

Juhani Vuorela (sin.), Joensuu (julkaistu 3.1.)

Peruskoulun resurssit kuntoon 

Nuorista miehistä viidennes jää peruskoulun varaan jatkokoulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Nuorten miesten syrjäytyminen on yhteiskunnallinen ongelma.

Uudessa opetussuunnitelmassa tähän haasteeseen pyritty vastaamaan. Huoleni on, onko peruskoulussa mahdollisuutta hyödyntää uusia työtapoja. Uudistusten toteuttaminen uhkaa jäädä puolitiehen, kun samanaikaisesti resursseja vähennetään.

Uudistuksista toteutetaan ne, joilla pystytään perustelemaan säästöt. Seurauksena on, että opetussuunnitelmaan tukeutuen siirrytään suurempiin yksiköihin ja luokkakoot kasvavat.

Samalla lisätään lapsen oppimisen itseohjautuvuutta tavalla, johon hän ei ikätasonsa perusteella ole valmis. Kun säästöjen kohteena ovat koulunkäynnin avustajat, ei lapsi saa tukea vaikeuksiinsa ajoissa.

Nuorten, ja erityisesti nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyssä, näen erittäin tärkeänä sen, että maksutonta oppivelvollisuutta laajennetaan toisen asteen ylitse.

Toinen asia on se, että kouluissa pitää olla mahdollisuuksia reagoida varhaisemmassa vaiheessa lapsen oppimisvaikeuksiin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin. Elämää mullistava hetki on tavoitettavissa jokaisen kyydistä tipahtaneen nuoren elämässä. Itseohjautuvuus ei saa tarkoittaa kelkasta tipahtamista.

Tasa-arvoisesta peruskoulusta on pidettävä kiinni. Suomalaista menestystekijää ei ole syytä päästää rapautumaan.

Anne Aholainen (sd.), Leppävirta (julkaisu 3.1.)

Nuoret miehet saatava opiskelemaan ja töihin

Valtiotieteen professori Kimmo Grönlund toivoo, että kevään eduskuntavaaleissa keskusteltaisiin todellisista sosiaalisista ongelmista (Uusi Suomi, 30.12.2018). Olen Grönlundin kanssa samaa mieltä.

OECD:n selvityksen mukaan yli viidennes suomalaisista 20–24-vuotiaista miehistä on työttömänä eikä osallistu koulutukseen. Nuorten osuus on noussut vuodesta 2011 lähtien. Huolestuttava kehitys on se, että moni näistä nuorista on vain peruskoulun varassa.

Kysymys on ennen kaikkea inhimillisestä tragediasta, mutta myös taloudellisesti valtavan kokoluokan kysymyksestä. Arvioiden mukaan syrjäytyminen maksaa Suomelle joka vuosi noin 1,4 miljardia euroa.

Puheiden sijaan tarvitaan tekoja: nuoret miehet on saatava opiskelemaan ja työhön. Tämä on tärkeää myös yhteiskuntarauhan kannalta.

Tulevaisuudessa tavoitteena on oltava, että jokainen nuori on suorittanut toisen asteen tutkinnon.

Velvollisuuden sijasta Keskusta onkin esittänyt oppioikeus-mallia. Siihen sisältyy sitoutuminen siihen, että tulevaisuudessa lukio ja ammatillinen perustutkinto ovat opiskelijalle aidosti maksuttomia.

Keskusta ei tässäkään kohtaa usko kaavamaisiin ratkaisuihin. Haluamme nähdä toisen asteen suoritustavan joustavana ja mahdollistavana. Siinä opinto-ohjauksen rooli on keskeinen. Perinteisen lukiossa ja ammattikoulussa annettavan koulutuksen lisäksi tutkinto tulisi voida hankkia esimerkiksi vapaan sivistystyön polkuja hyödyntäen.

Juha-Pekka Rusanen (kesk.), Lapinlahti (julkaistu 3.1.)

Vanhuspalvelulakia ei noudateta: Valvontaa on tehostettava

Suomessa ei tällä hetkellä noudateta vanhuspalvelulakia. Olemme saaneet lukea, miten henkilömitoituksia kierretään esimerkiksi haamuhoitajia työvuorolistaan merkkaamalla. Työvuorolistoilla kikkailu on epäeettistä, sillä henkilöstömitoitukset ovat usein riittämättömiä jopa potilaan perustarpeiden hoitamiseen.

Yksi syy heikentyneeseen tilanteeseen on vanhuspalveluiden valvonnan puutteet. Aluehallintoviranomaisten valvontaresurssit ovat liian huonot ja niitä on jopa viime vuosina karsittu.

Itä-Suomen aluehallintoviranomaiset vierailivat marraskuussa eduskunnassa tapaamassa alueen kansanedustajia ja heidän viestinsä oli, etteivät he nykyresursseilla pysty hoitamaan valvontatehtäviään kunnolla.

Omavalvonta ei ole riittävä valvontamekanismi, sillä monessa paikassa omavalvontasuunnitelma näyttää paperilla hyvältä, mutta todellisuus on jotain ihan muuta.

Aluehallintoviranomaisten valvontaresurssien parantamisen lisäksi tarvitsemme Suomeen vanhusasiavaltuutetun. Mallia voi ottaa lapsiasiavaltuutetun työskentelystä, jonka asemaa ja merkitystä ei kukaan kiistä yhteiskunnassamme.

Lapsiasianvaltuutettu antaa muun muassa kerran neljässä vuodessa eduskunnalle kertomuksen toimialaltaan. Juuri tällaista palautetta päättäjät tarvitsisivat myös ikäihmisten oikeuksien toteutumisesta.

Merja Mäkisalo-Ropponen, (sd.), Joensuu (julkaistu 2.1.)

Omaishoidon tuen tulisi olla verotonta

Näyttää sille, että omaishoitajan työaika voi olla jopa 24 tuntia vuorokaudessa. On selvää, että heidän työnsä on todella kallisarvoista.

Uskallan väittää, että omaishoitajat tekevät valtavan suuren säästön meidän kunnissamme. Tuntuu sille, että harvassa ammatissa päästään niinkin suureen vaikuttavuuteen kuntataloudessa, kuin omaishoidossa.

Ellei omaishoitajia olisi, mistähän meillä riittäisi hoitopaikkoja esimerkiksi laitoksissa. Tai mistä riittäisi hoitajia?

Omaishoidon tuki on pieni korvaus suurella sydämellä tehdystä työstä. Miksei tämä tuki voisi olla verotonta?

Eri kunnissa on ollut erilaisia käytäntöjä omaishoidon tuen rahasummissa ja perusteissa tuen saantiin.

Ajoittain keskustellaan, kuinka paljon kehitysapua ulkomaille tulisi lisätä. Pitäisin tärkeämpänä ja merkittävämpänä huomioida ensin omassa maassamme oleva tarve.

Omaishoito olisi mielestäni eräs niistä. Omaishoitajien jaksamisesta on kannettava huolta, esimerkiksi vapaapäivien suhteen.

Omaishoidontuen verottomuudelle löytyy paljon perusteita.

Minna Reijonen (ps.), Kuopio (julkaistu 2.1.)

Sosiaaliturva vastikkeelliseksi

Vaalibudjetit tarjoaa näkyvyyttä painetussa mediassa. Sosiaalisessa mediassa näkyvyys tulee puolueen ja ehdokkaiden antamalla viestinnällä, jossa vaikuttavuus tulee sisällöstä.

Tärkein ja tehokkain vaikuttamistapa edelleen on olla esillä yleisötapahtumissa, keskustelutilaisuuksissa ja mahdollisesti televisiossa.

Vaaliteemat ratkaisee eli se, mikä katsotaan yleisesti tärkeäksi kansallista etua edistäväksi. Mitkä ovat tärkeimpien asioiden listalla kärkipäässä?
Tärkeimpiä ajankohtaisia asioita on muun muassa ilmastonmuutos, työllisyyden ja valtion talouden edistäminen, osaamisen edistäminen, sosiaaliturvauudistus ja kansallinen turvallisuus.

Valtion talouden tila on tällä hetkellä kohtuullinen, velkaantuminen on saatu taittumaan, velan otto alle kaksi miljardia. Työllisyyskehitys on nousujohteinen mutta kansainvälistä taantumaa on odotettavissa ensi vuodelle. Tämä toteutuessaan vaikuttaa Suomen talouteen.

On syytä varautua taantumaan ja harjoittaa kurinalaista taloudenpitoa tulevinakin vuosina, koska talouden kehitys ei ole pysyvää. Sosiaaliturvauudistuksen tavoite on vähentää kustannuksia ja byrokratiaa, koska rahat ei riitä nykyisen kaltaisen vastikkeettoman sosiaaliturvan rahoittamiseen.

Työllisyyden ja valtiontalouden edistäminen on perusta ja rahoituslähde uudistettavalle sosiaaliturvalle. Sen tulisi perustua vastikkeellisuudelle.

On syytä korostaa, että vastikkeellisuutta määriteltäessä huomioidaan ne, jotka eivät pysty täyttämään vastikkeellisuuden edellytyksiä, ettei aiheuteta lisää ongelmia.

Juhani Vuorela (sin.), Joensuu (julkaistu 2.1.)

Hyvinvoinnin perusjalkaa ei saa murtaa 

Koulutuksen suuri merkitys yksilölle, yhteiskunnalle ja hyvinvoinnille on helppo havaita, etenkin näin vaalien alla käytävässä keskustelussa, kun kansalaiset tekevät arvovalintoja. Tahto kouluttaa niin lapsemme kuin nuoremme on yhteinen. Elinikäistä oppimista ei voi unohtaa yhteiskunnan vaatiessa koko ajan uusia taitoja.

Kahdeksan vuoden aikana koulutuksesta on leikattu 1,5 miljardia. Ammatillisesta koulutuksesta on tällä vaalikaudella leikattu yli 200 miljoonaa. Leikkaukset eivät ole suhteessa ikäluokkien pienenemiseen, vaikka se on ollut yksi peruste niille.

Pääministeri Sipilä esitti taannoin keskustan puoluevaltuustossa vaalitavoitteena tuhannen opettajan lisäämisen ammatilliseen koulutukseen. Kuulostaa vaalilupaukselta, jolla halutaan paikata tällä hallituskaudella vähennettyjä 1 600 opettajaa.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Riveria, kohdentaa perustehtävän onnistumiseen tulevalla suunnitelmakaudella vuosittain miljoona euroa kompensaationa hallituksen koulutusleikkauksiin. Nämä panostukset menevät opetuksen, erityisen tuen ja ohjauksen lisäämiseen. Päätöksellä on toiveena saada tukea erityisesti niihin toimiin ja opiskelijoihin, joihin leikkaukset ovat iskeneet kovimmin.

Koulutus ja osaaminen ovat Suomen menestystekijöitä, eivät kulueriä. Elinikäisen oppimisen perusta rakennetaan jo varhaiskasvatuksessa, johon jokaisella lapsella on oltava oikeus. Laadukkaan koulutuspolun on jatkuttava perusopetuksesta toisen asteen kautta korkeakouluun saakka.

Niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti meidän on panostettava sivistykseen, osaamiseen ja koulutukseen. Olisiko nyt aitojen koulutuslupausten ja niiden pitämisen aika?

Seppo Eskelinen (sd.), Joensuu (julkaistu 21.12.)

Elämme musiikkikulttuurin tuhoamisen aikaa

Tällä viikolla Yle uutisoi, että uskonnottomat vanhemmat rajoittavat koulujen ja päiväkotien joulujuhlien sisältöä ympäri maata, että itäsuomalainen koulu muutti viime hetkellä joulujuhlan sisältöä nimettömältä vanhemmalta tulleen palautteen perusteella.

Opetushallituksen Pekka Iivonen oli kommentoinut, että vanhemmista osa on saanut uskontoallergian, ja tätä termiä sitten hänen esimiehensä joutui pahoittelemaan. Ihmettelen, miksi oma ”allergia” halutaan lapsille siirtää.

Meillä on rikas joululaulukulttuuri, joka ei tule siirtymään, kiitos päiväkoti- ja koulujärjestelmäämme piinaavista paineista. Kiitos tästä kuuluu tahoille, jotka haluavat seimen lapsen unohtuvan kouluissa ja päiväkodeissa hankeen, sekä heille, jotka eivät uskalla nostaa häntä hangesta.

Heidän vuokseen tuo nimeltä mainitsematon ei saa olla paras joululahjamme. Joulua ei voi enää elää joka päivä vaan, eivätkä hiljaa joulunkellotkaan kajahda ja Juhani ja Liisikin jäänevät nukkumaan. Maa ei ole enää kaunis, eikä jouluyö juhlayökään tule. Moni laulu jää laulamatta ja juurtumatta sukupolvien sydämiin.

Milloin kulttuuristamme kristillisine traditioineen tuli vihollisemme? Kulttuurimme tuntemusta, lauluperinnettä ja suvaitsevaisuuttako tämä lapsille opettaa? Huolimatta tästä, Tulkoon Joulu Jokaiseen Sydämeen! Hyvää Joulua!

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 20.12.)

Raiskaus vs islam

Migri uutisoi 15.6.2018, että vuosina 2015–2018 Suomesta haki turvapaikkaa 44 300 henkilöä. Rauhattomimmat maat ovat Global Peace Indexín (GPI) mukaan Syyria, Afganistan ja Irak.

Turvapaikan hakijoita on tullut viime vuosina Suomeen yhteensä 131 eri maasta 195:stä Suomen tunnustamasta valtiosta. Eniten niistä maista, joissa sharialaki on käytössä.

Suomi on itsenäinen, parlamentaarinen demokraattinen valtio, jossa kansanedustajat säätävät lait ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Osittainenkin sharialain käyttäminen on perustuslain vastaista.

Sharian puolestapuhujat haluavat rakentaa tasapuolisuuden verukkeella rinnakkaisyhteiskuntaa Suomeen.

Shariassa ”toiseen rikosluokkaan” (hudud) kuuluvat muun muassa Allahin pilkkaaminen, islamin hylkääminen, aviorikos, homous, lesbous ja raiskaus.

Tässä luokassa käytetään todistajia teoille ja annetaan ankaria rangaistuksia, kuten kuoliaaksi kivittämistä sekä jäsenten amputoimista.

Kiellettyä (haram) on näyttää sukupuolielintä muulle kuin aviopuolisolle, puhumattakaan videoinneista.

Ei islamyhteisöissä katsota kenenkään, etenkään lasten raiskaamista suopeasti.

On turha yrittää selittää tapahtuneita törkeyksiä huonosti hoidetulla kotouttamisella tai kulttuurieroilla. Rikollinen toiminta saadaan kuriin lainsäädännöllä, jyrkillä tuomioilla ja rikollisten palauttamisella. Nopeasti – shariamaihinsa.

Rauno Taskinen (kd.), Kuopio (julkaistu 19.12.)

Ikävä ja vieraantuminen monen lapsen jouluvieraina

Liian moni lapsi kokee Suomessa vanhempiensa eron. Vuosittain noin 30 000 lapsen maailma hajoaa vanhempien eroon. Joskus perheen tilanne on niin vaikea, että ero on ainoa vaihtoehto.

Suurimmassa osassa eroista vanhemmat sopivat yhdessä lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Noin 5 prosenttia eroista on riitaisia, ja huoltajuus päätyy käräjäoikeuteen. Lapset saattavat joutua vanhempiensa kiistakapuloiksi.

Lähivanhempi, jonka luo lapsi on jäänyt asumaan, voi toiminnallaan tahallisesti häiritä lapsen ja etävanhemman tapaamisia ja vuorovaikutusta, tavoitteena vieraannuttaa lapsi etävanhemmasta.

Keinoja on monia, kuten etävanhemman mustamaalaaminen, yhteydenpidon estäminen, kohdevanhempaa koskevien positiivisten muistojen mitätöinti.

Tuskallista lapselle on myös turhaan odottaa etävanhemman tapaamisia, jos tämä ei halua yhteyttä pitää. Vieraannuttaminen ja hylkääminen voivat haitata lapsen psyykkistä kehitystä.

Toivottavasti eronneet vanhemmat unohtavat tänä jouluna riitansa ja tukevat lapsiaan antamalla heille luvan rakastaa. Se on teko, joka tuottaa lapsen elämään enemmän hyvinvointia ja mielenterveyttä kuin mikään muu.

Lisäksi tarvitaan matalan kynnyksen palveluja parisuhteen ja vanhemmuuden tukemiseksi, niin että perheet pääsisivät yli kriiseistä.

Satu Melkko, (kd.) Liperi (julkaistu 19.12.)

Pyhäselän alueen koulut ja sisäilmaongelmat

Niittylahdessa järjestettiin tiistaina ala-asteen sisäilmaselvitystilaisuus. Samainen tapahtuma oli edellisenä iltana Hammaslahden yläasteella, Pyhäselän koulussa. Tutkimuksia tehty nyt vuosi. Löydetty syitä. Mutta mitäs sitten?

Vain radon ja asbesti ovat kuulema vaarallisia aineita. Tiedoksenne tämä. Oireet voivat johtua myös flunssasta. Ympärivuotiset oireet silmissä, iholla, äänen käheys, kurkkukipu, päänsärky, nenäverenvuoto. Flunssaa? Näitä olen kuullut lapsilla olevan, ja omilla lapsilla näitä on myös.

Tehostettu ilmanvaihto ympärivuorokautisesti maksaa ja on kuulema säästötavoitteiden vastaista. Muistakaa tämä!

Ei tunnu olevan mitään suunnitelmaa mitä korjataan, miten korjataan tai missä vaiheessa. Rahaakaan ei kuulema ole. Niittylahden 70-luvulla rakennetut osat ovat tulleet kuulemma määränsä päähän.

Kysymykseen, onko uutta yhteiskoulua mietitty, ei vastausta, koska mistäs se vastaava virkamies nyt sellaista tietäisi. Ai niin, kaksi parakkia on tulossa Niittylahden koulun pihaan, kun tulevat ekaluokkalaiset eivät mahdu kouluun. Ongelma ratkaistu?

Reijolan koulu on rempan alla, Hammaslahden koulun ala-aste evakossa, sisäilmaongelmat Niittylahden ala-asteella sekä Pyhäselän yläasteella. Milloin aloitetaan keskustelu tämän alueen kouluratkaisuista? Ilmanvaihdon tehostamisella tätä ongelmaa ei ratkaista!

Outi Mara, äiti, eduskuntavaaliehdokas (ps.), Joensuu (julkaistu 19.12.)

Huonot työehdot halutaan koskemaan kaikkia

Helsingin Sanomat on siirtänyt lehtensä aamujakelun Uudellamaalla Postilta omalle yritykselleen. Yritys on pakottanut lehdenjakajat yrittäjiksi: työntekijöiden tulee vastata sosiaaliturva- ja eläkemaksuistaan sekä hoitaa jakelu omissa vaatteissaan ja omilla kärryillään. Samankaltainen pakkoyrittäminen on yleistynyt muutenkin. Tämä on osa jatkumoa, jossa työehtoja pyritään ensin heikentämään kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta ja ulottamaan sieltä muille aloille.

Esimerkki tämänkaltaisesta työn teettämisestä epävarmassa tilanteessa olevilla freelancereilla on ruokalähettipalvelu Foodora, jota vastaan on käynnistetty justice4couriers-kampanja. Kampanja vaatii läheteille parempia oikeuksia, kuten esimerkiksi oikeutta työn tekemiseen työsuhteessa ja yrityksen yksipuolisesti ilmoittaman palkanalennuksen perumista.

Justice4couriers-kampanjan kaltainen työläisten järjestäytyminen vaatimaan omia oikeuksiaan on suositeltavaa. Tämän tueksi on ammattiyhdistysliikkeelle säädettävä joukkokanneoikeus. Itsenäinen kanneoikeus helpottaisi työntekijöiden aseman parantamista, koska työntekijöiden ei tarvitsisi esiintyä oikeudessa omilla nimillään. Usein työpaikan ongelmiin jätetään puuttumatta, koska pelätään sanktioita tai vaikean työntekijän mainetta.

Osaltaan uuden työelämän mukaan tuomat muutokset ovat tervetulleita, mutta samalla on huolehdittava työntekijöiden oikeuksien turvaamisesta myös muuttuvassa tilanteessa.

Antti Saarelainen (vas.), Joensuu (julkaistu 19.12.)

Nuorten työpajat säilytettävä lähipalveluna 

Nuorten työpajatoiminta on alle 29-vuotiaille suunnattua palvelua. Tavoitteena on henkilökohtaisen valmennuksen avulla saattaa koulutus loppuun, päästä koulutukseen tai töihin. Vuonna 2017 Pohjois-Savossa ja -Karjalassa toimintaan osallistui yhteensä noin 1 100 nuorta. Heistä suurin osa oli toisen asteen opiskelijoita tai peruskoulunsa päättäneitä.

Yleisimmin palvelun piiriin he olivat tulleet sosiaali- ja terveystoimen tai te-toimiston kautta. Osa nuorista viipyy pajatoiminnassa lyhyen ajanjakson, osa aina 29-vuotiaaksi saakka.

Olen käynyt usein Varkauden nuorten työpajalla tutustuen nuoriin ja pajan toimintaan, ruohonjuuritasolla. Nuoret tarvitsevat apua mm. arjenhallinnassa, elämänrytmin löytämisessä, vuorovaikutustaitojen oppimisessa ja myös päihdekuntoutusta.

Nuoren puolesta ei tehdä vaan hänet osallistetaan omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon ja suunnitteluun. Kasvupalvelu-uudistuksen toteutuessa nuorten työpajatoimintaa uhkaa alueellinen keskittäminen tai palvelun loppuminen kokonaan. On nuorten etu, että työpajatoiminta säilyy lähipalveluna.

Kaikki nuoret eivät kykene hakemaan palvelua kauempaa tai käyttämään sähköisiä palveluita. He tarvitsevat kasvokkain kohtaamista ja yksilöllistä ohjausta. Tosin ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä on keskitettävä varhaisemmassa vaiheessa jo yläkouluun ja siirtymävaiheeseen toisen asteen opintoihin.

Oikein ajoitetun tuen puute heijastuu tulevaisuudessa kasvavina sosiaali- ja terveystoimen kuluina.

Kaisa Hartikainen-Herranen (kok.), Varkaus (julkaistu 17.12.)

Pieni henkilökohtainen pohdinta eduskuntavaaliehdokkuuteni syistä

Itse kukin meistä varmaan vaipuu välillä sellaiseen ajatukseen, että isot ja hitaat rattaat päätöksenteossa pyörivät omalla painollaan eikä sinne pieni kansalainen saa mitenkään ääntään kuuluviin. Niin minäkin. Mitä kannattaa edes yrittää? Antaa pimeän ja pitkän syksyn vielä latistaa olo juuri ja juuri vain työssä käynniksi ja siitä toipumiseksi.

Kuitenkin minunkin eteeni on tullut sellaisia epäkohtia suomalaisen ihmisen (lue: maalla asuvan kansalaisen) arjessa, joille pitäisi tehdä jotakin. Lapsiperheitä ja eläkeläisiä koskettava köyhyys, teiden kunto, palvelut, esim. posti ja pankki, saatavilla, ei ainoastaan verkossa. Puhumattakaan kristillisistä arvoista yhteiskunnallisen elämämme pohjana, jotka hissunkissun näyttävät vaipuvan kaiken yksilökeskeisen kulutuksen ja pikaelämän alle.

Niinpä, kun minua kysyttiin, mietin muutaman päivän ja suostuin. Mielelläni haluan tehdä vaalityötä hyvän porukan eteen. Jo yhteinen matka tapaamisineen ja keskusteluineen on tässä tapauksessa päämäärä.

Minna Sahlberg (kd.), diakoni, Kuopio (julkaistu 17.12.)

Meillä on varaa arvokkaaseen vanhuuteen

Surullisena kuuntelen kertomuksia vanhusten hoidosta. Kotihoidossa olevat vanhukset tarvitsisivat paljon enemmän apua ja hoivaa kuin he nyt saavat. Kotihoidon työntekijät ovat niin työllistettyjä, ettei heille jää riittävästi aikaa yhtä vanhusta kohti. Monet heistä piipahtavat asiakkaidensa luona vielä omalla ajallaankin.

Kodeissaan elävät vanhukset joutuvat olemaan paljon yksikseen. Monilla omaiset ovat kaukana, kaikilla ei edes ole lähiomaisia. Heidän luonaan käyvät hoitajat ennättävät tehdä vain välttämättömän ja senkin nopeasti. He kärsivät kiireestä yhtä paljon kuin hoidettavat vanhukset.

Inhimilliseen kohtaamiseen pitäisi myös olla aikaa. Kotihoidon henkilökunnalla olisi kyllä tahtoa hoitaa hyvin ja kiireettömästi kaikki asiakkaansa. Se on mahdollista vain, jos henkilöstöä saadaan lisää näihin välttämättömiin tehtäviin kaikkialla Suomessa. Ketään ei saisi jättää ilman inhimillistä hoitoa ja kohtaamista.

Meillä pitää olla varaa hoitaa vanhuksemme, antaa heille aikaa ja huolenpitoa ja samalla arvokas vanhuus.

Armi Rautavuori, (sd.) Joensuu (julkaistu 14.12.)

Eikös tässä käynyt päinvastoin?

Kikkis Mikkola, kirjoitit mielipiteesi suoraan minuun kohdistaen ja silti syytät minua loan heitosta. Eikös tässä käynyt nyt päinvastoin. Mielipiteeni on edelleen, että sanat kristillinen ja suomalainen eivät kuulu vain parille puolueelle, vaan kaikissa puolueissa kansanedustajat ja ehdokkaat ovat suomalaisia ja jokaisessa puolueessa on kristittyjä, jos he itsensä niin määrittelevät.

Tämä ei ole loan heittoa vaan minun näkemykseni ja ehkäpä miljoonien muidenkin.

Loan heittoa ei ole sekään, kun totesin, miten kristillisdemokraatit ovat olleet monta kertaa hallituksen rintamassa tukemassa nykyistä politiikkaa, On aivan eri asia puhua kuin toimia. Puheet ja puolueohjelmat eivät aina käy yksiin. Seuraan tarkasti muun muassa eduskunnan kyselytuntia, koska torstait ovat vapaapäiviäni. Tämä asia on minun puolestani loppuun käsitelty.

Päätämme tämän keskustelun tähän.

Armi Rautavuori, (sd.), Joensuu (julkaistu 14.12.)

Joululahjaksi kalastonhoitomaksu

Kuurnan kanavan emokalapyynti luo uskoa tulevaisuuteen saimaanlohen osalta. Järvitaimenen osalta tilanne on erittäin huolestuttava.

Emokalapyynnissä taimenia saatiin lypsettäväksi Kuurnasta vain kuusi. Lukumäärä kertoo hyvin taimenen ahdingosta. Tavoite on ollut vähintään sata yksilöä.

On ymmärrettävä, että kerran menetettyjä lohikalojen geneettisiä yhdistelmiä ei enää saada takaisin. Seuraavan hallituksen onkin otettava vielä voimakkaampi ote uhanalaisten kalojen elinympäristön parantamisessa.

Kalastonhoitomaksun maksajapohjan laajentaminen ei tällä hallituskaudella onnistunut. Vastuu asiasta siirtyy tulevalle hallitukselle.

Näkisin hyvänä, että kalastonhoitomaksun voisi maksaa netin kautta esimerkiksi mökkivuokrauksen yhteydessä.

Monessa työpaikassa työnantaja kustantaa erilaisia liikunta-, kulttuuri- ja virikeseteleitä työntekijöilleen, joululahjoista puhumattakaan. Mikään ei estäisi työnantajaa ostamasta kalastonhoitomaksua kalastavan työtekijän hyväksi. Vuosimaksu 45 euroa menisi kaikin puolin hyvään tarkoitukseen.

Kari Kulmala (sin.), Rääkkylä (julkaistu 13.12.)

Arvostusta kaikille 

Armi Rautavuori pitää oikeutenaan jälleen heittää lokaa toisille puolueille nostaen omaansa. Papilta odottaisin enemmän. Mitä kotiin, uskontoon ja isänmaahan tulee, eivätköhän ne olleet kaikilla puolueilla jossain vaiheessa esillä arvoissa (ei tietysti välttämättä kaikilla). Jokainen puoluehan pyrkii yhteiseen hyvään omista tulokulmistaan käsin.

Olisikin ehkä loanheittoa hedelmällisempää pyrkiä rakentavampaan politiikan tekoon ja muistaa se, että jokaista puoluetta tarvitaan, jotta jokainen äänestäjä voisi valita itselleen arvojansa vastaavan puolueen.

Demokratiaan kuuluu, että meillä saa olla erilaisia näkemyksiä ja sehän tukee yhdenvertaisuutta, sanan- ja mielipiteenvapautta. Tästä syystä meillä on monia puolueita ja uusiakin on syntynyt niihin tyhjiin tiloihin, kun puolueet ovat esimerkiksi unohtaneet ison kansanosan tärkeät asiat.

Politiikka on parhaimmillaan yhteistyötä yhteisen hyvän löytämiseksi. Näen tästä syystä kaikissa puolueissa jotakin hyvää, niin perussuomalaisissa kuin SDP:ssäkin. Toivon keskustelun päättyvän tähän.

Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 12.12.)

Kristilliset ja suomalaiset

Minulle yritettiin antaa kyytiä tällä palstalla, mutta taisi kuski olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, niin lyhyeksi jäi matkan teko, siksi pieni kertaus.

Kristillinen sana kuuluu yhtä vähän jollekin yksittäiselle poliittiselle puolueelle kuin sana suomalainen. Molemmat on nyt omittu tiettyjen puolueiden käyttöön. Perussuomalaiset ovat yhtä vähän tai paljon suomalaisia kuin kristillisdemokraatit ja kristillisdemokraatit yhtä vähän kristillisiä kuin sosialidemokraatit.

Kristillinen ymmärrykseni ja teologisen koulutukseni mukaan Luojamme on antanut ihmisille sitä varten terveen järjen, että hän voi ymmärtää ja käsittää järjellä käsiteltäviä asioita aivan samoin, riippumatta siitä, mihin uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön kuuluu tai on kuulumatta.

Terve järki sanoo, että älä tapa, älä varasta jne. Se sanoo, että ihmiset ovat tasa-arvoisia, että ihmisyys kuuluu kaikille ja toimeentulo ja huolenpito. Näitä perusarvoja varten ei tarvita erikseen mitään lisää kristillisyydestä.

Jokainen ihmisoikeuksia kunnioittava ihminen ymmärtää yhteisen hyvän ja edun. Ihmisoikeudet kuuluvat mm. myös työttömille. Vähäväkisten hylkääminen on näkynyt kd:n edustajien äänestyskäyttäytymisessä eduskunnassa. Arvotko ohjaavat tähän?

Kristillisyyden tai suomalaisuuden omaan puolueeseensa liittävät tulevat ehkä huomaamattaan viestittämään muille, että teiltä muilta puuttuvat nämä asiat.

Armi Rautavuori, (sd.), Joensuu, (julkaistu 11.12.)

Eläkekatto ja eläkkeen korotus

Toisten pitää tulla toimeen muutamalla satasella kuukaudessa. Toisille maksetaan 10 000 euron eläkkeitä. Pieneläkeläisille ei ole pakollisten elinkustannusten jälkeen sijoitusongelmia. Tähän maahan tarvitaan 3 000 euron eläkekatto.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen esitettyä pienten eläkkeiden korotusta vähitellen sadalla eurolla nousi melkoinen mekkala hallituspuolueiden edustajien joukosta. Järjettömiä, populistisia lupauksia, ei meillä ole varaa tuollaisiin korotuksiin.

Eläkkeisiin varatut rahastot ovat kuitenkin kasvaneet jo 200 miljardiin euroon. Näiden eläkkeiden korkomaksujakaan ei ole tarvinnut käyttää maksettuihin työeläkkeisiin, koska työeläkemaksuina kerätyt varat ovat suuremmat kuin maksetut eläkkeet.

Eläkerahastoja kasvatetaan koko ajan lisää. Pitää kuulemma varautua suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämiseen. Ehkä kaikki päättäjät eivät ole vielä huomanneet, että ne porukat ovat jo jääneet eläkkeelle, heidän eläkkeensä ovat jo maksussa. Kertyneistä eläkevaroista on sijoitettu ulkomaille 150 miljardia euroa. Eläkerahastoista 65 prosenttia eli 130 miljardia euroa on nykyisten tai juuri eläkkeelle siirtyvien varoja. (Telan laskelma)

Nykyisten eläkkeiden korkotuotolla voidaan korottaa nykyisiä pieniä eläkkeitä. Niihin ei mene Orpon kirstusta yhteisiä verovarojamme vaan eläkettä saavat oikeudenmukaisesti ne, jotka niitä ovat myös korkoa kasvamaan maksaneet.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu

Papille kyytiä ;)

Armi Rautavuori katsoi sosiaalidemokraattina voivansa lytätä kristillisdemokratian maan rakoon pappina ja uskovana. Huomauttaisin tässä, että kristillisdemokratia on poliittinen suuntaus, vieläpä suurin eurooppalainen sellainen. Kristillisdemokratia ei ole Jumalan omimista, uskonnon harjoittamista eikä uskontopolitiikkaa, vaan se on kristillisistä arvoista käsin yhteiskunnallisten asioiden hoitoa.

Nämä arvot, kuten ihmisarvo, perustuvat kristilliseen ihmiskäsitykseen ja ne määritellään KD:n periaateohjelmassa aivan kuin eurooppalaisen EPP-kattopuolueen periaateohjelmassa. Pohjalla on yhteinen hyvä ja sen etsiminen kristillisen etiikan keinoin.

Olen kristillisdemokraatti, sydämeltäni heikomman puolella ymmärtäen senkin, että yhteiskunnan yhteinen hyvä ei synny ilman työntekoa ja yrittämistä, ja tästä sitten syntyy jakamisen kautta hyvinvointia kaikille. Kristillisiin arvoihin kuuluu myös ympäristöasioista huolehtiminen, kuten moni muukin asia.
Sanovat, että kristillisdemokratiassa ollaan joissakin asioissa vasemmalla, joissakin oikealla ja suurimmaksi osaksi siinä keskellä.

Moni puolue etsii yhteistä hyvää samoin kuin kristillisdemokraatitkin. KD:n puolueohjelmiin ja vaihtoehtobudjetteihin kannattaa tutustua, niin moni harhakäsitys muuttuu niin papilla kuin demarillakin. Koska kristillisyys on pohja elämälleni, miksipä se ei olisi sitä minulle myös politiikassa.

Anne Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu (julkaistu 10.12.)

Natsiaate on uhka

Uutisissa olemme jälleen nähneet natsilippujen liehuntaa. Poliisi otti talteen liput niin kuin pitikin. Sosiaalisessa mediassa sen sijaan on ruma sana sanottu niin kuin se on, sellaisinkin perusteluin, jotka eivät kestä päivän valoa.

Natsilippujen liehuntaa puolustavat ovat nyt valmiina lopettamaan kaikkien vasemmistoon kuuluvien puolueiden ja ay-liikkeiden tunnukset. Sillä ei ole väliä, etteivät ne vertaudu mitenkään 1933 voimiensa päivät aloittaneeseen natsiaatteeseen. Sen seurauksena Euroopassa tehtiin valtava rikos koko ihmiskuntaa vastaan.

Historiansa tuntevat ja muistavat eivät tätä porukkaa ihannoi, päinvastoin. Minäkin sain pienen maistiaisen vuosia sitten näiden mustapaitojen ”demokratiasta” eräässä vaalitapahtumassa Joensuun Areenalla. Kolme mustapaitamiestä piiritti minut ja puhui uhkaavasti. Kehottivat minua poistumaan paikalta. Sanoin, etten heitä pelkää enkä lähde minnekään. Miehet sen sijaan lähtivät uhittelemasta.

Meidän kaikkien olisi hyvä muistaa tämä Martin Niemöllerin toteamus:

”Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti. Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktivistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktivisti. Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ole juutalainen. Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.”

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (julkaistu 10.12.)

Maakuntakaavaan järkeä

Pohjois-Karjalan maakuntakaava on nyt kuulemiskierroksella. Luonnokseen on esitetty valtavat alueet metsien ja rantojen kannalta arvokkaita alueita. Nämä mera-alueet keskittyvät maakunnan pohjoisosaan.

Lieksa, Nurmes, Valtimo ja Juuka on merkitty isolta osin tähän uuteen varaukseen, mikä varmuudella tietää rajoituksia alueiden käyttöön yleensä. Miten tämä on mahdollista, kun juuri saatiin voimaan laki, jonka mukaan maakuntakaavat päätetään maakuntavaltuustossa ilman valtion määräyksiä?

Laki on nyt voimassa, ja heti ollaan luopumassa tästä merkittävästä oikeudesta itsenäiseen päätöksentekoon.

Maakuntaliiton virkamiehet toistavat yhteen ääneen, että näillä uusilla mera-alueilla ei rajoiteta alueiden käyttöä. Miksi ne sitten halutaan pakolla mukaan? Olisiko nyt aika tunnustaa tosiasiat.

Maakuntakaavan merkinnät sitovat kuntia aina. Tämä on lakiin merkitty selkeästi. Maakuntaliiton pitää tukea kuntien kehitystä eikä seisoa jarrulla.

On hyvä, että Joensuun kaupungin alueella näitä suojeluvarauksia on hyvin vähän; sama kohtelu pitää olla koko maakunnassa. Ihmetyttää, miksi juuri nyt suojeluja esitetään?

Investointeja on tulossa, kunhan emme rajoita metsien käyttöä. Investoijat seuraavat tarkasti maakunnan tilannetta ennen päätösten tekoa.

Nyt järki käteen. Maakunnan viesti ei voi olla maaseudun museoiminen.

Hannu Hoskonen (kesk.), Ilomantsi (julkaistu 5.12.)

Riverian opiskelijoille liikunta- ja kulttuurisetelit 

Syrjäytyminen on huoli ja murhe. Liian monen opinnot jäävät kesken, syystä tai toisesta. Nuori ei pääse elämään kiinni, ja valmistuminen jää haaveeksi. Asia on tiedostettu, mutta konkreettiset toimet ovat jääneet vähiin.

Kun reformin myötä opetus ja oppiminen siirtyvät yhä enemmän työpaikoille, voitaisiin kumppanuutta laajentaa niin, että nämä kumppanit tarjoaisivat opiskelijoille liikunta- ja kulttuuriseteleitä. Perussuomalaisten valtuustoryhmä jätti 28.11. Riverian valtuustossa asiasta aloitteen.

Testasimme idean ihan paikan päällä, siis Niskalassa. Oppilaskunnan edustaja piti ajatuksesta. Hän näki, että liikunnan opetusta on liian vähän. Kynnykseksi usein muodostuvat myös kustannukset. Rahaa ei ole harrastuksiin. Lisäksi hän toi julki, että moni saattaisi saada kimmokkeen setelistä pitempiaikaiseen harrastukseen ja samalla uusia ystäviä.

Ehdotuksemme mukaan seteli olisi opiskelijalle ilmainen, ja Riveria sopisi niiden käytöstä ja ehdoista kumppaniensa kanssa. Setelien määrä voisi olla 5–10/kpl opiskelija / lukuvuosi.

Tarjonta olisi laajaa, niin että valinnanvaraa olisi reilusti. Esimerkinomaisesti: jääkiekko-, lentopallo-, koripallo-, pesäpallo- ja jalkapallo-ottelut, elokuvat, konsertit ja tapahtumat, ravit, uimahalli, keilaus, golf ja kuntosali.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (julkaistu 5.12.)

Turvetta, puuta ja autoilua tarvitaan 

Onko realismia, että EU olisi päästötön jo 32 vuoden kuluttua?

Meitä jokaista koskettaa liikkumiseen ja energiaan liittyvät asiat. Emme halua saastuttaa turhaan. Arvostamme puhdasta luontoa. Mutta ohjeistaako nyt enemmän aatemaailma vai järkevyys?

Ei ole hyvä, jos pitkien etäisyyksien maassa ei saa liikkua ilman huonoa omaatuntoa. Suomessa tarvitaan autoja. Syrjemmässäkin pitää pystyä asumaan.

Autot pitäisi kai uusia mahdollisimman usein, mutta entinen auto saattaa jatkaa elämäänsä muualla maailmassa. Kokonaispäästöt eivät taida paljon vähentyä. Paljonko tulee päästöjä uuden auton valmistuksessa?

Päästöoikeuksilla käydään kauppaa. Jos joku teollisuusyksikkö tekeekin päästöjä vähemmän, se voi myydä oikeuksia muille. Joku toinen yksikkö sitten voi tehdä enemmän päästöjä. Onko lopputulema plusmiinus nolla?Puulämmitystä välillä paheksutaan, tai turve-energiaa. Molemmat ovat hyviä. Uusiutuvia ja kotimaisiakin.

Mielestäni perussuomalaisten eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetin mukaan energia- ja ilmastopolitiikan pitää tukea työllisyyttä ja talouskasvua eikä haitata niitä.

Meidän täytyy olla tarkkana, ettemme savusta teollisuuttamme Kiinan. Tästähän Jussi Halla-aho oli huolissaan.

Onko EU:n etu aina Suomen etu? Tuntuu, ettei ole. Ollaan tarkkoina, että saamme pitää teollisuutemme täällä Suomessa.

Minna Reijonen (ps.), Kuopio (julkaistu 5.12.)

Metsärahasto osaksi kehitysaputoimintaa? 

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä EU-Metsä Akatemiassa: “Suomi esittää metsärahaston perustamista osaksi EU:n ja Afrikan välistä kumppanuus- ja investointiohjelma.” IPCC:n mukaan tehokkain keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on metsäkadon torjunta ja maailman metsäpinta-alan merkittävä kasvattaminen.

Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteessa 21.11. todetaan: Juncker on esittänyt Afrikan ja Euroopan tasavertaiseen kumppanuuteen perustuvaa allianssia, johon liittyisi kymmenien miljardien eurojen investointiohjelma kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi Afrikassa. Esimerkiksi metsäkadon vastaiset toimet – metsitys, metsätalouden edistäminen sekä metsien hoito ja suojelu – tarvitsevat miljardien investointeja, joiden rahoitusta tuettaisiin Suomen esittämästä metsä rahastosta.

Savo-Karjalan alueella on monenlaista metsäalan huippuosaamista. Kumppanuusohjelmat olisivat mahdollisuus suomalaiselle metsäntutkimuksen osaamiselle kuin myös metsäalan yritys- ja koulutustoiminnalle.

Olisi järkevää yhdistää monitahoinen ilmastotyö ja metsäosaaminen Savo-Karjalasta vientiin. Valtion osallistuminen rahoittamaan Afrikan metsitystyötä kehitysavun nimissä ja laskea kyseinen toiminta kehitysapubudjettiin kuuluvana investointina samalla vähentäen kustannukset muusta kehitysapu toiminnasta.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu (5.12.)

Kaupungistumiseen pakotetaan

Kaupungistuminen on nykyinen trendi, sanotaan. Mielestäni niin ei ole, vaan ihmiset pakotetaan siirtymään asutuskeskuksiin. Tähän kaupungistumiseen on keksitty varma kaava kaikkialla Suomessa. Ensin paikkakunnalta viedään koulut, suljetaan lukio ja nuoret häviävät maakuntakeskuksiin.

Kaupungistumiskaavan seuraavassa vaiheessa viedään muut koulupaikat kauemmaksi ja terveydenhoitopalvelut supistetaan minimiin. Ihmisten on pakko siirtyä koulujen ja palvelujen perässä kaupunkiin. Lopulta sulkevat kaupat ja yritykset ovensa. Jäljelle jäävät enää sitkeimmät ja autoilemaan pystyvät asukkaat.

Kaupungistuminen omana valintana ei ole läheskään kaikkien kohdalla totta. Minä lähtisin täältä kotikylältäni vasta kilon palasina niin kuin moni muukin, jolle kotiseutu on rakas ja tärkeä paikka, hyvä paikka elää ja asua.

Armi Rautavuori, (sd.), Joensuu (5.12.)

Järkeä päätöksentekoon

Tulevat kansanedustajat ovat ensisijaisesti lainsäätäjiä, joilla on edessä useita merkittäviä, pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Soteuudistusta on valmisteltu vuosikausia mutta tuleeko vieläkään valmista. Uudistuksen tavoitteena on parantaa palveluita, kustannustasoa alentaen.

Se edellyttää tarjottavien palveluiden lisäksi vastuunottoa myös omien elämäntapojen suhteen, koska merkittävin säästö tulee yksilöllisillä, ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä.

Valtion velanoton määrä on laskenut nykyisen hallituksen toimesta reilusti, se ei kuitenkaan anna perustetta kasvattaa menoja. Velanoton vähentäminen on tärkeää 110 mijardin valtionvelan lyhentämiseksi, joten tiukkaa talouskuria tulee jatkaa seuraavankin hallituskauden aikana.

Vaikka työllisyys on kasvanut reilusti, työllisyysasteen nosto vähintään 75 %:iin on seuraavan hallituksen välttämätön velvollisuus, mikäli tavoitteena on saada työttömyys ja sen aiheuttamat kustannukset pienemmiksi. Pitkäaikaistyöttömiä on noin 250 000, joista suurin osa pystytään saamaan koulutuksella ja tarvittaessa kuntouttavalla työky-ohjelmilla työkykyiseksi.

Ilmastonmuutos on ajankohtainen asia. Päästötavoitteilla ei pidä lähteä yltiöpäisesti ajamaan alas omaa maa- ja metsätalouttamme, vaan tehdään järkeviä energian tuottotapojen muutoksia.

Juhani Vuorela (sin.), Joensuu (5.12.)

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! 

Hornetit poistuvat käytöstä vuoteen 2030 mennessä. HX-hankkeessa korvataan vanhenevat hävittäjät uusilla. Kirjaimet HX tulevat korvattavasta Hornetista (H) ja seuraajaehdokkaan tunnuksesta (X).

On tärkeää, että ilmatilassamme operoi oma suorituskykyinen hävittäjäkalusto.

Jalkaväen kenraali Ehrnrooth jätti meille testamentin: "Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa!” Historiallisesti tiedämme, että valtiossa, jossa ei ole omia ilmavoimia, ilmatilassa lentävät vieraat hävittäjät.

Vuodesta 2015 lähtien ovat asiantuntijat kadunmiehestä lähtien spekuloineet, millainen konetyyppi Suomen oloihin tarvitaan. Sellaisella uutisoinnilla ei ole mitään pohjaa.

HX-projektissa ovat mukana ilmavoimien parhaat henkilöt vertailemassa ja valitsemassa. Sellaiset henkilöt, jotka ovat alan kovimmat ammattilaiset hävittäjälentämisen alalla. He osaavat verrata kaluston suorituskykyä ilmasodankäynnin doktriineihin, ja laatia esityksen valinnasta päätettäväksi.

He tulevat viemään projektin hallitusti maaliin usean hallituskauden aikana.

Osoitamme maanpuolustustahtoa, kun tuemme heitä mielipiteillämme hankinnan tarpeellisuudesta. Itsenäisyys on vapautta päättää omista asioista. Se on hintalappu projektille HX. Haulla "Hävittäjähankinta-HX" löydät tietoa netistä PM-sivuilta huipputarkasti.

Rauno Taskinen (kd.), Kuopio (5.12.)

Olen sosiaalidemokraatti, en kristillisdemokraatti

Auta armias mikä järkytys oli nähdä täällä kirjoitukseni Eurolla ei ole etiikkaa. Minut oli tällä nettipalstalla muutettu SDP:n ehdokkaasta kd:n ehdokkaaksi. Kolme päivää taistelin, että sain läpi yhden oman kirjoitukseni tälle palstalle, jossa kaikkien eduskuntavaaliehdokkaitten kirjoitukset on luvattu julkaista. Lopulta oli yksi päässyt läpi, mutta siinä oli tuo puolue muutos tapahtunut.

Tehdäänpä tämä asia kerralla selväksi. Olen kyllä kristitty uskova ja pappi, mutta en ole porvari, enkä siis kuulu oikeistolaiseen puolueeseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että yksikään puolue ei voi omia itselleen kristillistä uskoa. Jos maanpäällinen hallitsija luulee olevansa Jumalan sijainen maanpäällä, siinä käy kansalle huonosti. Esimerkkejä tästä on maailmalla paljon.

Kristillinen arvopohjani osaltaan ohjaa minua olemaan vähempien veljieni ja siskojeni, siis ihmisyyden puolella. Tämän tulee olla totta myös teoissa, eikä vain puheissa. Siksi olen aina äänestänyt SDP:tä ja siksi olen sosialidemokraattisen puolueen eduskuntavaaliehdokas.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu (4.12.)

Biotalous on tulevaisuus

Biotalous on ollut Suomen elinkeinoelämän tukipiste jo vuosia. Tärkeässä roolissa biotalouden näkökulmasta on ollut ja tulee olemaan puu. Muovi on ongelma, puu ratkaisu. On tutkittu, että puun käyttöä voidaan kestävästi nostaa entisestään. Tämän pitäisi olla rohkaiseva tieto kaikille, ketkä uskovat ilmastonmuutokseen.

Keskusteluun on noussut kuitenkin hämmentäviä näkemyksiä. Esimerkiksi Krista Mikkosen ulostulo Vihreiden ideasta luopua kesähakkuista ja metsätietuista pöyristyttää. Nyt kun pitäisi suunnata entistä enemmän katsetta kestävään kehitykseen ja biotalouteen, on tällainen näkemys absurdi. Millä maailma sitten pelastetaan, jos biotalous lamautetaan? Millä esimerkiksi muovi korvataan? Ei päästetä realismia muuttumaan uusiutumattomaksi luonnonvaraksi.

Keskustan linjaus Realistinen Vihreys on hyvä ja realistinen. Siihen kuuluu muun muassa juuri biotalous. EU:n biotalousraportti kannustaa biojalostamoihin satsaamiseen. Meidän tulisi siirtää painopiste kaiken kieltämisestä kehittämiseen. Esimerkiksi biokaasu ja bioautot olisi yksi mahdollisuus yksityisautojen kysymysten kanssa maassa, jossa paikoin oma auto on välttämättömyys.

Meidän tulisi toistemme osoittelun sijaan viedä biotalouden ratkaisuja maailmalle. Suunta huomiselle on näytettävä tänään ja Suomen olisi hyvä olla etulinjassa.

Eero Reijonen (kesk.), Liperi

Julkaistu 4.12.

Eurolla ei ole etiikkaa

On sanottu, että sitä pahaa, mitä maailmassa tapahtuu, eivät aiheuta pahat ihmiset, vaan ne ihmiset, jotka vaikenevat. Jos suuri enemmistö ei vaikenisi, ei pieni vähemmistö voisi toimia väärin.

Hallituspuolueiden lupaukset eivät ole täyttyneet, on toimittu tarkoituksella vastoin sitä, mitä on luvattu. Lienee turhaa luetella kaikki ne leikkaukset koulutuksesta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä, joita on vastoin lupauksia toteutettu.

Kiky-kyykky toi lisää työaikaa. Samalla se leikkasi lomarahoja. Aktiivimalli on ahdistanut jo 160 000 työtöntä toimeentulo-leikkuriin. Näistä epäkohdista mm. ihmiset valittavat ja kärsivät.

Kuluneet neljä vuotta ovat opettaneet, ettei maailma parane voivottelemalla vaan tekemällä työtä paremman huomisen eteen. Siksi olen lähtenyt ehdolle SDP:n ehdokkaana eduskuntavaaleihin. Meillä, jo kypsempään ikään ehtineillä, on elämänkokemuksen tuomaa ymmärrystä moniin asioihin, eikä vähiten niihin, miten ihmisyyden taakkaa kannetaan ja jaetaan.

Tiedämme, miten tämän päivän päätöksillä ja teoilla vaikutetaan pitkälle tulevaisuuteen. Eurolla ei ole edelleenkään etiikkaa, se täytyy olla niillä, jotka ihmisten elämään osallistuvat ja heidän tarpeensa näkevät, siis tulevilla päättäjillä. Tulevaisuutta rakennetaan yhdessä tänään.

Armi Rautavuori (sd.), Joensuu
(julkaistu 3.12., puolue muutettu oikeaksi 4.12.)

Säännölliset terveystarkastukset myös eläkeläisille 

Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias.

Yhteiskuntamme tarjoaa varsin kattavat terveystarkastukset lapsille, koululaisille, opiskelijoille ja työtätekeville. Eläkeiässä säännöllisiä terveystarkastuksia ei tarjota yhteiskunnan puolesta. Tulevaisuuden haasteeksi tulee muodostumaan muun muassa kotihoidon ja hoivapalveluiden riittävyys, sekä oikein ajoitettu palvelutarjonta ikäihmisille.

Ikääntyminen tuo luonnostaan muutoksia ihmisen fyysisiin ominaisuuksiin ja henkiseen kapasiteettiin. Jalka ei enää nouse kepeästi, muisti alkaa heiketä ja sairauksien todennäköisyys lisääntyy.

Meidän on nähtävä ikääntymiseen liittyvät haasteet kokonaisvaltaisemmin. Oikein ja tarpeeksi aikaiseen vaiheeseen ajoitetut, säännölliset terveystarkastukset ovat avain eläkeläisten hyvinvointiin.

