Keskiviikko, 20.1.2021 
Sebastian
Kotimaa

Kolumni: Täsmätossut vain yhteen tarkoitukseen

  • Jouko Kempas

Juuri tällaisina päivinä suomalaiset villasukat ja huopatossut ovat maailman paras keksintö. Tällaisilla tammikuun normipakkasilla ei parempia olekaan. Nykyaikana jokaiseen käyttötarkoitukseen täytyy olla omat kenkänsä. Meillä asuu mies, jolle huopatossut on yhden käyttötarkoituksen täsmäkengät. Paljas aamujalka huopatossuun, ja kyllä tarkenee kipaista hakemassa aamun lehdet pihan perältä. Juuri mihinkään muuhun en huopatossuja tarvitse enkä käytä.

Kesäkelissä lehtienhakukenkinä on tohveli-Reinot. Talvella Reinot ovat lumella ja jäisellä pihalla vaarallisen liukkaat. Pari kertaa kokeilin, ensimmäisen ja viimeisen. Ei luita poikki mutta melkein.

Huopatossut on saappaat, ei huopikkaat, töppöset tai vilttitossut. Vartta on taitettuna puoli metriä. Jos varren suoristaa, se yltää liki nivusiin. Ja tilaa on riittävästi. Tossun koko on arviolta vähintään 50.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kun mahtitossuja esittelee aikuisille, useita vähintään hymyilyttää. Lapsia alkaa naurattaa, jos pääsevät kokeilemaan tossuja. Pieni lapsi mahtuu saappaaseen piiloon kuin pesään suojautuisi. Hiukan suurempi hihkuu, kun huomaa, että molemmat jalat mahtuvat samaan tossuun ja vielä pystyy pomppimaan pupujussina.

Huopatossut on suomalaista kansanperinnettä, vaikka ovatkin Venäjältä lähtöisin. Suomessa huopatossut alkoivat yleistyä 1900-luvun alussa. Niistä tuli vuosikymmeniksi perinteinen pakkaskauden jalkine, koska lämmöneristys oli ja on hyvä. Se on sitä myös lehtienhakutossuissa, vaikka ne ovat ikivanhat. Aivan muuta toista kuin nykyajan talvikengissä muovipohjineen, pörrökarvoineen ja keinonahkoineen. Nykykengät kestävät yhden talven, jotta voi ostaa seuraavaksi talveksi uudet, sen vuoden vuosikertakengät uusine hömpsötyksineen.

Kyllä uusissakin kengissä on hyviä, mutta huopatossut ovat ikuiset, tai ainakin melkein. Nämä tossut muistan, kun isäni käytti niitä 1970-luvun alussa. Ne olivat silloin nykyaikainen malli. Tossussa on kumipohja.

Alun perin tossun pohja on pelkkää huopaa. Huopapohja ei kestänyt kovaa kulutusta eikä pitänyt sohjovettä. Pohjaan kokeiltiin nahkaakin mutta sitten päädyttiin kumiin. Kumipohja on hyvä muissakin kengissä.

Huopatossutehtaita oli ennen ympäri Suomea, ja etenkin ennen toista maailmansotaa Karjalan alueella. Esimerkiksi Kirvu tunnettiin huopatehtaiden pitäjänä. Vieläkin Suomessa tehdään erilaisia huopakenkiä, joskin vähemmän. Kenkien halpatuonti alkoi huumata suomalaisia 1980-luvulla, ja käsityövaltainen valmistus kävi kannattamattomaksi. Huopatossukoneita ei juuri ollut, joten yhden huopatossuparin tekeminen monine työvaiheineen saattoi viedä useamman päivän.

Alkuperäiset huopatossut olivat harmaita. Lehtienhakutossut on mustat. Nykyään uusia tossuja saa vaikka kaikissa sateenkaaren väreissä.

Jos nuorisolta kysyy, että mistähän ne huopatossut tehdään, niin moniko tietää. Tuskin moni tietää tallukkaitakaan tai jatsareita. Raappahousuista puhumattakaan.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi