Perjantai, 21.9.2018 
Mervi

Joulukuusenkerkät talteen, pussiin ja pakastimeen

kerkkblogi1

Tasan viisi viikkoa sitten lauantaina nousi joulukuusi tuohon olohuoneen nurkkaan. Siinäpä se seisoo valurautaisella jalallaan vehreänä ja koristeineen yhä. Olkoot vielä jonkin aikaa, tuo edes vähän väriä ja valoa sisätiloihin. Joinakin päivinä auringonsäteitäkin on onneksi tulvinut ikkunan läpi sisälle, mutta tänään lauantaina 27. tammikuuta on taas ollut harmaata ja lumisateista.

Ja kuten kuvista näkyy, kuusen oksien kärkeen ehti ilmestyä kaunista, vaaleanvihreää uutta kasvua eli kerkkiä. Ne kasvoivat nopeasti ja niitä tulee yhä lisää, mutta eilisiltana iski viimeinkin innostus leikata kerkät talteen ruuanlaittoa varten. Latvan ylimmät jäivät vielä paikoilleen, kun ei jaksanut yömyöhällä enää keikkua tuolin päällä, mutta kyllä nekin sieltä vielä talteen lähtevät.

Hyvä tuttava oli ehtinyt ehdotella kerkkien hyötykäyttöä jo joitakin kertoja. Aluksi se ei oikein kiinnostanut, kun ainoa asia, mikä kerkistä tuli mieleen, oli kuusenkerkkäsiirappi. Makea ei oikein kuulu suosikkeihin.

Sitten asia nytkähti eteen jokin aika sitten, kun erään ison sanomalehden viikkoliitteessä oli arvio uudesta ökyravintolasta jossain siellä ison rahan keskellä. Keittiön kerrottiin suosivan kuusenkerkkää, mikä kuulosti kiinnostavalta.

Suomen Luonto -lehden verkosta löytyi entisestään intoa lisäävä tieto kuusenkerkkien säilytyksestä: ne kannattaa laittaa pakkaseen. Tämä ratkaisi asian: kerkät talteen, pusseihin, pakastimeen ja sitten kaikessa rauhassa selvittelemään, miten niitä voisi käyttää mausteena tai muuten ruuanlaitossa.

Pari ehkä kokeilemisen arvoista vinkkiä löytyi nopeasti. Kuusenkerkillä voi maustaa lohifileitä, ja paistaa fileet sitten nuotiolla. Mikäpäs siinä, pihallahan on nuotiopaikka, johon voi panna tulen vaikka nyt talvella. Toisessa reseptissä neuvottiin, kuinka naudan ulkofilee marinoidaan kuusenkerkillä ja muutamalla muulla mausteella.

Täytyy tehdä lisää keittokirjatutkimuksia. Vaikka joulukuusi on täynnä hyvänhajuisia ja sellaisenaan myös hyvänmakuisia (voi ripotella tuoreena salaatteihin) kerkkiä, ei niitä yhdestä puusta riitä kovin pitkäksi aikaa. Jos ja toivon mukaan kun kokeilut onnistuvat, niin tulevana alkukesänä täytyy kerätä kerkkiä luonnosta. Aloittaa voi hyvin tuosta luontopihaa puiston suuntaan reunustavasta kuusiaidasta.

Viikko sitten sunnuntaina tuli laitettua ensimmäiset valkotupakan siemenet kylvömultaan ja kasvualustoihin. Yhtään taimea ei ole vielä noussut, mikä huolestuttaa hieman. Aiempina talvina nopeimmat ovat pilkistäneet mullan alta muutamassa päivässä.

Siemenet ovat toissa syksyltä, koska viime kesän tupakat pihalla eivät tuottaneetkaan siemeniä toisin kuin edellisvuoden. Niitä ei ole saatavilla myöskään Hyötykasviyhdistykseltä kuten aiemmin, joten jotain uutta kasvua haittaavaa häikkää viime kesän säässä todellakin taisi olla. Kuulemma siemeniä kehittyi kehnosti moniin muihinkin ulkokasveihin.

Mutta odotellaan. Ehkä se vieläkin tuoreempi vihreä alkaa vallata alaa ja kukoistaa, niin joutaa tuo kerkkäkuusi poltettavien puiden pinoon.