Lauantai, 22.9.2018 
Mauri

Upea huoneyökkönen aloitti perhosvuoden 2018 jo nyt

huoneyokkosblogi1


Eipä meinannut uskoa, mitä silmillään olohuoneessa näki eilen lauantai-iltana 24. helmikuuta joskus iltaseitsemän jälkeen.

Illan tunnelmavalaistuksessa havaitsi, kun jotain pörräävää lensi nurkasti kohti toista. Ei helkkari, sehän on perhonen! Lento oli hidasta, ja hyvin erotti, kuinka etu- ja takasiivet olivat aivan eriväriset. Etusiivet tumman harmaanruskeat, ehkä, ja takasiivet lähes valkoiset. Mieleen tuli heti eräs laji, mutta varmaksi ei osannut sanoa.

Perhonen lenteli aikansa edestakaisin, mutta katosi näkyvistä jonnekin. Etsintä ei tuottanut tulosta, joten puhelin käteen ja soitto perhosmies Mika Pajarille.

Pajari kuunteli kuvausta havainnosta ja arveli sitten, että melko varmasti taitaa olla huoneyökkönen. Juuri se, joka omaankin mieleen oli hiipinyt. Muutama vuosi sitten yksi sellainen taisi löytyä sisätiloista, mutta silloin kesällä. On saattanut tulla valolle ja rysällekin tuolla ulkona joskus.

Huoneyökkönen ei ole kooltaan kovin suuri, muttei kovin pienikään. Ihan kelpo suurperhonen siis, ei mikään koi tai muu mikro. Mistähän sen nyt löytäisi, pitäisi saada kuva.

Lopulta yökkönen löytyi jalkalampun varjostimelta. Makrolla varustetun kameran kanssa sitä kohti. Lamppua vasten kuvaaminen ei tuntunut hyvältä, mutta perhonenpa ratkaisi asian itse lennähtämälle viereisen seinän tapetille.

No nyt. Salama välkähteli, mutta perhonen ei siitä piitannut, vaan pysyi aloillaan. Sitten yksi kuvista sähköpostilla Pajarille, ja määritys varmistui: huoneyökkönen. Hieno juttu!

Perhoskirjan mukaan huoneyökkönen ei ole kovin runsaslukuinen ainakaan meillä päin. Kimmo Silvosen ja kumppaneiden perhosraamatussa sanotaan jopa näin: "Lajin läsnäolosta omassa kodissa kannattaa nauttia!".

Eli kenenkään ei kannata säikähtää, jos kotona lentelee keskellä talvea perhonen. Se voi hyvinkin olla huoneyökkönen eikä mikään vaatekoi, joka voisi saada aikaan tuhoa vaatekaapissa.

Silvosen kirjan mukaan huoneyökkönen voi kotiutua vanhaan asuintaloon ja elää sellaisessa jatkuvapolvisena. Suomeksi sanottuna siis jos parittelukumppani löytyy, tämäkin perhonen voisi ainakin periaatteessa saada jälkeläisiä. Mikäpä sen hienompaa olisi, jos tähän kämppään saisi huoneyökköspopulaation!

Huoneyökkönen pärjää sisätiloissa, jos ja kun niissä on orgaanisia aineita. Kasveja ja kaikkea muuta, kuten leivänmuruja tai ihan mitä vain. Minnehän lie eilisiltaisen yökkösen äiti muninut tässä talossa? Missä toukat ovat piileskelleet? Entä kotelot? Jossain sopivassa piilopaikassa vain.

Niinkin voi kuulemma käydä, että ulkona munasta kehittynyt huoneyökkösen pieni toukka ryömii jostain raosta sisälle taloon ja kasvaa siellä isommaksi, kunnes koteloituu ja sitten kuoriutuu aikuiseksi, lentäväksi perhoseksi.

Aivan hurmaavaa. Ja perhosintoilija  ei olisi perhosintoilija, jos ei haluaisi houkutella. Niinpä eilisiltana tuli laitettua ruokasalin pöydälle syötti punaviineineen ja balsamicoineen, mutta ainakaan vielä huoneyökkönen ei ole tullut nauttimaan noita ihanuuksia.

Ehkä se vielä. Ja voi kun löytäisi parittelukumppanin pian ja saisi tänne jälkeläisiä ensin munien, sitten toukkien ja lopulta lentävien perhosten muodossa.

Luonto on ihmeellinen.