Keskiviikko, 14.11.2018 
Iiris

Neitoperhonen, kangasperhonen, lanttuperhonen, auroraperhonen… päiväperhoset lentelevät auringonpaisteessa

neitoperhoblogi


Viime vuoteen verrattuna toukokuun säät ovat olleet aivan mahtavat. Vuosi sitten tuntui, ettei kesä tule ikinä, ja vielä kesäkuun alussa täällä Otsolassakin satoi lunta.

Nyt on ihan toista. Kasvit kasvavat, kukat kukkivat, linnut laulavat ja perhosetkin lentävät. Niitä sai havainnoida, kun tänään perjantaina 25. toukokuuta oli sopivasti aikaa niittää puutarhasta vuohenputkia, repiä niitä käsin pois perhoskukkaniityltä, nostella ruotsinköynnöskuusamat pystyyn tukien varaan juuri vuohenputkimaton alta sekä kastella tupakantaimia kanankakkavedellä.

Neitoperhosta (yläkuva) ei tänään näkynyt, tuo kuva on otetttu aiemmin keväällä sinivuokkojen vielä kukkiessa. Toisen kuvan kangasperhonen lensi kuvattavaksi pari päivää sitten, mutta lanttuperhosen vuoro oli olla hetki aloillaan tänään.

Kaipa tuo kolmannen kuvan valkoinen perhonen lanttuperhonen on? Korjatkaa, jos meni väärin.

Iltapäivällä viereistä katua polkupyörällä ajellessa katse kiinnittyi valko-oranssiin perhoseen, siis auroraperhoseen. Kameraa ei matkassa ollut.

Paatsamasinisiipiä on näkynyt muutamia, mutta kuvattaviksi eivät nekään ole pysähtyneet. Tuo perhonenhan valittiin viime vuonna Suomen kansallisperhoseksi.

Sitruunaperhosta ei ole kaupunkipihalla näkynyt, mutta sehän onnistuttiin jokin aika sitten näkemään Enon kirkonkylällä.

Yöperhosista tuorein tuttavuus on liuskayökkönen. Kiitäjäferomoni houkutteli toisena iltana noin viikko sitten luokseen mäntykiitäjän, mutta sen jälkeen kiitäjiä ei ole näkynyt.

Lintupuolella äänessä ovat viime aikoina olleet hernekertut, leppälinnut ja kirjosiepot. Eilisiltana jostain melko läheltä kantautui viitakerttusen taidokas laulu. Olisi mukavaa, jos asettuisi näille nurkille pesimään.

Taitaa olla vuoden paras aika menossa.