Perjantai, 21.9.2018 
Mervi

Amaryllis ja tulppaanit tuovat väriä sisälle, järripeippo ja keltanokkainen mustarastas puutarhaan

kukkablogi1


Talvipäivänseisauksesta on kulunut puolitoista kuukautta ja päivä pidentynyt kolmella tunnilla. Talitiaiset ja sinitiaiset laulavat harva se päivä, käpytikat ovat rummutelleet joulukuusta lähtien. Aurinkokin esittäytynyt viime aikoina melko usein.

Joulun alla kotiin saatu amaryllis alkoi kukkia juuri sopivasti jouluna. Uudenvuoden jälkeen kukinta oli jo ohi, mutta kasvi alkoi pukata ylös uutta vartta. Se kasvoi ensin pituutta 60 senttiä, ja pari päivää sitten sen nuput aukesivat. Samassa ruukussa kasvaa uuttakin vartta, jonka pituus on jo yli puolet nyt kukkivasta.

On kyllä mahtava kukka tuo amarylliskin. Jopa punaiselle Aalto-maljakolle löytyi vihdoin käyttöä, kun sille keksi asetella kotiin väriä tuomaan hommatut pinkit ja violetit tulppaanit.

Olohuoneen ikkunalla valkotupakan taimet voivat hyvin. Niitä on jo satoja. Taimia on noussut kaikkiin seitsemään kasvualustalaatikkoon, niin omasta  puutarhasta kerätyistä kuin kaupastakin hankituista siemenistä. Pikapuoliin niitä pääseekin koulimaan.

Kotipäivän kohokohtia olivat tänään tiistaina 6. helmikuuta ilmeisen onnistuneen pakastimen sulatuksen lisäksi aamulla pitkästä aikaa pihalle ilmestynyt järripeippo sekä laulava mustarastas.

Järripeippohan viipyili tammikuun alkupuolella viikon verran (tarkemmin 5. — 11.1.), kunnes katosi tai ainakaan havaintoa siitä ei tullut ennen kuin tänään. Hyvin on järri talvesta selvinnyt. Ikävä kyllä tuoretta kuvaa siitä ei tänä aamuna saanut, eikä kovin kummoista myöskään mustarastaasta (alla).

Mustarastaskoiras innostui jälleen lauleskelemaan hyvin vaimeasti, mutta niin kauniisti. Keltanokkaisen mustan linnun nokka hädin tuskin raottui, kun se luritteli vienoja säkeitään naapurin pihlajapuun oksalla.

Mustarastas, ihan vielä ei ole sen aika, muttei siihen enää kauan kulu. Kevät tulee, ja tuossa samoilla sijoilla naaraskin on koko talven viihtynyt.

Vielä kerran, ainakin?