Keskiviikko, 20.11.2019 
Jalmari, Jari
Kulttuuri

Hetki neljän sukupolven yhteistä matkaa

  • Karjalainen
Valokuvaaja Kari Hyttinen hymähtää lempeästi kysymykseen oliko hyvät avajaiset. Edellisenä iltana, tiistaina 2. huhtikuuta, avautui Joensuun taidemuseon Studiossa Hyttisen valokuvanäyttely Hetki yhteistä matkaa.

Pakkasyön jälkeinen hiekka ritisee askelten alla Hyttisen kertoessa yllättyneensä avajaisväen määrästä: taidemuseon kolmannen kerroksen näyttelysali oli täynnä. Väkeä riitti käytävälle saakka, joka toimitti vaihtoaition virkaa.

Kari Hyttisen edellisestä valokuvanäyttelystä on vierähtänyt 12 vuotta, joten pelko unohdetuksi tulemisesta oli kuin näkymätön varjo taiteilijalle. Ja nyt avajaisyleisön innokas puheensorina kysymyksineen ja kommentteineen hätisti tuon varjon taivaalle.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Kun pääsemme Taidemuseon ovelle, kertoo Hyttinen näyttelyn lähtökohtana toimineen hänen äitinsä Milja, jota hän kuvasi tämän viimeisenä elinvuosina 2009-2010. Kuvat kertovat vanhasta naisesta, joka loppuun asti säilytti oman minuutensa, ymmärryksen ajastaan ja paikastaan. Mutta taiteilijan vapaudella, ja herättääkseen katsojassa uteliaisuuden Hyttinen lisäsi kuvaan toisen, äitiinsä liittyvän tärkeän asian, kahvikupin.

Hyttinen kuvasi äitinsä vanhojen posliinikuppien ornamentteja ja lasituksen halkeamia. Joissakin kuvissa naisen kasvoilla vilahtaa kukkia, toisissa taas lohkeilleen kupin mosaiikki on kuin verkko elämänsä viimeisiä päiviään kamppailevan ihmisen ympärillä.

Kun valokuvaajan äiti oli 7-vuotias, oli naapurin rouva hyvyyttään tarjonnut nuorelle tytölle kahvia. Ja kahvista oli tullut nopeasti tapa, joka seurasi ihmistä koko elämän.

Näyttelyn seuraava henkilö on 60-vuotias mies. Yhteistä matkaa jatkaa siis valokuvaaja Hyttinen itsestään ottamalla kuvasarjalla. Kasvojaan muokkaavan elementin Hyttinen jättää salaisuudeksi, todeten vain asian olevan jokapäiväinen.

Satunnaisena reportterina pysähdyn kuvan kirkkaan sinisen silmän kohdalle, ja otan siitä suunnan vastakkaiselle seinälle: päätöksenä neljän sukupolven geeniperimän muotokuvalle Gallerian oven vieressä ilakoi kuvissa Kari Hyttisen lapsenlapsi. Alakoululainen on saanut elementikseen veden, kuvan vesilasista kirkkaana aurinkoisena päivänä.

Vaikka Hyttinen omien kasvokuviensa äärellä puhuukin luopumisesta ikääntyneen miehen äänenpainoin, ajattelen mielessäni jatkuvuutta; odottakaamme muutama vuosikymmen lisää, kuinka Valokuvataiteilija Hyttisen sukukaari jatkuukaan.

Teksti: Kimmo Kirves

Lue lisää lauantain Karjalaisesta.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa