Perjantai, 21.9.2018 
Mervi

Satuhäitä ja häähuumaa

Ylen ihana Satuhäät-ohjelma jatkuu uusilla jaksoilla tänään. Onneksi huomaisin iltapäivälehden jutun aiheesta, muuten uusi - torstai-illasta maanantai-iltaan siirtynyt - ohjelma-aika olisi mennyt ohi.

Olen hääfriikki, ja seuraan hääohjelmia aina, kun mahdollista. Satuhäät on ollut yksi suosikeistani: siinä on jotakin koskettavaa, lämmintä ja suomalaista. Sen sijaan osa amerikkalaisformaateista, joissa tapetellaan, haukutaan toisia, kilpaillaan kustannuksilla ja järjestetään joka kurviin draamaa, ei jaksa innostaa. Ehkä Satuhäissä viehättääkin se, että niissä sijansa saavat myös ihmisten tarinat sekä syy juhlaan: rakkaus ja halu sitoutua toiseen ihmiseen loppuelämäksi.

Jatka lukemista

Kynttiläteline rautalangasta

Vuosi on vaihtunut, mutta kevääseen on vielä pitkä aika. Kun maa on roudassa, joutaa sisällä tekemään kaikkea pientä mukavaa - ainakin polttamaan kynttilöitä ja suunnittelemaan neulomuksia ja muuta mukavaa. Eräs blogiani loppusyksystä kommentoinut ihminen toivoi ohjeita, ja nyt minulla on  jotakin jaettavaa. Yleensä olen huono kirjaamaan silmukkamääriä tai muita olennaisia asioita paperille - tai yleensäkään noudattamaan mitään ohjeita kirjaimellisesti - mutta tämän ohjeen kirjotin tarkasti tekovaiheessa muistiin.

Kyseessä on joululiitteessämme (6.12.2011) ilmestyneen, rautalangasta väännettävän kynttilätelineen ohje. Valmista mallia en ole nähnyt missään. Teline ja sen teko-ohje syntyivät eräänä iltana muutaman kokeilun kautta.

Jatka lukemista

Kirjoneulepalloja jouluksi

Innostuin monien muiden tavoin norjalais-ruotsalaisen miesparin Joulupallot-kirjasta, ja päätin heti kokeilla parin pallon tekemistä, vaikken kirjoneuleita olekaan tehnyt sitten seitsemännen luokan. Luin kirjasta lankasuosituksen ja unohdin sen samoin tien, joten ostin kauppareissulla Seitsemän veljestä -lankaa. Kirjassa suositellaan numeron 3 puikkoja, joten lanka vaikutti hyvältä ainakin minun käsialalleni. Aloitin neulomaan ruusua, jossa levitykset ja kavennukset eivät satu kuvion kohdalle. Kun kirjoneuleosuus alkoi, muistin, miksi kirjoneuleet eivät kuulu intohimoihini: langat olivat solmussa vähän väliä. Puolessa välin palloa tajusin, että siitä tulee ennemminkin pipo vauvalle. Tein työn loppuun ja lähdin uudelleen lankakauppaan. Sain kuulla, ettei joulupallomiesten suosittelemaa lankaa ole, mutta sen voi korvata Maija-, Sisu- tai Lanet-langalla. Maijaa pussiin ja menoksi. Toisen pallon kohdalla alkoivat perinteiset ongelmat: puikot tippuivat ja välillä lanka jäi työn takana liian kireälle - kiristyä alkoivat myös neulojan hermot. Puolivälissä kuviota iski taas totuus: tästäkin pallosta tulee liian iso. Tarkastin kirjan ohjeet puikkosuosituksesta enkä ollut muistanut väärin. Sen sijaan hieman myöhemmin samalla sivulla gurut mainitsivat, että kannattaa muistaa oman käsialan vaikutus neuleeseen. Lähdin jälleen lankakauppaan, tällä kertaa hakemaan ohuempia puikkoja. Vannoin, että tämä on viimeinen yritys. Pitäkööt pallonsa, jos nyt ei onnistu. Kolmas pallo onnistui vihdoin, ja pitihän sille pyöräyttää kaverikin jouluksi. Täytin myös sen ensimmäisen jättiläisen muistoksi - senhän voi antaa vaikka kaverin kissalle joululahjaksi. Millaisia palloista sitten tuli, sen näette Karjalaisen joululiitteestä, joka ilmestyy 6. joulukuuta.

Ihania vintagemekkoja!

Päädyin irtisanomaan ainakin hetkeksi käsityölehden tilaukseni, sillä vaikka se onkin niin mukava aina saada, unohdan hetkessä, mitä missäkin lehdessä on ollut. Joskus olen käynyt lehtikasoja läpi tuntikausia etsiessäni jotakin tiettyä kaavaa tai ohjetta. Aina ohje ei tietenkään löydy, sillä juuri se lehti, josta on hämärä mielikuva jossakin aivojen syövereissä, on tietenkin kadonnut, lainassa tai syöty (koirani lukee myös lehtiä).

Pari viikkoa sitten posteljooni toi työpaikalle kirjan Kuuluisat vintagemekot (Sara Alm ja Hannah McDevitt, WSOY 2011). Kirjassa on 10 kaavaa, joista muunnelmin syntyy 20 mekkoa. Kerrankin yksissä kansissa on kaikki ihanuudet! Minua on aina viehättynyt klassinen, Jacqueline Kennedy Onassiksen kotelomekko ja Marilyn Monroen suorastaan ikoninen, valkoinen leninki. Nyt niiden kaavat muunnelmineen on käsieni ulottuvilla. Kirjassa on myös muun muassa Audrey Hepburnin Aamiainen Tiffanyllä -elokuvasta tuttu musta iltapuku, Diana Rossin suurihihainen pikkumekko sekä Madonnan 1980-luvun tyyliä ilmentävä korsettiyläosainen mekko. Kirja on muutenkin loistava mekkotyypin kirja: siinä on selkeät ohjeet, ilmava taitto hyvine kuvineen ja ripaus tietoa asujen taustasta. Ohjeissa on muun muassa kuvalliset mallit siitä, miten kaavat kannattaa asettaa kankaalle ja miten työssä edetään. Termejä ja tekniikkaa on avattu erillisessä osiossa. Jos minulla nyt olisi edes pari tuntia ylimääräistä aikaa, kipaisisin anopilta saumurin lainaan, ja surauttaisin uuden mekon pikkujouluihin. Nyt luppoajan täyttävät muut jouluvalmistelut, mutta onneksi mekot ovat ajattomia klassikoita: niitä ehtii ompelemaan tammikuussakin.