Huomiota tulee kiinnittää niin ravitsemukseen, liikuntaan, turvallisuuteen, muistiin, lääkitykseen kuin yksinäisyyteenkin.

On tärkeää, että sekä julkinen sektori että terveys- ja hoiva-alan yritykset täydentävät toistensa osaamista. Oikein ajoitettua terveystietoa hyödyntäen voimme tarjota palveluja, apua ja tukea ikäihmisten laadukkaaseen kotona asumiseen, jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen.

Kaisa Hartikainen-Herranen (kok.), Varkaus

julkaistu 3.12.

Luomuun lisää tukea

Luomutukea tarvitaan jatkossakin. Suomen hallitus on sitoutunut toteuttamaan kansallista luomuohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on nostaa luomun osuus 20 %:iin koko maan peltoalasta. Tällä hetkellä se on noin 13 %. Mielestäni hallituksen tulee tukea luomualaa tavoitteen saavuttamiseksi.

Pohjois-Karjala on luonnonmukaisessa viljelyssä edelläkävijä. Meillä luomun osuus peltoalasta lähentelee jo 30 % ja halukkuutta lisätä peltoa luomulle olisi. Luomulla on mahdollisuus parantaa huonoa maatalouden kannattavuutta sekä torjua sitä kuuluisaa ilmastomuutosta ja lajikatoa.

Viime vuonna luomutuotteiden myynti Suomessa kasvoi peräti 13 %. Luonnonmukaisesti tuotetulla ruualla on hyvä menekki myös viennissä. Valitettavasti tällä hetkellä vientiin ei riitä luomutuotteita riittävästi. Maakunnassa ihmetellään keskustalaisen vastuuministeri Jari Lepän päätöstä, jonka mukaan uutta luomutukea ei olisi enää mahdollista saada luomualan lisäämiseksi.

Päätös on kuin märkä rätti luomuun siirtymistä harkitsevien tuottajien kasvoille. Päätöksellä ei ole myöskään mitään järjellistä perustetta. Luomuun siirtyminen on viljelijälle aina taloudellisesti riskialtis vaihe joten sitä on tuettava. Pidän myös itsestään selvyytenä, että hallitus lisää Luonnonvarakeskuksen luomututkimuksen rahoitusta.

Kari Kulmala (sin.), Rääkkylä

julkaistu 3.12.

Metsästysharrastusta tuettava

Metsästyksen maine harrastuksena on saanut kolhuja viime vuosina, pitkälti aiheettomasti. Kun miettii, mistä negatiivinen suhtautuminen kansamme perinteikkääseen, entiseen elinkeinoon johtuu, nousee mieleen kaupungistuminen. Megatrendi vie kiihtyvään tahtiin ihmisen luonto-ajattelua väärille raiteille.

Metsästyksestä tehdään pelkkää aiheetonta tappamista. Tässä ajatusmallissa unohdetaan täysin kannanhoidollinen näkökulma.

Metsästyksen näkökulmasta huolestuttavaa on harrastajien keski-ikä. Nuorisoa kiinnostaa vähenevässä määrin harrastuksen pariin siirtyminen. Kun nykyinen metsästäjäsukupolvi poistuu passista, miten kannanhoidolliset asiat tullaan hoitamaan? Tätä ennakoiden eduskunta lähes puolitti alle 18-vuotiaiden riistanhoitomaksun 39 eurosta 20 euroon.

Samalla, kun harrastajat vähenevät, saa ylisuojelu lisää jalansijaa. Luonto muuttuu etäiseksi elementiksi, jonka lainalaisuudet hämärtyvät. Susi on ylisuojelussa menossa kovaa vauhtia väärään suuntaan. Pidänkin hyvänä lakialoitteen valmistelua susikannan rajaamisesta 300 yksilöstä 100 yksilöön.

Jos metsästäjä kritisoi jotain kantaa liian suureksi, hänet automaattisesti leimataan halusta tappaa laji sukupuuttoon. Tämä on väärin. Tällaisia asioita tuskin kukaan metsästäjä haluaa. Suomessa ollaan pitkällä riistakantojen kestävässä hoidossa. Metsästyksen kunnioitus harrastuksena pitäisi palauttaa.

Eero Reijonen (kesk.), Liperi

julkaistu 28.11.

Yhdenvertaisuutta ja inhimillisyyttä vammaispalveluiden taksikyyteihin 

Vammaispalveluiden piirissä oleva asiakas joutuu tilaamaan taksin kahta tuntia aiemmin kuin muut pohjoiskarjalaiset. Tämä koskee niin työssä käymistä, asiointia, yhteiskunnallista osallistumista kuin virkistäytymistäkin. Tällä kaksi vuotta vanhalla päätöksellä haetaan kyytien yhdistelyä eli kustannussäästöjä.

Palveluiden piirissä on 2 500 pohjoiskarjalaista. Eräs vammaispalveluiden piirissä oleva ystäväni kertoi, ettei taksissa ole kertaakaan istunut kukaan toinen yhtä aikaa. Herääkin kysymys, syntyykö kustannussäästöjä?

Näiden palveluiden piirissä oleva ystäväni unohti junamatkallaan tilata taksin kaksi tuntia ennen asemalle tuloaan. Kun hän sitten lähellä määränpäätä soitti taksin, kyseltiin luurin päässä, voisiko ystäväni viettää aikaa parisen tuntia jossakin, vaikkapa kahvilassa. Kun ihminen on tällaisten palveluiden piirissä, ei jalka ehkä nouse, kahvilaan on matkaa ja Herra Pakkasukkokin voi olla viheliäinen seuralainen.

Herää kysymys: Onko käytäntö inhimillinen ja yhdenvertaisuuteen pyrkivä?

Normaalisti taksia tarvitseva tilaa meno- ja paluukyytinsä hyvissä ajoin, olipa vammaispalveluiden piirissä tai ei. Ennakointikin on joskus mahdotonta. Herää kolmas kysymys: Eikö käytäntöä voi purkaa tai kohtuullistaa?

Anne Kikkis Mikkola (kd.), Joensuu

Julkaistu 28.11.2018

Kuka huomaa yksinäisen lapsen? 

Suurin osa Suomen lapsista ja nuorista voi hyvin. Kaikkien oikeudet eivät kuitenkaan toteudu. Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vuonna 2017 tehtiin 76 116 lastensuojeluilmoitusta. Kiireellisesti sijoitettiin 4 081 lasta, 15 % enemmän kuin edellisenä vuonna.

Lasten ja nuorten kokema yksinäisyys on huolestuttavan yleistä: 13-vuotiaista 13,5 % ja 15 % 15-vuotiaista kokee itsensä usein tai aina yksinäisiksi. Alakoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaista 10 % kokee olevansa näkymättömiä. Erityisen huolestuttavaa on se, että 11 % kokee, etteivät aikuiset huomaa heidän pahaa oloaan.

Pelastakaa Lapset ry:n selvityksen mukaan joka 8. lapsi elää köyhässä perheessä. Näillä lapsilla on suurempi riski tulla kiusatuksi ja jäädä yksin. Taloudellisten huolten rasittamilla vanhemmilla ei aina riitä voimia vastata lasten tarpeisiin.

Toivottavasti Suomeen saadaan viimein kansallinen lapsistrategia, jolla suunnataan huomio lapsiin ja nuoriin. Yhtä tärkeää on saada lainsäädäntötyöhön ja kunnalliseen päätöksentekoon lapsivaikutusten arviointi. Toivottavasti jokaisessa kunnassa perutaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitukset ja pienennetään ryhmäkokoja.

Kouluissa opettajilla on oltava todelliset mahdollisuudet huomioida jokainen oppilas yksilönä.

Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.), Joensuu

Halpatyövoima ei ole ratkaisu työvoimapulaan

Akuutti työvoimapula on faktaa monilla, hyvin erilaisilla toimialoilla. Yleisesti tunnettua on hitsaajien, siivous- ja hoitoalan osaajapula.

Miksi on työvoimapula? Siksikö, ettei alan koulutusta ole riittävästi, vai siksi, ettei makseta tarpeeksi? Suomalainen ei sillä palkalla elä, mitä työnantaja tarjoaa.

Halpatyöntekijälle sekin voi olla kymmenkertainen lähtömaahan verrattuna. Vetovoimatekijä.

Asumisen, elämisen ja liikkumisen kalleus johtavat siihen, ettei saadulla palkalla pärjää. Toisaalta asumis- ja toimeentulotuen piirissä olevan ei kannata töihin lähteä, sillä nettona rahaa jää vain marginaalisesti enemmän kuin pelkistä tuista. Tämä on faktaa, eikä tuen saajan vaan järjestelmän vika. Sille on tehtävä eduskunnassa jotain.

Perussuomalaiset ei kannata kaksia työmarkkinoita. Siis työperäisen maahanmuuton lisäämistä kolmansista maista niin, että maksetaan 1 200 euroa kuussa. Koska työntekijä joutuu turvautumaan tulonsiirtoihin elättääkseen perheensä. Pöyristyttävä on EK:n ehdotus 70 prosentin palkkatuesta. Siis siirtää palkkojen maksu veronmaksajille.

