Tiistai, 11.5.2021 
Osmo
Kotimaa

Kolumni: Kun Venäjä pelottelee ja pullistelee, Nato alkaa kiinnostaa

Sijoittajia on tapana ohjeistaa, ettei yhtiön kurssin aiempi kehitys ole tae tulevasta. Olisikohan näin myös Venäjän demokratiakehityksen osalta - toivottavasti olisi.

Venäjän nykyistä käyttäytymistä maailmanpolitiikassa pidetään itsekkäänä ja röyhkeänä, mutta tässä ei ole mitään uutta, kun peilataan historiaa. Ulkoisten uhkakuvien luominen on vanha, jokaisen valtion tavalla tai toisella käyttämä, keino huomion siirtämiseksi valtionjohdon kannalta ikävistä asioista kansaa yhdistäviin mielenkiinnon kohteisiin. Valitettavasti nuo kohteet liittyvät usein sodankäyntiin.

Toisen maailmansodan loppukahinoissa koettiin kilpajuoksu Berliiniin. Länsivallat ja Neuvostoliitto kahmivat kilvan Euroopan maita omiin blokkeihinsa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Neuvostoliitto kommunismeineen sai länsimailta jonkinlaisen synninpäästön, mutta veljeys ei kestänyt kauaa. Rautaesirippu laskeutui ja Itä-Euroopan maiden havaittiin jääneen kommunistisen diktatuurin alle.

Tämän jälkeen Neuvostoliitto ja Venäjä ovat löytäneet vihollisia ja käyneet sotaa muun muassa Afganistanissa, Tshetsheniassa, Georgiassa, Ukrainassa ja Syyriassa.

Kylmä sota jatkui idän ja lännen välillä aina Neuvostoliiton hajoamiseen vuoteen 1991 saakka. Venäjäksi palannut ja kutistunut maa koki 1990-luvun alussa demokraattisimman ajanjaksonsa, kunnes tilalle tuli oligarkkien johtama näennäisdemokratia. Rikkaudet ovat siirtyneet harvoille.

Venäjä-tuntija ja -kirjailija Kalle Kniivilä totesi viime tammikuussa Karjalaisen haastattelussa, että demokratian näkökulmasta kehitys on mennyt Venäjällä huonompaan suuntaan melkein koko Vladimir Putinin ajan.

Tuo Putinin aika saattaa venähtää aina vuoteen 2036 saakka, sillä Putin allekirjoitti hiljattain lain, jonka perusteella hänen on vuodesta 2024 lähtien mahdollista olla vielä kaksi kautta presidenttinä. Demokratiakehityksen kannalta tämä ei kuulosta lupaavalta.

Toisaalta, kuten Kniivilä sanoi, kukaan yksittäinen henkilö ei pysty takaamaan suuren maan kehittymistä demokratiaksi - kansan pitää todella haluta sitä. Mielenosoitusten perusteella Putinin valtaistuin jo heilahtelee, mutta liian moni haluaa pitäytyä entisessä sen vuoksi, että pelkää vallanvaihdoksen vain lisäävän sekasortoa.

Nyt Venäjä tuntuu hakemalla hakevan syytä, että se saisi painettua sotilassaappaansa tiukasti Ukrainan niskan päälle. Toiset pitävät Venäjän toimintaa vain Ukrainan ja lännen pelotteluna. Joka tapauksessa Ukrainalla näyttää olevan nyt kiire päästä Nato-jäseneksi.

Venäjällä valtaa pitävät eivät näytä välittävän enää yhtään siitä, miltä maan toimet näyttävät muiden silmissä.

Suomessa Nato-jäsenyyden vastustus on laskenut viime joulukuussa julkistetun kyselyn mukaan historiallisen alhaiselle tasolle, joskin vielä 53 prosenttia ilmoitti vastustavansa jäsenyyttä läntisessä puolustusliitossa.

Toivon mukaan seuraavaa kyselyä ei tarvitse tehdä tilanteessa, jossa Ukrainassa käydään täysimittaista sotaa.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi