Maanantai, 19.11.2018 
Elisabet, Liisa

Tilhiparvi viehätti, puukiipijä ja pyrstötiainen lintulaskennan uudet lajit

linnunlahtiblogi


Taajamalintulaskenta jatkui jälleen sunnuntaina 14. tammikuuta. Nyt oli vuorossa omista lohkoista viides eli Linnunlahden länsiosa, joka käsittää Heinäpurontien sivukatuineen ja lähimetsineen Rauhanyhdistyksen rakennukselta aina Tammitielle asti.

Laskenta alkoi kello 10.30 ja päättyi 13.10. Sää oli jälleen mitä parhain: pilvipoutainen, tyyni ja pakkasta nelisen astetta. Kun oli noin hyvä keli ja sunnuntaikin, niin ihmisiä oli paljon ulkoilemassa etupäässä koirineen ja suksineen.

Odotetusti talitiainen oli taas runsain laji 66 yksilöllä. Toiseksi kiilasi nyt kuvan tilhi, joita ruokaili pihlajanmarjoilla olikohan Katajatien nurkilla 22 linnun parvi ja vielä kaksi Mehtimäelle vievän kuntopolun varressa. Sinitiainen sijoittui kolmanneksi 20 yksilöllä, sitten tulivat varis ja viherpeippo 16 yksilön voimalla kumpikin.

Yllättäen yhtään keltasirkkua, urpiaista ja pikkuvarpusta ei nyt sattunut reitille. Yksinäinen koirasvarpunen sentään istuskeli yhdellä orapihlaja-aidalla.

Lajeja kertyi kuitenkin 17 ja yksilöitä 186. Mustarastaita oli mukavat neljä ja hömötiaisia ilahduttavat viisi lintua, joista ainakin kaksi lauloi innokkaasti. Hippiäisiäkin näkyi pari, peippoja yksi.

Suurin piirtein puolivälissä tapahtui jotain odottamatonta. On kuin joku olisi heittänyt kivellä päin naamaa. Kuti osui nenään ja teki taatusti kipeää.

Onnettomuuden aiheuttaja paljastui kuitenkin joksikin ihan muuksi. Aivan pään yläpuolelta kuului männystä kovaa koputtelua. Käpytikkahan se siinä  hakkasi käpyä hajalle saadakseen sen siemenet ravinnokseen. Tikka oli viskannut jo kalutun kävyn alas saadakseen pajassaan tilaa uudelle herkulle, ja tuo kivikova, jäinen käpy napsahti lintulaskijan nokkaan. Kaikenlaista sitä.

Käpytikkoja oli ainakin kymmenen eri yksilöä, joista osa rummutteli ja osa tosiaan aherteli työpajoillaan.

Kohokohdat osuivat lohkon loppuvaiheille ensin Tammitien päähän, jossa kuului ja sitten näkyi ainakin kuuden pyrstötiaisen parvi. Toiveissa oli päästä kuvaamaan niitä vaikka talitangolla, mutta se ei toteutunut, vaan parvi liikkui tapansa mukaan kaiken aikaa, kunnes katosi kohti Honkaniemen suuntaa.

Vähän ajan päästä metsän puolella aivan eteen tupsahti männyn tyveen ääntelevä puukiipijä ja sen perässä toinenkin. Niidenkään kuvaamisesta ei tullut mitään, sillä linnut eivät ryhtyneetkään kiipeämään puunrunkoja pitkin ylös, vaan hakivat ravintoa kuusentaimien alaoksien alta niin, ettei niitä nähnyt lainkaan, vain touhukkaiden lintujen äänet kuuluivat. Mitä lie maakiipijöitä?

Odotettuja uusia lajeja laskentaan molemmat, ja hömötiaisen tavoin aina mukavan mielen tuovia, kun kohdalle varsinkin kaupunkialueella osuvat. Nyt laskentojen yhteinen lajimäärä Kanervalassa, Otsolassa ja Linnunlahdella on 29.

Ihan hyvä reissu siis taas. Ulkoilupäivän jälkeen itse kyhätty suppilovahveroinen misokeitto oli kyllä kotiin saavuttua paikallaan.