Yritysten kannalta työvoiman tarve on välttämätön tyydyttää. Joensuussa hanke on jo polkaistu käyntiin Business Joensuun toimesta. Osaajia tarveharkinta ei koske.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että meillä on jo EU:n ansiosta 500 miljoonan ihmisen työmarkkinat. Töihin voi tulla EU-kansalaiset vapaasti.

Jussi Wihonen (ps.), Joensuu

Siun sotessa suut tukitaan

Muutama sana mahtavasta Siun sotesta. Itse en ole koskaan tykännyt suuresta ja hienosta vaan pienestä ja toimivasta. Siun sote ei tule koskaan toimimaan kunnolla, ellei ylempiin johtoportaisiin saada ihmisiä, jotka ovat työntekijöiden kanssa samalla aaltopituudella.

Nyt ollaan lähdetty rakentamaan tätä himmeliä pelolla ja pakottamisella. Työntekijät alkavat uupua työtaakan alla. Ennen kunnissa esimiehet tahtoivat työntekijöiden voivan hyvin ja huomioivat näiden tarpeet mm työvuorojen suunnittelussa. Nyt puhuu raha ja työntekijä on se pakollinen paha.

Siun Soten ongelmista ei työntekijät saa puhua, tai tulee varoitus. Näitä varoituksia voi tulla, jos vaikka satut tekemään ilmoituksen vaaratilanteesta tai jostain puutteista. Keskiportaan johtohenkilöstö elää muussa maailmassa.

Sotketaan työyhteisöjä ja muutetaan toimintatapoja. Kukaan ei halua kuunnella työntekijää tai varsinkaan ottaa huomioon hänen tarpeitaan.

Nyt olisi aika lähteä johtoportaan miettimään tekoja millä turvataan työntekijöiden hyvinvointi kaikissa työpisteissä ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä vaatii myös päättäjiltä rohkeita kannanottoja ja tekoja valtuustoissa sekä hallituksissa. Yritetään tehdä tästä toimiva juttu.

Mika Hiltunen (ps.), Kontiolahti

Lisää liikuntaa ja hyvinvointia

Suomessa on selvitettävä liikunta- ja hyvinvointivähennyksen käyttöönottoa (vähennyskelpoiset palvelut, vähennyksen suuruus jne.) henkilöverotuksessa. Vähennyksen tavoitteena olisi lisätä laajasti liikunta- ja hyvinvointipalvelujen käyttöä ja näin koko väestön vauvasta–vaariin terveyttä sekä ennaltaehkäistä sairauksia. Mallia toteutukseen voisi ottaa kotitalousvähennyksestä.

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä Suomen ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko, jonka tavoitteena on lisätä liikkumista. Vähennyksen käyttöönoton selvittäminen onkin luonteva ja ajankohtainen toimenpide. Suomalaisten tulisi liikkua ylipäätään enemmän kaikissa ikäryhmissä. Erityisesti nuorten ja lasten liikkuminen on kuitenkin valitettavalla tavalla polarisoitunut. Osa liikkuu ja harrastaa todella paljon, osa ei juuri lainkaan.

Taustalla on myös tiettyjen harrastusten kalleus. Kaikilla perheillä ei ole samalla tavalla varaa harrastaa. Tämän takia henkilöverotuksen liikunta- ja hyvinvointivähennyksen piiriin tulisi ehdottomasti kuulua myös alaikäisten lasten liikuntaa ja hyvinvointia edistävät palvelut ja mahdollisuuksien mukaan jopa harrastusvälineet. Tämä edistäisi tässä yhteiskunnan ajassa tärkeää mahdollisuuksien tasa-arvoa myös hyvinvoinnin ja liikunnan suhteen.

Tästä hyötyisi laaja-alaisesti koko suomalainen yhteiskunta.

Seppo Eskelinen (sd.), Joensuu

Ensin vietiin lomarahat, nyt halutaan viedä autotkin alta pois

Keskustalainen liikenneministeri Anne Berner kertoi Suomen Kuvalehden haastattelussa, kuinka dieselautojen myynti tullaan kielletään Suomessa jollain aikavälillä. Tätä Berner perustelee ilmastonmuutoksen ehkäisyllä.

Tällä hetkellä Suomen osuus maailman päästöistä on hurjat 0,1 prosenttia. Liikenteen osuus tästä on Suomessa noin viidennes. Bernerin ehdotus dieselautojen kieltämisestä ilmaston hyväksi on lähinnä naurettava.

On selvää, että kaikki tunnustavat ilmastonmuutoksen ongelmana, mutta keinojen sen hillitsemiseksi tulee olla järkeviä. Esimerkiksi suomalaisen teollisuuden ajaminen Kiinaan liian kunnianhimoisella (siis typerällä) ilmastopolitiikalla saastuttaa maailman mittakaavassa enemmän, koska kiinalaiset tehtaat saatuttavat enemmän kuin suomalaiset.

Jos siis jotakin halutaan tehdä ilmaston nimissä, olisi ilmastovero erityisen saastuttavien maiden tuontituotteille parempi ratkaisu.

Dieselautoja ei siis tarvitse kieltää edes ilmastoon vetoamalla. Sen sijaan dieselautojen käyttövoimavero tulisi poistaa ja samanaikaisesti tulisi laskea sekä bensiinin että dieselin pumppuhintaa vähintään 25–30 senttiä. Näin varmistetaan, että ihmisten liikkumiskustannukset alenevat ja myös teollisuuden kilpailukyky kohennee logistiikkakustannusten alennuttua.

Sanna Antikainen (ps.), Outokumpu

Ikäihmisten mielenterveyspalveluita lisättävä

Viime vuosien palvelurakenneuudistuksessa on jouduttu priorisoimaan entistä tiukemmin sitä, kenelle palveluja tarjotaan. Pikainen haku sekä Eksoten että Siun soten sivuilla, ei tuota osumia ikäihmisten mielenterveyspalveluille. Tosin mielenterveys- ja päihdepalveluista kertovissa osioissa ei palveluille aseteta yläikärajaa. Käytännössä monet ikääntyneet jäävät kuitenkin vaille asiantuntijapalveluja.

Mielenterveyden ongelmat eivät katoa ihmisen täytettyä 65 vuotta. Jopa 20 prosenttia yli 65-vuotiaista on lieviä masennusoireita ja 3–5 prosentillalla vakavan masennuksen kriteerit täyttävää oireilua. Masennus jää helposti tunnistamatta, koska sen oireet sekoittuvat ikääntyneillä usein fyysisiin oireiluihin. Masennuksen myötä saattaa ilmetä myös muistihäiriöitä ja toimintakyvyn laskua.

Ikäihmisten masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla niin kuin muidenkin. Mielialalääkkeitä määrätään ikäihmisille helposti, mutta terapian saaminen on käytännössä mahdotonta. Kuinka käy masentuneen ikäihmisen, jonka omat voimavarat tai varallisuus eivät riitä rajallisiin yksityissektorin terapiapalveluihin? 

Tarvitaan panostusta ikääntyvän väestön mielenterveyspalveluihin. Silloin kun on tarve asiantuntija-apuun, sitä tulee olla saatavilla asiakkaan iästä riippumatta.

Satu Melkko (kd.), Liperi

Pitäisikö nuorten syrjäytymiselle tehdä jotain?

Pitäisikö nuorten syrjäytymiselle tehdä jotain? Meillä on tiedossa riskiryhmät ja tekijät, jotka suurella todennäköisyydellä johtavat yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumiseen.

Pitkäaikaistutkimukset osoittavat neljä lapsuuteen liittyvää, syrjäytymistä ennakoivaa tekijää: vanhempien matala koulutustaso, päihde- ja mielenterveysongelmat tai pitkäaikainen toimeentulotuen tarve sekä perheen rakenteessa tapahtuneet suuret muutokset. Mitä useampi tekijä perheessä toteutuu, sitä todennäköisemmin lapsi tarvitsee tukitoimia.

Löytyisikö meillä ymmärrystä ja osaamista tukea riskiryhmään kuuluvia ja saada syrjäytymiskehitys poikki? Tarjotaan nuorille hyviä ja kestäviä aikuissuhteita. Yksikin aikuinen kantaa yli kasvamisen haasteiden ja riittää ehkäisemään syrjäytymisen. Mistä nämä aikuiset löytyvät? Koulusta, naapurista, harrastuksista, sukulaisista, mistä vain. Välittäminen ei maksa mitään.

Yhteiskunnan tulee kantaa vastuu. Koulujärjestelmä ei saa pudottaa ketään, luokkakoot pysyvät kohtuullisina, erityisopetusta on saatavilla, luomme uusia tapoja oppia, tuemme koulun yhteisöllisyyden kasvattamista.

Pidämme nuorten harrastusten hinnat kohtuullisina. Julkinen liikunta- ja kulttuuripaikkarakentaminen mahdollistaa harrastamisen kaikille. Valtion ja kuntien tulee tukea nuorten harrastustoimintaa.

Vanhemmille tulee mahdollistaa yhteistä aikaa kasvavien lastensa kanssa.

Harri Väänänen (ps.), Lapinlahti