Keskiviikko, 16.1.2019 
Ilmari, Ilmo
Kotimaa

Video: Karjalainen hyppäsi aura-auton kyytiin tammikuisena aamuyönä - kuljettaja ihmettelee liikenneraivoa: "Turha tulla taakse valoja vilkuttelemaan"

  • Pekka Puustinen
  • Juha Inkinen
Karjalainen hyppäsi Markku Kummunmäen kyytiin Kiihtelysvaarassa viime tammikuussa. Karjalainen hyppäsi Markku Kummunmäen kyytiin Kiihtelysvaarassa viime tammikuussa.

Lumen auraamisesta on riittänyt jo runsaasti puhetta tänäkin talvena, kun kinokset pitkin Pohjois-Karjalaa ovat jo melkein puolimetriset. Karjalainen hyppäsi vuosi sitten tammikuussa aura-auton kyytiin Kiihtelysvaarassa ja katseli, miltä maailma näyttää aura-auton kuljettajan silmin. Julkaisemme artikkelin nyt uudestaan.

Risteysaluetta puhdistava aura-auto ei hyppää noin vain syrjään, vaikka takana olisi muuta liikennettä.

– Risteyksetkin on puhdistettava. Se vaatii usein myös peruuttelua. Aika vaikeaksi työ menee, jos takaa tulevat ajavat ihan tuntumaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Emme voi peruuttaa esimerkiksi vilkkaasti liikennöidylle risteävälle tielle miten sattuu. Ja on ihan turha tulla aura-auton taakse valoja vilkuttelemaan, kun auraa pitäisi peruuttaa, mutta takana tie on tukossa, kuvaa kuljetusyrittäjä Markku Kummunmäki talviliikenteen ehkä tyypillisintä jumitilannetta.

Allaolevaa videota aura-auton ohjaamosta on katsottu Youtubessa jo 50 000 kertaa. Juttu jatkuu videon alapuolella.


Risteysten puhdistamisen ohella toinen vaaran paikka ovat Kummunmäen mukaan aamuyön autoilijat.

– En rupea sen kummemmin tyypittämään. Eiköhän niissä ole kiireisiä nuoria miehiä ja muita kulkijoita.

– Mutta se on silmiinpistävä piirre, että erityisesti aamuyöllä henkilöautot näyttävät olettavan, että se on aura-auto, joka väistää.

– Me ajamme ensin tien keskialueen molempiin suuntiin. Siihen jää aina vastaantulevalle kaistalle henkilöauton mentävä väylä.

– Jos aurakaluston pitää sitä väistää, niin sitten teille jää pitkiä pätkiä auraamatonta keskitien lumipatjaa, hän muistuttaa.

Hänen mukaansa koko tieleveyden puhtaana pitäminen on äärettömän vaikeata, jos tienkäyttäjät eivät tee yhteistyötä.

Tämä koskee sekä kohtaamisia tiellä, että risteys- ja levikealueiden puhdistamista. Muiden tienkäyttäjien pitää muistaa esimerkiksi se, että aurauskalusto saa erityistä varovaisuutta noudattaen poiketa kaistasäännöistä.

Liikenneraivon Kummunmäki kokee olleen tänä talvena aiempaa yleisempää.

– Tuntuu, että liikennekulttuuri on muuttunut. Ihmiset jättävät aiempaa useammin kulkemisensa viime tippaan, ja kiukku nousee kun tiellä on lunta tai liukkautta tai aura-auto ”tukkona”, hän arvioi.

Ja korostaa uudelleen yhteistyötä, sitä, että muut ymmärtävät tilanteen myös sen auraajan näkökulmasta.

SISTeiden-auraus6Karjalainen20180125
SISTeiden-auraus7Karjalainen20180125
SISPTeiden-auraus8Karjalainen20180125
SISTeiden-auraus5Karjalainen20180125

Siinä ehkä tärkein asia on sen oivaltaminen, että joku tieosuus jää aina urakan hoidossa viimeiseksi.

Kummunmäen urakan pituus on runsas 80 kilometriä. Kun kakkosluokan tiet ajetaan kahdesti kumpaankin suuntaan ja kolmosluokan tiet kertaalleen, aikaa koko alueen hoitoon kuluu tavallisesti 6–8 tuntia. Jos lähtö on vaikka aamuneljältä, on koko lenkki hoidettu noin puoleenpäivään mennessä.

Vaihtelua lähtökynnykseen voi vierekkäisilläkin alueilla tulla Kummunmäen mukaan siitä, ettei lunta sada joka paikassa samaan aikaan samaa määrää.

Yksittäinen harmin aihe taajamissa on se, että aura-auto saattaa heittää lumet aiemmin auratulle kevyen liikenteen väylälle.

– Kevyen liikenteen väylien lähtökynnys on matalampi. Ongelma on tiedossa, mutta kyllä se tiekin pitää aurata, hän harmittelee tilannetta.

Juttu julkaistiin ensimmäisen kerran 24.1.2018.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa