Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma

Jo 9 nokkosperhosta tänä kesänä – pakettipelto hehkuu monia värejä

nokkosblogi1


Siihen kuuluisaan vanhaan hyvään aikaan niitä näki usein. Myös koteloita roikkui joka kesä puisen kesämökin laudoilla ja rimoilla. Se oli se kaikkein tavallisin perhonen.

Nokkosperhonen. Tiedetään, että lajin kanta on taantunut voimakkaasti ainakin tämän vuosituhannen aikana. Toki se vaihtelee vuosittain, mutta ei niitä enää ole läheskään yhtä paljon kuin muutama vuosikymmen sitten.

Syytä ei uskalla edes arvata. Mutta tänä kesänä "nokkiksia" on näkynyt useanakin eri päivänä, omalle kohdalle laji on sattunut jo yhdeksän kertaa. Seitsemännen vuoro oli keskiviikkona 25. heinäkuuta Enon Ruohosuolla – itse asiassa jokainen tämänvuotinen oma nokkishavainto on sieltä tai ainakin varsin läheltä, yksi Heikuranvaarastakin.

Ruohosuon nokkosperhonen – jo aika rispaantunut yksilö, kuten yläkuvasta näkee – lennähti jostakin lahoavan ja romahtamaisillaan olevan ladon peltikatolle. Tuossa puolitoista viikkoa sitten niitä lekotteli samalla katolla kaksikin yksilöä.

Kesän kahdeksas nokkosperhonen löytyi sitten illemmalla Kaltimonjärven syöttirysän kannen päältä – syöttineste oli houkutellut perhosen siihen. Tuntuu mukavalta, että nokkosperhosella vaikuttaisi menevän pitkästä aikaa varsin hyvin.

Yhdeksännen vuoro oli lauantaina 28. heinäkuuta. Tämä yksilö kökötti Mustavaarantien hiekalla muiden perhojen joukossa.

Kakkoskuvan keisarinviitta imi mettä Kaltimonjärven rannalla karhunputken kukilta. Karhunputken kukinta on juuri nyt parhaimmillaan, ja komeat kasvit kiinnittävät ansaittua huomiota. Tällä kertaa keisarinviitta keskittyi nimenomaan tähän kasvilajiin.

Samaisella kedolla lenteli myös muita perhosia, kuten kolmoskuvan metsänokiperhosia. Ruusuruoho on päiväperhosten keskuudessa erittäin suosittu mesikasvi, joskus on tullut nähtyä yhtä aikaa kaksi hopeatäplää ja kaksi ratamoverkkoperhosta yhdellä ainoalla kukalla.

On jännittävää seurata, kuinka eri perhoset mieltyvä eri kasveihin, toki ristiinkin mennään tarjonnan vaihdellessa. Yhdelle eilispäivän metsänokiperhosista kelpasikin nuupahtanut päivänkakkaran kukka.

Keltainen pietaryrtti on hyönteisten suosima sekin. Tällä kertaa Ruohosuon jo kukistaan värikkäällä pakettipellolla pietaryrtin kukinnolle osuivat yhtä aikaa loistokultasiipi ja herukka- eli vanhalta nimeltään liuskaperhonen (neljäs kuva).

Hyvin mahtuivat molemmat samalle pietaryrtille. Ja kyllä sitä väriä riitti perhosissakin. Sitruunaperhosten (viides kuva) uusi sukupolvi on vasta alkanut kuoriutua koteloistaan, tiistaina sellainen lenteli Joensuussa ja keskiviikkona siis Enon Ruohosuolla.

Sitruunaperhonen lensi ainostaan syysmaitiaisen kukasta toiseen, muihin kukkiin se ei kajonnut lainkaan.

Jos vain on mahdollisuus, nyt kannattaa rientää lähimmälle kukkakedolle avoimin aistein. Sen ei tarvitse olla iso, ja se voi sijaita vaikka keskellä kaupunkia – aivan varmasti löytyy kaunista katsottavaa niin kukista kuin perhosistakin.