Maanantai, 12.11.2018 
Virpi

Onneton mandariinisorsan bongaus tuotti västäräkin, uivat koirat ja kahdet lumikengät

mandariini


Pitkästä aikaa pääsi maanantaina 11.6. käymään Ilomantsin Sonkajanrannanjärvellä, josta oli jokin aika sitten löydetty mandariinisorsa. Sitä ei ollut tullut vielä nähtyä Pohjois-Karjalassa, joten bongaaminen alkoi kiinnostaa.

Vesa Jouhki soitteli Savonlinnasta ja kysyi, kiinnostaisiko lähteä illalla mukaan. Kyllä kiinnosti samoin kuin joensuulaista Tuomo Toivasta. Kolmestaan auton nokka kohti Ilomantsia puoli kuuden aikaan.

Perille päästyä tilanne näytti heikolta. Kosteikon vesi oli hyvin korkealla, lintuja näkyi vähän. Kiikaroitiin ja katseltiin putkella vedenpintaa. Joitakin sinisorsia, taveja ja telkkiä näkyi, yksi tukkasotkakoiraskin. Mutta ei tuota koreaa sorsaa.

Yläkuvassa sinisorsien joukossa oleva mandariinisorsa on kuvattu loppusyksyllä 2008 Leppävirralla. Silloin linnun bongaaminen onnistui helposti. Sitten eräänä kesänä tuli toinen havainto jälleen Savosta, kun mustapääsirkun bongauksen yhteydessä laji näkyi Varkaudessa.

Pohjois-Karjalassa laji on tavattu maksimissaan muutaman kerran, ainakin Kiteen Puhoksessa. Sonkajanrannanjärvellä etsintäpaikkaa vaihdettiin ylemmäs metsänreunaan, josta alueen näki laajemmin. Ei havaintoa, ja hyttyset sekä muut hyönteiset pörräsivät tietenkin kimpussa.

Sitten Jouhki huudahti, että mitä ihmettä tuolla vedessä on. Kaksi isoa ruskeaa eläintä ui kohti isoa kiveä. Ne näyttivät karhuilta, jännittävää!

Tietenkin seurasi pettymys. Kaukoputkella näkyi, etteivät eläinten korvat olleetkaan pyöreät, vaan lurpat. Lisäksi niillä oli pitkät hännät, siis joitakin suurikokoisia koiria. Kenties niiden uiminen täysin vapaana ison suon keskellä liittyi hirvenajon harjoitteluun, ehkä.

Järveä ympäröivät metsäautotiet olivat päässee pusikoitumaan niin, ettei kaikkia edes kannattanut autolla yrittää. Kävelemällä homma onnistui, mutta lintua ei näkynyt tuollakaan puolella. Toivanen sentään löysi maahan kaksi paria maahan jätettyjä hyväkuntoisia lumikenkiä.

Sovittiin, että etsitään lintua iltakymmeneen asti. Paikalle saapui myös Pertti Mähösen kolmihenkinen seurue. Käytiin penkomassa veneelläkin. Mandariinisorsa pysyi piilossa tai kenties oli jo lentänyt muualle.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin kuvata rantakivellä auringossa paistatellutta västäräkkikoirasta. Tähän eräs kaveri totesi, että niitä nyt olisi voinut jäädä kuvaamaan lähemmäs kotia eikä ajaa kauas Ilomantsin suolle.

Niinpä niin. Koiriakin näkee vähemmällä vaivalla kaupungissa. Toisessa kuvassa oleva västäräkkinaaras keikuttelikin pyrstöään muutaman metrin päässä kotiovelta tänään keskiviikkona.

Useimmiten bongaukset sujuvat hyvin, mutta eivät siis aina.