Sunnuntai, 8.12.2019 
Kyllikki
Maakunta

Kolumni: Mistä tulevaisuuden mummolle peltirasia valokuvia varten?

Lapsena istuin usein mummoni luona lattialla peltirasia sylissäni. Mummo oli tallentanut rasiaan kaikki valokuvansa. Kuvat olivat niitä mustavalkoisia ja erikokoisia, joissa on valkoinen aaltoreuna. Selasin kuvia läpi yhä uudelleen, vaikka en tuntenut juuri ketään kuvien henkilöistä. Samaan tapaan selasin kotona vanhempieni vanhoja valokuva-albumeja. Kuvissa oli jo silloin jokin ihmeellinen viehätys.

Valokuvat ovat kuin ikkuna menneisyyteen: Joko siihen, jossa olemme eläneet, mutta jonka muistot haalistuvat vähitellen tai siihen, jota emme ole eläneet, mutta josta haluamme tietää lisää. Katselin äskettäin läppäriltä kymmenen vuoden takaisia valokuvia. Mitä muistoja ne herättivätkään! Ne pitää ehdottomasti säilyttää jotenkin – sekä kuvat että muistot.

Mummon peltirasia kuvineen katosi mummon kuoleman jälkeen, yli kaksikymmentä vuotta sitten. Vanhempien valokuva-albumeistakin vain osa on jäljellä. Harmittaa, sillä kuvia olisi vieläkin kiva katsella.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Sadan vuoden päästä minua tuskin muistaa kovin moni. Olisi kuitenkin hienoa, jos mahdolliset lapsenlapset muistaisivat minut. Ehkä he istuisivat lattialla selaamassa valokuvia, kuten minä selasin mummon valokuvia. Mutta millaisessa ”peltirasiassa” säilyttäisin omat valokuvat tuleville sukupolville?

Muillekin lienee tuttua, että digiajan valokuvat ja videot ovat vähän siellä sun täällä. Osa on muistitikuilla ja rompuilla, osa käytöstä hylätyissä puhelimissa. Osa kuvista on ehkä varmuuskopioitu ulkoiselle levyasemalle, uudemmat kuvat saattavat jopa olla pilvipalvelussa. Olisi myös kiva, jos kuvia voisi kätevästi katsella pelkän säilyttämisen sijaan.

Fyysinen tallennuslaite voi hävitä tai hajota, joten ainoana tallennuspaikkana se ei ole luotettava. Pilvipalveluiden suhteen olen epäilevä. Kuvat pitäisi tallentaa netin syövereihin, josta ne voivat vuotaa ties minne. Ei sillä, että valokuvissani mitään arkaluontoista olisi, mutta ajatus tuntuu silti kiusalliselta.

Mikrobitin numerossa 1/2018 esiteltiin palvelu, johon luodaan omista kuvista ja videoista mediakirjasto, joka toimii eri laitteilla pelikonsolista kännykkään. Tätä varten pitäisi asentaa joku ihmeen palvelin ja kolmatta osapuolta tarvitaan tunnistamaan kuvia, jotta ne saa lajiteltua aiheittain. Ongelma on sama kuin pilvipalvelussa: kuka kuvani ja videoni voi nähdä ja mihin ne oikein tallentuvat?

Meillä tulevaisuuden mummoilla tulee olemaan satojatuhansia valokuvia, jos kuvaaminen jatkuu tätä tahtia seuraavat neljäkymmentäkin vuotta. Siksi kiinnostaakin, kuinka kauan kuvat säilyvät näissä palveluissa. Nopea vilkaisu pilvipalveluiden tarjoajien sivuille ei anna vastausta. Mikrobitin esittelemä mediapalvelu lupaa rajatonta tallennustilaa loppuelämäksi. Se on aika paljon luvattu!

En ole diginatiivi, joten olen epäluuloinen bittejä kohtaan. Ne kun eivät ole konkreettisia asioita, joita voi pitää kädessä.

Ehkä silti lataan kopiot kuvista pilvipalveluun. Ihan varmuuden vuoksi.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa