Tiistai, 20.11.2018 
Jalmari, Jari

Nuolihaukka pesi onnistuneesti mökkiniemessä, ja se kyllä kuului

nuolihaukkablogi


Kyllä se vain niin on, että ihmiselle tekee hyvää vetäytyä joksikin aikaa luonnon helmaan ihan olemaan, asumaan ja elämään.

Sen huomasi taas vajaan kahden viikon leiriytymisessä mökkijärvelle Enoon. Tunnetusti lämpöä ja aurinkoa riitti, ja niiden lisäksi myös parina iltayönä oikein voimakas ja komea ukonilma rankkasateineen.

Jo pelkästään se, että lähtee välillä tutusta kaupunkiympäristöstä pois, on aika ajoin hyväksi. Tämänkertaisen loman teemana oli marjankeruu, etupäässä vadelmien, mutta myös mustikoiden. Nyt niitä on pakastimessa litratolkulla ensi talvea varten. Lisää haetaan ensi kerralla.

Totta kai luontoa pääsi koskettamaan muutenkin. Kedot olivat täynnä kukkien värejä ja kauneutta, samoin perhosten. Metsässä oli aika hiljaista, kuten aina näin loppukesällä, mutta ei siellä yksin eikä lintujen puutteessa tarvinnut kulkea.

Kuikat uiskentelivät järvellä, samoin sorsien poikueet. Hömötiaisia kuului olevan ilahduttavan paljon, ehkä pökkelöistä on löytynyt yhä hyviä pesäpaikkoja, ja lentopoikasia näkyi. Palokärki viihtyi maisemissa, samoin närhet. Hiirihaukkojakin muutamia.

Ehkä paras havainto oli kirkonkylällä vieraillessa ensin korviin kantautunut ja sitten myös näkyviin tullut nokkavarpunen, harvinainen laji se.

Mökkiniemessä sai joka ikinen päivä kuunnella reipasta kiikitystä. Jo edellisellä lomapätkällä juhannuksen jälkeen nuolihaukkojen pesimäaikeet olivat käyneet selviksi.

Nyt ainakin yksi poikanen oli ehtinyt jo lentokykyiseksi. Kun pesäpaikan lähettyville käveli tai vain ajoi autolla, niin joka kerta tuo sama kimitys alkoi kuulua.

Nuolihaukka, jollainen siis kuvassa ylhäällä, pesii yleensä korkealla puussa olevaan vanhaan variksenpesään. Nyt pesää yritettiin etsiäkin rengastajan ja hänen hyvin korkealle puihin kiipeävän apurinsa kanssa, mutta pesää ei löydetty. Johtopäätös oli, että poikanen tai poikaset lienevät jo lähteneet pesästä opettelemaan itsenäisen elämän alkeita.

Ravintoa tuntuu nyt nuolihaukoilla riittävän, sillä ilmassa lenteli runsaasti sudenkorentoja ja jonkin verran paarmoja.

Kiitos hyvästä seurastanne, nuolihaukat. Kun mökki taas kutsuu seuraavan kerran, te lienette jo lähteneet syysmuutolle kohti eteläisintä Eurooppaa, Lähi-itää tai Pohjois-Afrikkaa.

Tulkaa takaisin.